Raskaudesta kertominen

[rosamamma]

Mää aijon kertoa että vauva tulossa marraskuussa, jos joku kysyy esim suunnitelmia millon alan etsiin töitä ja laitan esikoisen hoitoon ( sitä kysytään yllättävän paljon vaikka poju alle 2v )

 

[B612]

Meillä kertomattomuutta helpottaa se, että olen esikoisen kanssa kotosalla ja emme ole kotoisin tältä paikkakunnalta, joten perhe ja ystävät asuvat kaukana eikä heitä pahemmin nähdä.

 

[pookkana]

Mulla olisi nyt tässä ja ensi kuussa pääsykokeet. En ole yhtään jaksanut lukea niihin eikä nyt ole yhtään sellainen fiilis että aikoisin sinne kokeisiin mennä. Olen aika monelle kertonut pääsykokeista, sillä hain opiskelemaan ennen kuin raskaus tärppäsi. Nyt sit sataa kyselyitä miten valmistautuminen menee jne. Aikasemmin sanoin vaan jotain ympäripyöreää, mutta nyt taidan ihan alkaa sanomaan, että suunnitelmien muutos, vauva tulossa loppuvuodesta

 

[Kipsutin]

Joskus elämä yllättää.. :) ei tämä minunkaan ajotus ollu ihan optimaalisin töiden kannalta, mutta jos sitä alkaa miettimään niin ei se olisi koskaan. Mun tekisi mieli kertoa jo kaikille, että meille tulee vauva mutta olosuhteiden pakosta viikko pitäisi vielä odottaa :D

 

[Terksu]

Äidille kerroin silloin kun tein testin, kun oli meillä yötä. Olisin muutenkin kyllä kertonut. Lähimmät tiesi yrityksestä, niin siskoille ja oarhaalle ystävälle myös kerroin aika aikaisin. Käytiin varhaisultrassa jonka jälkeen kerrottiin miehen vanhemmille ja kerroin töissä pomolle. Nt ultran jälkee sitten muillekin läheisille kuten omille isovanhemmille ja isälle. Somessa en ole julkistanut, mutta sen teen rakenneultran jälkeen, jos kaikki on ok.

Ja rakenneultraan muuten tasan 1 kk ❤ Yhtäkkiä aika on pyrähtänyt :D Su vaihtuu rv17

 

[Lahja]

Ehkä se aikapyrähdys tapahtuu sitten sen nt-ultran jälkeen, jos siellä on kaikki hyvin? Sittenhän oonkin jo lähes kesälomalla ja lomat menee muutenkin (liian) nopeesti.

Musta tuntuu, että lasken edelleen päiviä ja ihmettelen joka aamu, että oon vieläkin tällä samalla viikolla. Onneks nt-ultraan on enää muutama päivä!

 

[pookkana]

Mulla keskikolmannes osuu just yksiin kesän kanssa eli varmaan menee kuin siivillä Tuntuu että tää raskaus menee nopeemmin kuin esikoisen, kun esikko pitää mut kiireisenä. Tuntuu että herään, huomaan että kello on jo 4 iltapäivällä ja sit mennäänkin jo nukkumaan.

Huomenna näen mun isän taaperoni kanssa ja taapero on ottanut tavaksi kertoa ensin nimensä ihmisille ja sitten ''mamma, bebe'' ja taputtelee mun mahaa Olis ehkä kiva kertoa jotenkin muuten kuin tälleen että taapero möläyttää

 

[Adalia]

Nyt on kerrottu kaikille läheisille, ei kun yksi ystävä vielä on kenelle en ole kertonut. Viimeksi kun nähtiin, hän kertoi saaneensa juuri keskenmenon, joten en tohtinut kertoa omasta raskaudestani. Mun äiti olikin yllättävän iloinen tästä raskaudesta. Mun isällä nyt ei tunnetusti mitään mielipiteitä ole tai jos on, se ei nitä ääneen sano. Miehen äiti onnitteli, mutta ei se mitään muuta sanonut. Miehen mummo kuitenkin tuli hyvinkin iloiseksi ja sen jälkeen surulliseksi, kun alkoi miettimään, ettei tule varmaan tämän lapsen kasvua paljoa näkemään. No, eihän sitä tiedä kuinka vanhaksi sitä elää, mutta hänen mies kuoli muutama kuukausi sitten ja on siitä "hieman" maassa. Miehen isä ei myöskään ollut ottanut uutista vastaan mitenkään ihmeellisemmin. Mun kaverit, joille olen kertonut, tuntuu olevan paljon enemmän innoissaan kuin mä.

Enää töihin pitäisi kertoa. Se mua jännittää kaikista eniten!

 

[mamitzu-75]

Anoppi, 85v, oli tokaissut,että "eikö niitä mitenkään vois ehkäistä?",kun mies oli kertonut,että lapsi tulossa. Tykkää kyllä kaikista lapsenlapsistaan kovasti, mutta mutta.... no laitetaan korkean iän piikkiin :)
Paras ystävä tyytyi kommentoimaan uutisia,että vieläkö sä jaksat... ei onnitteluja tms.. Aika tympeetä ollut vastaanotto. Oma äiti sentään iloisena onnitteli.
Onhan tää toki jo seitsemäs lapsi, että ehkä ei läheiset oo niin moksiskaan, mutta itselle oikein iloinen asia.

 

[pookkana]

Anoppi, 85v, oli tokaissut,että "eikö niitä mitenkään vois ehkäistä?",kun mies oli kertonut,että lapsi tulossa. Tykkää kyllä kaikista lapsenlapsistaan kovasti, mutta mutta.... no laitetaan korkean iän piikkiin :)
Paras ystävä tyytyi kommentoimaan uutisia,että vieläkö sä jaksat... ei onnitteluja tms.. Aika tympeetä ollut vastaanotto. Oma äiti sentään iloisena onnitteli.
Onhan tää toki jo seitsemäs lapsi, että ehkä ei läheiset oo niin moksiskaan, mutta itselle oikein iloinen asia.

Toi on kyllä niin tympeää, että ekasta ollaan ihan onnessaan. Tokasta onnitellaan silleen onnellisena, mutta tyynesti. Kolmatta vähän ihmetellään ja neljännestä jo tyyliin kysytään oliko vahinko Kun vanhemmat haluaa useamman lapsen, niin onko oikeesti liikaa vaadittu onnitella! Vaikka niitä lapsia on useampi, niin ei se rakkaus tai onnellisuus uudesta raskaudesta jotenkin liemene... Anteeksi paasaus, mutta ottaa niin aivoon.

Ja laittisin tollaisen 85v kommentin ihan iän piikkiin Se oli niin eri aikaa silloin, niin tulee väistämättä vähän ''kulttuurieroja'' Mutta nuoremmilta en hyväksy mitään tälläisiä tekosyitä huonolle käytökselle

 

[Towanda]

Itse olisin halunnut kertoa töissä vasta rakenneultran jälkeen, mutta tämän vatsan kanssa se on kyllä mahdotonta. Olen nyt kesälomalla ja yllätys on varmaan melkoinen, kun lompsin takaisin maha pystyssä.

 

[Lahja]

Kerroin töissä viikko sitten meidän suunnitteluryhmälle ja ei riitä kahden käden sormet laskemaan niitä onnitteluja, joita oon sen jälkeen saanut. Oon todella yllättynyt siitä, kuinka tunteellinen asia mun raskaus voikaan olla mun työkavereille. Moni on ollut ihan itku silmässä. En osannut ollenkaan odottaa sellaista.

 

[Tumelo]

Meillä on kerrottu vasta miehen perheelle. Omalle äidille en ole kertonut vielä.. asutaan kaikki siis parin kymmenen kilometrin etäisyyksilllä ja näemme suht usein. Äitin luona käyn monta kertaa viikossa. Nyt on muista syistä käyntikerrat vähentyneet. Olen pukeutunut löysempiin vaatteisiin ja huppareihin ym, joista ei erota kasvavaa vatsaa.

Tietyllä tapaa harmittaa se, etten ole kertonut äidille.. tiedän, että hän suuttuu kun en ole kertonut..

Töissä en ole sanonut vielä kenellekkään mitään. Pitää kohta resurssityyppiä jututtaa, että sais sitten vähän joustoa työvuoroissa jos ja kun tulee enemmän ultrakäyntejä ym ja saattaa tulla lyhyellä varoitusajalla.. työkavereille en aio kertoa, kun vasta sitten kun tulevat kyselemään. Työvaatteet ovat niin väljät ja epäistuvat, että salaaminen onnistuu vielä pitkään.

Miehen äidille kerrottiin antamalla ultrakuva kahvipöydässä. Oli jälleen iloinen, kuten muistakin lapsenlapsistaan. Siitä tieto lähti sitten ultrakuvan muodossa kiertämään muuta perhettä.

 

[Kipsutin]

Mä pelkäsin ihan turhaan töissä kertomisesta, vaikka olen miesvaltaisella alalla suunnittelutehtävissä ja ollut vasta reilu 4kk. Esimies oli yllättynyt hetken, mutta tokasi että tämä on elämää ja onitteli kovasti halauksen kera. Tilanne olisi voinut olla ihan toinen. Jäi tosi hyvä mieli ja kun kerroin muille töissä, niin vastaanotto oli erittäin positiivinen. Ihanaa kun nyt voi olla avoimesti ja maha saa kasvaa :)

 

[Towanda]

Pomo oli vaivihkaa tilannut mulle pari numeroa isompia työvaatteita, joten kukaan ei ole vieläkään huomannut. Varmaan luulevat mun vain lihoneen lomatissuttelun takia.

 

[B612]

Kävimme viikonloppuna perhejuhlissa, missä alkumaljaksi ei automaattisesti tarjottu holitonta, niin nyt arvuuttelen moniko arvasi kun sitä erikseen mies pyysi minulle. Kukaan ei kysellyt mitään ja emme asiasta puhuneet. En vieläkään halua ennen ensi kuun rakenneultraa kertoa. Mies on menossa viikonloppuna juhlimaan yksille synttäreille ja pelkään että hutikassa lipsauttaa asian...

 

[Puff]

Kerroin töissä esimiehille ja parille läheiselle kollegalle heti nt-ultran jälkeen, koska äitiyslomani tulee vaikuttamaan merkittävästi syksyn työkuvioihin. Muille työkavereille kerron kun rakenneultra on käyty. Onneksi se on jo viikon päästä perjantaina! Tosin olen jo luovuttanut mahan piilottelemisen suhteen kun se alkaa näkyä huolimatta siitä miten löysä paita on. Joten käytän tiukkojakin vaatteita ja jos joku rohkenee asiasta kysyä niin kerron kyllä :)

 

[Toukkatoiveita]

Minuakin jännitti töissä kertominen, en yhtään tiennyt miten asiaan suhtaudutaan. Lopulta kerroin noin viikko np-ultran jälkeen, esimiehelle soitin henkilökohtaisesti ja muille työkavereille laitoin ultrakuvan meidän työporukan whatsapp-ryhmään :D Olin yllättynyt siitä miten ihanasti kaikki suhtautuivat, moni tuli halaamaan ja onnittelemaan :) Jopa esimies kuulosti aidosti iloiselta ja onnitteli moneen kertaan vaikka tämä raskaus sotkeekin syksyn työkuviot :D

 

[B612]

No nyt on lopulta lähisuvulle kerrottu eli eilen kerroimme isälleni. Tapanamme ei ole soitella ja tapaamme n. kerran puolessa vuodessa. Asia ei ole mielestäni sellainen, että siitä kerrotaan tekstiviestillä, joten kertominen vähän venähti...

Isäni ei huomannut mitään tultuaan kylään vaan asiasta ihan kerrottiin. :-D Käytän samoja vaatteita kuin ennen raskauttakin, mitä nyt muutamat housuista jääneet kaappiin ja mahassa enemmän täytettä, vaan todennäköisesti kaikki ajattelevat minun lihoneen.

 

[Lahja]

Ohhoh! Mä en olis mitenkään voinu piilottaa tätä enää... paitsi istuessa ehkä ja löysä paita päällä. Mun piti olla facessa kertomatta, mutta nyt kun äitiysloma on ovella, niin alkaa työkavereilta tulla mun seinälle kaikenlaisia postauksia ja synttärionnittelujen yhteydessäkin oli vihjaavia vauvaonnitteluja ym., joten aattelin, että olkoot.