Tulossa kolmas, ja aina kerrottu vasta 2. ultran jälkeen jotain viikolla 25-27.
Ensiksikin olisi ihanaa jos olisi sellaisia ystäviä tai sisaruksia, joille kertoa ja joiden kanssa jakaa raskaus, mutta eipä ole. Vanhempani eivät ole koskaan osallistuneet elämääni sen kummemmin, ei ole tullut onnitteluja mistään asiasta eikä yhteyksiä paljoa pidetä. Nyt isän jäätyä eläkkeelle hän on ollut vähän apuna kuskaamassa lapsia harrastuksiin, mutta hankalaa, koska asuinpaikkojemme välinen etäisyys on suuri. Appivanhemmat eivät ole koskaan oikein hyväksyneet sukuun eivätkä voi ymmärtää, että joku haluaa enemmän kuin yhden lapsen. MINÄ halua, haluan että lapsille on turvaa, tukea ja seuraa toisistaan tulevaisuudessa, kun itse vanhenen ja höppäröidyn. Miehelläni ei ole sisaruksia ja minullakin vain paljon vanhempi sinkkuveli, joka ei pidä yhteyttä kuin pakollisen joulukortin verran.
Toiseksi, kaksi tuttavaani ovat saaneet keskenmenot vastikään: ensin meni kesken kohtutulehduksen saaneella viikolla 19, ja sen perään kovan flunssan kourissa olleella viikolla 21! Voitte arvata, että ole tarkkaillut vointiani ja yrittänyt pysyä terveenä.
Näissä tunnelmissa toiseen ultraan... Onneksi mies on ihana ja lapset tulevat olemaan innoissaan pikkuisesta!