Raskaudesta kertominen

Sukey

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Millä viikolla aiotte kertoa raskaudesta vanhemmille/sisaruksille/kavereille?

Me juhlimme tänään esikoisen 1-vuotispäivää, ja anoppi tuli kysymään suoraan, että odotanko vauvaa. Menin niin hämilleen ja varmaan vaikean näköiseksi, ja "pakko" asia oli myöntää. Ei olisi varmaan ollut kauhean uskottavaa, jos olisin kiemurtelun jälkeen sanonut, ettei meille ole tulossa toista lasta. Samalla asiasta kuuli miehen veli. Sanoin kyllä, että asiasta pitää olla ihan hys hys, emme halua, että asiasta kerrotaan eteenpäin..

Alunperin olisin halunnut odottaa ainakin varhaisultraan asti (esikoisestakin kerrottiin sukulaisille ar-ultran jälkeen). No, toivottavasti asia pysyy salassa muilta siihen asti, ei sitten tarvitsisi selittää koko suvulle, ettei mitään vauvaa olekaan tulossa.

Kavereista olen kertonut yhdelle ystävälleni. Hänen kanssaan kun tulee jaettua lähestulkoon kaikki muukin maan ja taivaan välillä :-)
 
Me ei oikeestaan olla edes keskusteltu siitä millon kerrotaan, mutta eiköhän taas ultran jälkeen. Eilen olin kyllä aikeissa kertoa siskolle, mut sitte se vaan jäi ku oli kaikkea muuta juteltavaa siinä. Eli vielä ei tiedä kukaan. Viimeks kerroin myös hyvälle ystävälle viikolla 6 ja seuraavalla viikolla kahdelle muulle ystävälle. Toiselle siks kun se kerto, että on raskaana ni en voinu olla hiljaa ja toiselle ku piti etelään lähteä sen kanssa ni ei sitte tarvinnu valehdella, että miks en juo :)
Tällä kertaa kuitenki tekis mieli olla kertomatta ollenkaa, saisivat rauhassa arvailla, mutta tuskin pystyn hiljaa olee kun ei nyttenkään jaksais olla hissun kissun. Haluis kaikille jo kertoa :)
Mites muuten anoppi otti vauvauutisen? Meillä se varmaan saa sätkyn kun jo viimeks oli ollu niin yllättyny/järkyttyny :)
 
Me ei olla kerrottu viellä ku miehen siskolle ja sen miehelle. Johtuu kyllä pitkälti siitä kun pitäis tuossa viikon pääst istua iltaa yhessä ni olisivat sen kuitenkin viimestään sillon arvanneet kun en juo mitään alkoholipitoista. Mutta vanhemmille lapsille ja sukulaisille ym.. kerrotaan vasta aikaisintaan sitten kun nt-ultra on takana ja kaikki menny hyvin.. Tullu hiukka varovaiseks ku on noita keskenmenoja ollu.
 
Ninnah, hyvinhän tuo sen otti, kun on jo monen monta kuukautta vihjaillut, että olisi kiva saada lisää lapsenlapsia.

Eilisen jälkeen into kertoa muille asiasta on vähentynyt entisestään, jos vaikka venyttäisi uutisen kertomista nt-ultran jälkeiseen aikaan 
 
mä kerroin mun äidille kun se kysyi kans suoraa ni en osannu valehdella omalle äidille. kukaan muu ei tiedä :D aateltii kertoa vasta viikon 12 jälkee, kun pahin keskenmeno riski on menny ohi.. ja sillonkin kerrotaa vaa miehen perheelle. muut saa arvata sitte ku maha on kasvanu :D

mulla oli eilen synttärit ni mun mies toi mulle aamiaisen sänkyyn. sitä ennen se oli käyny meiän koiran kaa lenkiltä ja löytäny neliapilan! sit sain sen aamiaisen kanssa kera saatesanojen: "jospa tää tois onnea tähän raskauteen". <3 aika hellyyttävä :)
 
Minä en vielä uskalla kertoa äidilleni, hän on sitä mieltä että minun ei vielä kannata hankkia lapsia koska viime synnytyksestä liian vähän aikaa (synnytin kohdussa kuolleen poikani toukokuussa). Ei hänen mielestään ole vielä keho palautunut. Kai hän ajattelee vaan minun parasta,koska suru on vielä niin suuri. Kerron varmaan vasta 12vk jälkeen, ellen aiemmin jos hyvä sauma tulee=)
 
Mun siskot arvas molemmat, mutta ne on valtuutettu olemaan hiljaa, kunnes on varmaa tietoa että sielää on joku tulossa:) 5.9 on ar-ultra, mut odotellaan np- ultraan kunnes kerrotaan yleisesti.
 
Ei olla vielä kerrottu kenellekkään, paitsi yhdelle kaverille kun suoraan kysy enkä valehdella halunnu :) Töissä ajattelin kertoa lähi aikoina, kun tulee poissaoloja ultran ym. takia. Vanhemmilleni ja sisarruksille kerron ehkä np-ultran jälkeen.
 
Varmaan ultran jälkeen parin viikon päästä vanhemmille ja sisaruksille kerrotaan, jotenkin ei nyt kolmannen kohdalla tunnu muutenkaan niin kutkuttavalta pitää salaisuutena, tekee mieli välttää sitä hössötystä mikä raskauden julkistamisesta alkaa..
2-v pojalle kerroin jo, mutta luotan siihen ettei osaa vielä kertoa eteenpäin!
 
Itse kerroin aika lailla heti vanhemmilleni, ja muutamalle kaverille. Nyt jo kaikki lähimmät kaverit tietävät. Varhaisultrassa kun kävin niin siellä tämä lääkäri oli sitä mieltä ettei saa kertoa kenellekkään ennen kuin 12 viikkoa on täynnä ja kutakuinkin suuttui ja alkoi huutamaan kun kävi ilmi että olen äidille ja isälle kertonut. Ei mun ja miehen kaveritkaan mitään tyhmiä ole, kyllähän ne nyt tietää jo heti kun alkoholinkäyttö on loppunut kokonaan ja tupakointi myös. Ja kun ei ole jaksanut edes lähteä istumaan iltaa samalla tavalla kavereiden kanssa. Onhan se ollut vain helpompi myöntää miten asiat on. Jos nyt huonosti käy niin onpa sitten rakkaita ihmisiä tukena, kun eipä siinä varmaan mikään loisto fiilis olis. Mutta se olis ens viikolla 12 viikkoa täynnä ja saa sitten huudella niin paljo kun jaksaa.
 
Aika hassu reaktio lääkäriltä.. Ihan kuin toisten kertominen/kertomatta jättäminen kuuluisi hänelle Luulisi "asiakaspalvelutehtävissä" työskentelevällä olevan vähän enemmän älyä siitä, et mitä voi potilaalle sanoa ja mitä ei..

Me ei olla vielä kerrottu muille kuin mun parhaalle ystävälle ja anopille. Ilmeisesti appiukkokaan ei tiedä mitään, ainakaan ei maininnut asiasta ollenkaan kun viimeksi nähtiin. Mies meinasi, että ensi viikon ar-ultran jälkeen voidaan kertoa muillekin. Itseä on vaan alkanut vähän jännittää, että jos uutinen ei olekaan muiden mielestä iloinen? Kun ensimmäinen lapsi (ja lapsenlapsi) on lähes poikkeuksetta iloinen uutinen, mutta toisen kohdalla ei välttämättä olekaan niin, varsinkin jos ikäero ei ole kovin suuri. Meillä siis tulee lapsille ikäeroa 1 v 8 kk.

Eniten jännittää kertoa omalle isälle. Hän kun meni esikoisen kohdallakin ihan sanattomaksi ja osasi onnitellakin (tai toivottaa onnea projektiin) vasta pari tuntia uutisen kertomisen jälkeen. Niin että millainen reaktio mahtaa tämän toisen kohdalla ollakaan vastassa. Kunhan ei vaan alkaisi maalailla näkymiä parisuhteen tuhoutumisesta ja hermoromahduksesta jne. emoticon

Oi ei, ny ne on lisänneet kaikkia kamalia hymiöitä.. mikä noissa "vanhoissa" mahtoi olla vikana?
 
meillä salaaminen ei ollutkaan niin helppoa :D

nyt mun äidin lisäks tietää, miehen vanhemmat ja osa miehen sisaruksista (ovat tietoisia siitä että asiasta ei saa puhua) sekä yksi ystäväni...

tänään kun olin menossa neuvolaan niin yksi perhetuttu tuli ovella vastaan... kiva siinä sitten olla niinkun ei oliskaan :D toivottavasti vaan tajuavat pitää suunsa supussa.. 
 
hups, painoin liian nopeesti lähetä :D 
kottis. hyvin hyvin jännä reaktio lääkärillä? liekö sit ollu joku lääkärin henkilökohtainen kokemus kun noin vahvasti reagoi... 
sukey. jospa sun isä osais tällä kertaa ottaa asian hyvin, kun on kuitenkin toinen tulossa... kun joillakin vanhemmilla voi olla vaikeeta hyväksyä se että omasta lapsesta on kasvanut jo niin iso että tekee itse lapsia. oisko sun iskä voinu aatella noin? että jospa nyt olis helpompi kun hänellä on jo yksi ihana lapsenlapsi? :) toivotaan niin ainakin!!
 
Mulla kanssa tokaa odottaessa tuli naapuri neuvolassa vastaan, kysyi missä tyttö on ja siinä sitten tajusi, miksi olen yksin liikenteessä.. Tottakai tämä rouva sitten kertoi miehellensä joka huuteli pitkin pihoja onnentoivotuksia, aika ärsyttävää! :(
 
Ei täälläkään ihan salassa oo pysyny. Viikonloppuna oltiin kaverin häissä ja mentiin yhen pariskunnan kanssa kimppakyydillä ni jouduin kaverilleni sitten kertomaan, eli luultavasti miehensäkin tietää. Häissä sitten toinen kaveri arvas kun en mitään alkoholia juonut :) Mut siis onneks vaan kaks kaveripariskuntaa nyt tietää :) Samat kaks tiesi viime kerrallakin ensimmäisinä :)
 
Kottis, olipa tdella erikoinen reakti lääkäriltä :o Itselleni varhaisultan suorittanut kätiö puolestaan sanoi (viikolla 6+5), että nyt voitte jo kertoa vanhemille ainakin. Minusta tuokin oli kyllä vähä hassu kommentti, kun ei tosiaankaa kuulu hänelle, milloin kerrotaan ja kenelle. Ei voi edes tietää, ollaanko esim. väleissä vanhempien kanssa. Outoa. Ja niin, ei kyllä ajateltu ennen ensimmäistä ultraa kertoa kenellekään. Yhdelle ystävälle kerroin kylläkin heti plussan jälkeen :) Pitää katsoa, jos ne neuvolassa kuuntelis sydänäänet (kun mulla se neuvola on vasta viikolla 9+5), niin sitten vois jo muillekin ystäville kertoa.
 
Joo mä kyllä vähän raivosin kotona sen ultran jälkeen miehelle että mikä ihme tuo lääkäri on sanomaan. ja kun se hoki että ajattelee mun parasta. Eiköhän se oo niin että mä tiedän itse mikä on mulle parasta. Ja mulla, äitillä ja isillä on aina ollu kauheen läheiset välit ja oon aina kaiken äitille kertonu, ei oo kovin paljoa asioita joita en olis niin se oli ihan selkee asia että äitille ja isille kerrotaan heti. Ja koska jos nyt olis kesken menny jo heti alku viikoilla sitten niin olispa ollu isi ja äiti tukena sitten eikä ois tarvinu sitten kertoa ku kyllähän se paska fiilis näkyy. Nyt tietää jo aikalailla kaikki. On kerrottu. Ja yks kaveri haukku heti ihan lyttyyn. Ei ollu kiva fiilis. Kaks päivää sai tapella ennen ku mitään sovinnon alkuakaan sai aikaseks. Kaveri on päättäny että ku lapsi syntyy niin unohetaan hänet ihan kokonaan. Ei oo kiva reaktio, mutta voiko tosta aatella vaan että kaveri on kateellinen. Muuten on kyllä tosi hyviä reaktioita ollu kavereilla ja ovat olleet onnellisia meidän puolesta.

Isi ja äiti kyllä meni uutisesta ihan sekaste. Tai no äiti lähinnä. Viikkoja tosiaan nyt sen 12+4 ja äiti jo ostanu potkupukua ja paitaa ja housua ja myssyä ja sukkaa. Isi meni ensin vähän sanattomaks eikä sille meinannu mennä tajuntaan. Osas sanoa vaan että hieno homma. Mutta nyt jo aivan kyselee että onhan kaikki hyvin. Ja myös isi ja tuo oma mies on sanonu että rattaat pitää ostaa uudet, käytetyt ei kelpaa :D noh, saa isukit ostaa jos tahtovat mutta minä päätän millaset. Saa vaan nähä mitä kaikee tässä matkan varrella tuleekaan vastaan.

Yhteenvetona siis että hyviä reaktioita ollu. Tuota lääkärin ja yhen kaverin reaktiota lukuunottamatta. Pääasiassa ollu mukava kertoa uutisia.
 
Mä en vieläkään oo osannu kertoa :) Muutamalle lähimmälle kaverille ja sitte neuvolan mammaryhmäläisille kun nekin ois jo muuten arvannu, mut en kellekkään sukulaisille. Jotenki tuntuu niin kauheen vaikeelta saada se kerrottua, yhtään en kyllä tiedä miks. Arvaispa nekin vaan ni saisivat tietää kun ei musta näköjään oo kertomaan... Ehkä vaan jännittää niitten reaktio asiaan.
 
Käsittämätön toi kottiksen lääkärin kommentti. Höh. Minusta ainakin oli pelkästään hyvä, kun vanhemmat ja kaikkein lähimmät ystävät tiesivät kun tuli keskenmeno! Sain paljon tukea ja olin muutenkin niin maassa että en olis ikinä pystynyt pitämään sisällä. ihmiset on tietty erilaisia, mutta mulle läheisten tuki oli tärkeää ja on saanut puhua asiasta muidenkin kuin oman miehen kanssa.

Tälläkin kertaa kerrottiin vanhemmille heti ja sisaruksille ja pikkusen myöhemmin myös aivan parhaimmille ystäville. ja sit on taas saanut puhua niille ihmisille omista peloista, koska pelkäsin uutta keskenmenoa just niin paljon kuin arvasinkin pelkääväni. Ens viikolla mulla on toka neuvola ja siellä kuullaan sydänäänet ekaa kertaa. Niin uskon, että sen jälkeen tämä raskaus voi olla jo ihan virallista ja julkista :)

olis mun parhaat ystävätkin ihmetelly, että miksen juo tai urheile enää niin kovasti. en oo nimittäin todellakaan pystynyt samalla tavalla urheileen kun ennen, kun on ollu niin väsynyt ja usein myös huonovointinen.
 
Takaisin
Top