Ihan sama täällä. Jotenkin tuntui, että km:n jälkeen fiidi oikein täyttyi kaikista raskausuutisista. Luulen, etten julkaise someen mitään.Someen julkaisemisesta: lähdin IG:stä kun kkm todettiin (aivan liian triggeröivää nähdä fiidissä raskausuutisia jne aina yllättäen) enkä ole vieläkään palannut, joten uskon että en mitään julkaise raskausaikana. Ehkä voisi jotain julkaista jos vauva syliin saadaan.
Raskaudesta kertominen 💬
- Ketjun aloittaja Däumeline
- Aloituspäivämäärä
Hmm.. Mä olen nyt pitänyt hiljaisuutta somessa toukokuusta lähtien, eli meidän enkelin syntymän jälkeen. En poistanut tiliäni kuitenkaan, koska onneksi vain pari tuttua raskaana ja se ei ole haitannut.
Mulla on niin paljon seurannassa noita keskenmenotilejä (tähti ry, keskenmenoklubi..) et siitä on ollu mulle vertaistukea ja enemmän just sen aiheisia juttuja tulee vastaan. Nyt uudelleen raskautuessa seurannassa pregnancy after loss support.
Ajattelin et ehkä jos jotain laitan niin vasta vauvan syntyessä tai rakenneultran jälkeen vasta. On niin outoa rikkoa se hiljaisuus mikä tänä vuonna on ollut, koska niin paljon on tapahtunut. Jotenkin menetys avasi silmät siitä et ne jotka oikeesti haluaa tietää musta ja mun elämästä on myös muualla yhteydessä, ei vaan instassa. Et onko sillä edes väliä
Mulla on niin paljon seurannassa noita keskenmenotilejä (tähti ry, keskenmenoklubi..) et siitä on ollu mulle vertaistukea ja enemmän just sen aiheisia juttuja tulee vastaan. Nyt uudelleen raskautuessa seurannassa pregnancy after loss support.
Ajattelin et ehkä jos jotain laitan niin vasta vauvan syntyessä tai rakenneultran jälkeen vasta. On niin outoa rikkoa se hiljaisuus mikä tänä vuonna on ollut, koska niin paljon on tapahtunut. Jotenkin menetys avasi silmät siitä et ne jotka oikeesti haluaa tietää musta ja mun elämästä on myös muualla yhteydessä, ei vaan instassa. Et onko sillä edes väliä
Mun tekis ihan kamalasti mieli kertoa jo äidille, mutta kun me nähdään vasta ties miten pitkän ajan päästä seuraavan kerran, enkä puhelimessa halua kertoa. Mies on meilläkin se, joka enempi himmailee, eikä halua vielä omille vanhemmilleen kertoa. Mutta minä olen myös läheisempi vanhempieni kanssa, kun mieheni. Mies oli kuitenkin yhdelle ystävälleen (joka on myös esikoisen kummi) kertonut raskaudesta.
Mulla on tapana julkaista someen sellaiset iloiset asiat, joihin haluan palata. Eka raskaus ei sinne kerennyt, vaikka ehdittiin kesälomareissulla jo ottaa julkaisua varten kuviakin.
Nyt on sellainen olo, että ehkä nt-ultran jälkeen laitan someen ja mainitsen siinä lyhyesti, ettei matka tähän oo ollut helppo. Tuntuu tärkeältä lisätä tietoisuutta siitä, ettei raskaudet oo itsestäänselviä
Nyt on sellainen olo, että ehkä nt-ultran jälkeen laitan someen ja mainitsen siinä lyhyesti, ettei matka tähän oo ollut helppo. Tuntuu tärkeältä lisätä tietoisuutta siitä, ettei raskaudet oo itsestäänselviä
Mä tässä vähän kauhuissani ollut et pystynkö edes jouluun asti salaamaan etenkään meidän äitiltä. En oo uskaltanut sitä paljon nähdä, koska oon aivan varma että paljastun 
ja haluan kertoa enkä niin et arvataan! Viime vkl saunassa äiti jo katto vähän ihmeissään kun en ottanukaan sitä siideriä vastaan ja oon jo ihan varma, että se tyyliin tajusi vähän pitänyt nyt saada kuitenkin sulatella ite rauhassa, vaikka luulin että just äitillekin soittaisin ihan samantien.
Mä luulen kans, et menee varmaan aika kauan, että voin somessa julkaista mitään. Miehen puolen perheelle kun ei tulla kertomaan vielä pitkään aikaan ja samaten töissä mun on pakko pitkittää niin pitkälle kuin ikinä mahdollista. Se vähän harmittaa, koska olisi niin kätevä ja kiva somen kautta kertoa niille lopuille, joille ei ole tarve sanoa kasvotusten, mutta joiden toivoisi kuitenkin tietävän. Oon myöskin vähän salaa odottanut et pääsen semmosta äitisomea pitämään
ja haluan kertoa enkä niin et arvataan! Viime vkl saunassa äiti jo katto vähän ihmeissään kun en ottanukaan sitä siideriä vastaan ja oon jo ihan varma, että se tyyliin tajusi vähän pitänyt nyt saada kuitenkin sulatella ite rauhassa, vaikka luulin että just äitillekin soittaisin ihan samantien.Mä luulen kans, et menee varmaan aika kauan, että voin somessa julkaista mitään. Miehen puolen perheelle kun ei tulla kertomaan vielä pitkään aikaan ja samaten töissä mun on pakko pitkittää niin pitkälle kuin ikinä mahdollista. Se vähän harmittaa, koska olisi niin kätevä ja kiva somen kautta kertoa niille lopuille, joille ei ole tarve sanoa kasvotusten, mutta joiden toivoisi kuitenkin tietävän. Oon myöskin vähän salaa odottanut et pääsen semmosta äitisomea pitämään
Kerrotaan varmaan minun vanhemmilleni ensi viikolla ennen joulua ja muille sitten vasta nt-ultran jälkeen. Mun vanhempien kanssa ollaan sen verran läheisiä, että heiltä olisi vaikea salata asiaa niin pitkään. Töissä en kerro varmaan vielä edes nt-ultran jälkeen vaan koitan venyttää kertomista mahdollisimman pitkälle.
Mä plussasin vasta pari päivää sitten, mutta oon ehtiny kertomaan siskoille ja kolmelle läheiselle ystävälle 
Mies ei oo vielä kertonut kellekkään.
Me vietetään joulu anoppilassa ja tarkoituksena on antaa heille "isoäiti"- ja "isoisä"-mukit (tämä olisi siis heidän ensimmäinen lapsenlapsi). Omalle äidilleni lähetetään samanlainen muki kun ei jouluna nähdä, korttiin ajattelin laittaa jotain "hyvää joulua meiltä kolmelta"
Someen jaan varmaan vasta raskauskuvia kun ollaan toisella kolmanneksella. Ihmisille kerron pikkuhiljaa kun sopivia tilaisuuksia löytyy
Mies ei oo vielä kertonut kellekkään.Me vietetään joulu anoppilassa ja tarkoituksena on antaa heille "isoäiti"- ja "isoisä"-mukit (tämä olisi siis heidän ensimmäinen lapsenlapsi). Omalle äidilleni lähetetään samanlainen muki kun ei jouluna nähdä, korttiin ajattelin laittaa jotain "hyvää joulua meiltä kolmelta"
Someen jaan varmaan vasta raskauskuvia kun ollaan toisella kolmanneksella. Ihmisille kerron pikkuhiljaa kun sopivia tilaisuuksia löytyy
Muutamalle ystävälle olen kertonut, samoin kuin äidille. Esimiehelle kerron välipäivinä, tiiminvetäjälle varhaisultran jälkeen. Mulla on ollut muista syistä paljon työpoissaoloja, tuntuu helpommalta kertoa, vaikka tulisi keskenmeno. Ainakin voi sanoa suoraan miksi pois töistä.
Muille sukulaisille ja ystäville kerrotaan varmaankin kun eka kolmannes ohi. Someen laitoin esikoisesta, kun mulle etsittiin äitiysloman sijaista ja se rekry oli työpaikan somessa ja tiesin että monet työkaverit tulee jakamaan sen näkyvyyden takia. Tuntui helpommalta itse kertoa asia. Voi olla että mulle ei tällä kertaa tulisi ulkopuolelta sijaista, voi olla että jätetään somessa tiedottaminen myöhempään.
Muille sukulaisille ja ystäville kerrotaan varmaankin kun eka kolmannes ohi. Someen laitoin esikoisesta, kun mulle etsittiin äitiysloman sijaista ja se rekry oli työpaikan somessa ja tiesin että monet työkaverit tulee jakamaan sen näkyvyyden takia. Tuntui helpommalta itse kertoa asia. Voi olla että mulle ei tällä kertaa tulisi ulkopuolelta sijaista, voi olla että jätetään somessa tiedottaminen myöhempään.
Muille tulee kerrottua varmaan vasta lähempänä puoliväliä tai sitten kun vatsa alkaa näkymään..
Mä kerroin heti omille vanhemmille, siskolle ja yhdelle ystävälle jolla on myös kokemusta menetyksistä. Nää ihmiset on todella tukeneet tänä vuonna ja tarvitsin heidät heti mukaan odotukseen. Kävi miten kävi. Raskaus keskenmenon jälkeen on ihan uudella tavalla vaikee kokemus ja oon tarvinnut jo alusta asti läheisiä joille voi puhua. Mies ei vielä halunnut kertoa omalle perheelleen. Muulle lähipiirille sitten joskus paljon myöhemmin.
Äidille näytin ostamani letter boardin. Olin laittanut siihen valmiiks lasketun ajan ja sydämen ja käskin avata sen pakkauksen. Äiti ihan hoopona katteli sitä pitkään, sulki ja antoi takaisin. Kilometrin päähän näkyi että aivoissa ei raksuttanu yhtikäs mitään 
Aloin tuijottaa äitiä merkitsevästi silmät lautasen kokoisina ja kun sekään ei riittänyt niin sanoin että avaas uudestaan, että siinä ei lukenut valmiiks mitään vaan mä oon sen tekstin siihen laittanut. Sit se vasta tajus ja alkoi itkunauraa 
Siskolle ja isälle lähetin kuvan letterboardista johon olin asetellut myös mm. saman tutin ja tuttinauhan kuin menetetyn vauvan raskaudesta kertomiskuvassa. Nää joille oon kertonut tiesi myös että yritetään ja oli tukena tässä välissä aina kun kierto alkoi alusta.
Aloin tuijottaa äitiä merkitsevästi silmät lautasen kokoisina ja kun sekään ei riittänyt niin sanoin että avaas uudestaan, että siinä ei lukenut valmiiks mitään vaan mä oon sen tekstin siihen laittanut. Sit se vasta tajus ja alkoi itkunauraa Siskolle ja isälle lähetin kuvan letterboardista johon olin asetellut myös mm. saman tutin ja tuttinauhan kuin menetetyn vauvan raskaudesta kertomiskuvassa. Nää joille oon kertonut tiesi myös että yritetään ja oli tukena tässä välissä aina kun kierto alkoi alusta.
Niin ja lapsille myös mahdollisimman myöhään tällä kertaa. Viimeks esikoinen ehti jo useita viikkoja odottaa ja otti aika raskaasti huonot uutiset 
Kuopus ei oikein vielä edes ymmärtänyt mistä on kyse joten tällä kertaa kerrotaan hänelle vasta kun alkaa tosi selvästi näkyä ja tuntua, että vauva on konkreettisemmin ymmärrettävissä. Esikoiselle joutuu varmasti kertomaan aiemmin, ehkä siinä 12-15 viikkojen tienoilla viimeistään. Se on jo tarkka ja ymmärtää paljon eli saattaa huomata jotain.
Kuopus ei oikein vielä edes ymmärtänyt mistä on kyse joten tällä kertaa kerrotaan hänelle vasta kun alkaa tosi selvästi näkyä ja tuntua, että vauva on konkreettisemmin ymmärrettävissä. Esikoiselle joutuu varmasti kertomaan aiemmin, ehkä siinä 12-15 viikkojen tienoilla viimeistään. Se on jo tarkka ja ymmärtää paljon eli saattaa huomata jotain.
Teen melko näkyvää työtä paikkakunnallani (paljon asiakaskontakteja, joissa ei mahdollisuutta siihen et olisin piiloutunut isoon villaneuleeseen) ja en tykkää tunteesta, että yritän piilotella, joku jo arvaa ja ehkä vähän jutellaan puskissa että olenko lihonut vai raskaana... Siksi varmaan kerron julkisesti heti nt ultran jälkeen, siihen asti pitäisi sinnitellä. Mä veikkaan että mulla alkaa vatsa pyöristymään nopeasti, mun keskivartalo on sen mallinen ja kokoinen et se alkoi ensimmäisenkin raskauden kohdalla tosi nopeaa pullottaa niin voin kuvitella mitä se nyt tokan kohdalla on. Kun tuntuu et mulla vieläkin on alavatsa kohdun kohdalla sellainen raskaudesta jäänyt kumpu, ei siis läskiä, vaan jotenkin kohtu pullottaa paljon enemmän mitä sillon kun ei yhtään raskautta vielä ollut takana..
Mutta, vanhemmillemme ja sisaruksilleni kerrotaan jo aikaisemmin. Ehkä jo jouluna, sillä vaikka tulisi keskenmeno, niin juuri silloin on hyvä että perhe tietää, nii osaavat tukea.
Mutta, vanhemmillemme ja sisaruksilleni kerrotaan jo aikaisemmin. Ehkä jo jouluna, sillä vaikka tulisi keskenmeno, niin juuri silloin on hyvä että perhe tietää, nii osaavat tukea.
Tunnistaako muuten muut uudelleen-raskaana-olevat sitä että vatsakalvosto/kohdun seutu olisi jo ennestään vähän erilainen kuin ihan ekaa kertaa raskaana?
Urheilen paljon ja syvät vatsat on hyvässä kunnossa kyllä, voimaa ja tukea on, mutta kohdun seutu silleen pullottaa enemmän kuin ennen ekaa raskautta.
Urheilen paljon ja syvät vatsat on hyvässä kunnossa kyllä, voimaa ja tukea on, mutta kohdun seutu silleen pullottaa enemmän kuin ennen ekaa raskautta.
Musta tuntuu just tältä
Mulla tuli eilen semmosta jännää lihaskivulta tuntuvaa "kipuilua" alavatsalle, oikealle puolelle. Ei siis ole kipua, ei menkka-kramppia, vaan semmosta hieman vaan kurjan tuntuista repäisyn tunnetta kun muuttaa asentoa, vähän kun venytellessä lihaksia
Siksi en ole huolissani, kun ei siis tuntunu kivuliaalta, kuten keskenmenokipuilu.
Joo mullakin rautaa nousee kyllä, toki ei paljon kuin ennen lasta. Niin kyllä enkohyu on näkyvämpi kuin ennen. Nyt raskaana vielä tuntuu jo kokoajan, mut ei niin kuin perus menkkaturvotus vaan jotain muuta.
Odotan sitä et jos tuntisi liikkeet aiemmin kuin edellisessä!
Ja vähän offtopic, aloitin nyt MegSquats plus1 treeniohjelman joka on suunniteltu koko raskauden kaikille viikoille ja myös jälkeen ! https://www.instagram.com/megsquats?igshid=OGQ5ZDc2ODk2ZA==
(Bio linkeissä on suora linkki ohjelmaan)
Siinä keskitytään perusvoiman lisäksi uuteen hengitystekniikkaan ja lantionpohjaan, jotta voi jatkaa treeniä koko raskauden!
Mullakin on ollut näitä viime raskaudessa ja myös vähän tässäkin, vähän vihloo jännästi!Mulla tuli eilen semmosta jännää lihaskivulta tuntuvaa "kipuilua" alavatsalle, oikealle puolelle. Ei siis ole kipua, ei menkka-kramppia, vaan semmosta hieman vaan kurjan tuntuista repäisyn tunnetta kun muuttaa asentoa, vähän kun venytellessä lihaksia