Raskaudenaikainen masennus

[Chartreux]

Onko muilla tästä kokemusta? Mulla oli esikoisen raskaudessa aika syvissä vesissä välillä mieli, melkein erottiinkin miehen kanssa. Jotenkin ne hormonimyräkät ja pahoinvointi ei ollut hyvä yhdistelmä... Nyt huomaan jo taas, että alkaa pieni ahdistus hiipiä päälle, ehkä koska en taaskaan jotenkin koe oloani valmiiksi vaikka niin luulinkin. Aion kyllä ottaa puheeksi neuvolassa, mutta ajattelin kysellä löytyykö vertaistukea.

 

[mustikka123]

Onko muilla tästä kokemusta? Mulla oli esikoisen raskaudessa aika syvissä vesissä välillä mieli, melkein erottiinkin miehen kanssa. Jotenkin ne hormonimyräkät ja pahoinvointi ei ollut hyvä yhdistelmä... Nyt huomaan jo taas, että alkaa pieni ahdistus hiipiä päälle, ehkä koska en taaskaan jotenkin koe oloani valmiiksi vaikka niin luulinkin. Aion kyllä ottaa puheeksi neuvolassa, mutta ajattelin kysellä löytyykö vertaistukea.

Mulla ei oo varsinaista masennusta, mutta joinain päivinä on ollut tosi alakuloinen fiilis ja se on kestänyt koko päivän. Sellanen, että mikään ei kiinnosta ja mä oon ihan surkee ja kukaan ei tykkää musta jne. Seuraavana päivänä olo voi olla taas ihan normaali. Mä reagoin muutenkin voimakkaasti hormonivaihteluihin jo ennen raskautta ja pms-oireet oli aina aikamoiset.

 

[marinellahi83]

Täällä alka itkusuus, ahistus, alakulosuus ja todellatodella lyhyt pinnaisuus nostaa päätään..
Esikoisen aikana ei ollu mitään oireita, mutta junnun aikana oli. Vasta loppuraskaudesta tajusin et hei tää ehkä onki masennusta eikä pelkästään väsymystä. Oon vuosia sitte sairastanu vakavan masennuksen joka on muutaman kerran uusiutunut. Junnun ollessa 5kk oli pakko alottaa nukahtamislääkkeet ja mielialalääke ku olotila ei vaan helpottanu.
Veikkaan että tän kohdalla on samanlaista.. Miehen kanssa jo puhuttiin että jos yhtään alkaa väsymys painaan liikaa ni haen herkästi sairaslomaa.
Mä en edes työpäivän jälkeen voi yhtään levätä/ottaa päikkäreitä ku on hoidettavana kaks tenavaa, ja 16h hereillä olo/jatkuva huolehtiminen toisista ihmisistä, alkaa väsyttään ihan älyttömästi.
Nyt mua vaivaa taas unettomuus, ja unettomuus yleensä johtaa siihen että väsyn ja masennun.

Esikoisen jälkeen mulla on pms.t ollu ihan järkyttävät ja nyt terkkari suositteli kierukkaa tän raskauden jälkeen. Sen pitäis tasata mielialaa ja auttaa voimakkaisiin pms-oireisiin.

 

[Chartreux]

Mulla ei oo varsinaista masennusta, mutta joinain päivinä on ollut tosi alakuloinen fiilis ja se on kestänyt koko päivän. Sellanen, että mikään ei kiinnosta ja mä oon ihan surkee ja kukaan ei tykkää musta jne. Seuraavana päivänä olo voi olla taas ihan normaali. Mä reagoin muutenkin voimakkaasti hormonivaihteluihin jo ennen raskautta ja pms-oireet oli aina aikamoiset.

Joo, tällainen olo varmastikin voi johtua niistä hormoneista. Olisi muuten jännä olla hetken mies ja kokea millaista olisi elämä ilman mitään tällaisia hormonivaihteluita... Tsemppiä sinnekin! Mä tiedostan nyt toisessa raskaudessa paremmin mistä tämä olo johtuu, sekin auttaa vähän.

 

[Chartreux]

Täällä alka itkusuus, ahistus, alakulosuus ja todellatodella lyhyt pinnaisuus nostaa päätään..
Esikoisen aikana ei ollu mitään oireita, mutta junnun aikana oli. Vasta loppuraskaudesta tajusin et hei tää ehkä onki masennusta eikä pelkästään väsymystä. Oon vuosia sitte sairastanu vakavan masennuksen joka on muutaman kerran uusiutunut. Junnun ollessa 5kk oli pakko alottaa nukahtamislääkkeet ja mielialalääke ku olotila ei vaan helpottanu.
Veikkaan että tän kohdalla on samanlaista.. Miehen kanssa jo puhuttiin että jos yhtään alkaa väsymys painaan liikaa ni haen herkästi sairaslomaa.
Mä en edes työpäivän jälkeen voi yhtään levätä/ottaa päikkäreitä ku on hoidettavana kaks tenavaa, ja 16h hereillä olo/jatkuva huolehtiminen toisista ihmisistä, alkaa väsyttään ihan älyttömästi.
Nyt mua vaivaa taas unettomuus, ja unettomuus yleensä johtaa siihen että väsyn ja masennun.

Esikoisen jälkeen mulla on pms.t ollu ihan järkyttävät ja nyt terkkari suositteli kierukkaa tän raskauden jälkeen. Sen pitäis tasata mielialaa ja auttaa voimakkaisiin pms-oireisiin.

Kuulostaa ikävältä Ja ymmärrän hyvin, itsellä vähän samanlaista ollut, ja masennustaustaa löytyy nuoruudesta. Kannattaa tosiaan ottaa saikkua jos on mahdollisuus, sulla vielä muutenkin rankka tilanne jos ei saa levättyä.

 

[Muumimuki]

Mulla oli paha masennus silloin kun olin vainon kohteena ja vielä pitkään sen jälkeen. Nyt on ollut onneksi kauan tasaista, mutta kyllä niitä päiviä yhä on, että en saa lähettyä kouluun tai tehtyä mitään, kun tiedostan että kaipaan vaan kotipäivän ja lepoa.

Nykyään onneks tosiaan tiedän mikä mun oloon auttaa enkä oo enää niin pihalla, ja osaan antaa itselleni luvan kotonaoloon ja lepäämiseen. Raskauden aikana oon voinut ihan hyvin, mutta välillä on ollut sellasia oloja että ei olis ihan tässä omassa itsessään läsnä, mutta se menee ohi.

 

[liliina]

Olisi muuten jännä olla hetken mies ja kokea millaista olisi elämä ilman mitään tällaisia hormonivaihteluita...

Mä luin jostain, että naiset on hormonitoiminnan puolesta "miesmäisimpiä" ihan kierron alussa. Niin että kun joku mies seuraavan kerran valittaa menkka-ragesta, voi muistuttaa, että kyseinen herra on itse samanlainen koko ajan.

 

[Chartreux]

Mulla oli paha masennus silloin kun olin vainon kohteena ja vielä pitkään sen jälkeen. Nyt on ollut onneksi kauan tasaista, mutta kyllä niitä päiviä yhä on, että en saa lähettyä kouluun tai tehtyä mitään, kun tiedostan että kaipaan vaan kotipäivän ja lepoa.

Nykyään onneks tosiaan tiedän mikä mun oloon auttaa enkä oo enää niin pihalla, ja osaan antaa itselleni luvan kotonaoloon ja lepäämiseen. Raskauden aikana oon voinut ihan hyvin, mutta välillä on ollut sellasia oloja että ei olis ihan tässä omassa itsessään läsnä, mutta se menee ohi.

Oho, vainon? Kuulostaa kauhealta D: Tiedostaminen kyllä on hyvä, auttaa vähän silloin kun on mieli maassa kun miettii että se menee kyllä ohi.

 

[Vargynja]

Olen parhaillaan toipumassa masennuksesta. Ei se ole vielä kokonaan selätetty, mutta eteenpäin on hurjasti menty siitä missä suossa pahimmillaan olin. Nyt hieman mietityttää, miten raskaus ja vauva vaikuttaa siihen. Onnellinen olen siitä että saadaan vihdoin toinen lapsi, mutta hormoneilla nyt on iso vaikutus mielialoihin ja sitten vielä yleinen jaksaminen raskausvaivoissa ja ensi vuonna vauvan kanssa. Ei voi olla välillä miettimättä jaksetaanko sitten oikeasti, kun on vauva ja eskarilainen. Silti tämä tuntuu ehdottomasti hyvältä jutulta ja siltä että nyt on sen aika. :) Onneksi on psykoterapia ja voidaan saada tarvittaessa sosiaalipuolelta käytännön apua. Asiakkuus on sinne voimassa.

Paljon voimia muille joilla on tai on ollut masennusta. <3 Se on jo iso askel jos tiedostaa oman pahan olon. Vielä isompi, kun siihen saa pyydettyä apua.

 

[Muumimuki]

Oho, vainon? Kuulostaa kauhealta :arghh: Tiedostaminen kyllä on hyvä, auttaa vähän silloin kun on mieli maassa kun miettii että se menee kyllä ohi.

Joo. Mun entisen miesystävän ex-vaimo vainosi mua, se oli vähän sekava homma kaiken kaikkiaan. Mahdollisen tunnistettavuuden vuoksi en luettele täälä miten mulle kävi, mutta jos joku on kiinnostunut vainon oireista voi googlettaa. Päädyttiin asiasta oikeuteen saakka. Kyseiset vuodet aiheutti mulle todella pahan,lamaannuttavan masennuksen, mutta onneksi olen saanut siitä toipua.

 

[Daiya]

Onko muilla tästä kokemusta? Mulla oli esikoisen raskaudessa aika syvissä vesissä välillä mieli, melkein erottiinkin miehen kanssa. Jotenkin ne hormonimyräkät ja pahoinvointi ei ollut hyvä yhdistelmä... Nyt huomaan jo taas, että alkaa pieni ahdistus hiipiä päälle, ehkä koska en taaskaan jotenkin koe oloani valmiiksi vaikka niin luulinkin. Aion kyllä ottaa puheeksi neuvolassa, mutta ajattelin kysellä löytyykö vertaistukea.

Mulla ei diagnosoitu vielä odotusaikana mutta aika vahvasti itse itselläni totesin kaikki oireet. Mulla oli raskauden lisäksi muitakin isoja muutoksia elämässä, mitkä yhdessä vei voimavarat. Neuvolasta laitettiin juttelemaan mt-puolelle, mutta en oikein silloin kokenut saavani siitä silloin apua, ei oltu hoitajan kanssa oikein samalla sivulla. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa sitten sain lääkityksen. Eli tuttua on, valitettavasti.

Tsemppiä, toivotaan että olo ei pahene siellä. Ja ainakin tiedät että täälläkin saa vertaistukea, aina voi avautua myös niistä huonoista fiiliksistä Ja mulle ainakin voi laittaa vaikka yksityisviestiä jos siltä tuntuu :)

 

[Daiya]

Ja tsemppiä myös kaikille muille masennuksen tai muiden vastaavien kanssa kärsiville. Ei ole yksinkertaisia nuo mielen asiat, ja siihen päälle vie hormonit ja odotuksen muut paineet niin huhhuh mutta muistetaan puhua niistä oloista, vaikka täällä tai miten kellekin helpoin. Se lienee kuitenkin aina se ensimmäinen askel, kun olosta puhuu ja tunnistaa tai myöntää itselleen (ainakin minulle oli). Toivotaan toki kaikille ennemmin sitä ruusunpunaista hattarapilven päällä leijuvaa odotusaikaa, mutta tarvotaan sitten yhdessä läpi jos ei sitä satu kohdalle :)

 

[mustelidae]

itsellä ollut muutamaan otteeseen masennuskausia, juuri yritän viimeisimmästä toipua. Lääkityksen lopetin just päivää ennen plussaa.
Onneksi on hoitokontakti, pääsin vuosien taistelun jälkeen kelan kuntoutusterapiaan. sitä tarkoitus jatkaa edelleen.

Kuten muillakin, kovasti mietityttää miten voimavarat riittää mutta eteenpäin mennään.

 

[marinellahi83]

Jos yhtään tuntuu ettei jaksa, sitte vauvan syntymän jälkeen, ni herkästi vaan yhteyttä neuvolaan, tai psykiatrian sairaanhoitajaan/lääkäriin.
Meilläpäin ei neuvola riittävän tehokkaasti tarttunu mun väsymykseen joten ite tosiaan jouduin ottaan yhteyttä psyk.sairaanhoitajaan. Ja onneks otin, koska sen kautta sain esikoisen osa-aikaseen hoitoon ja junnullekki sain sosiaalipuolen kautta lastenhoitajan, joka hoiti junnua kerran viikossa 3h kerralla 1v asti. Sen ajan sain käyttää ihan vaan itteeni (harrastuksii, lepäämiseen tms) ja se autto <3
Meillä on myös nyt keväästä asti käyny kerran viikossa lastenhoitaja, 3h kerralla, jotta saisin hetken hengähtää ja olla ittekseni.

 

[Chartreux]

Mulla ei diagnosoitu vielä odotusaikana mutta aika vahvasti itse itselläni totesin kaikki oireet. Mulla oli raskauden lisäksi muitakin isoja muutoksia elämässä, mitkä yhdessä vei voimavarat. Neuvolasta laitettiin juttelemaan mt-puolelle, mutta en oikein silloin kokenut saavani siitä silloin apua, ei oltu hoitajan kanssa oikein samalla sivulla. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa sitten sain lääkityksen. Eli tuttua on, valitettavasti.

Tsemppiä, toivotaan että olo ei pahene siellä. Ja ainakin tiedät että täälläkin saa vertaistukea, aina voi avautua myös niistä huonoista fiiliksistä Ja mulle ainakin voi laittaa vaikka yksityisviestiä jos siltä tuntuu :)

Joo, vertaistuki auttaa Kiitos Ja tosiaan tällä kertaa osaan tiedostaa paremmin, että moni asia johtuu hormoneista ja fyysisestä pahoinvoinnista.

 

[Chartreux]

Tsemppiä vielä kaikille tässä ketjussa, ei toki ole kiva että monella on samantapaisia fiiliksiä, mutta toisaalta kertoo myös että ne ei ole mitenkään harvinaisia. Ja hienoa, jos osaa pyytää apua

 

[nataliaa]

Hei, hyppään tänne kommentoimaan. Mulla oli mielestäni suht paha raskaudenaikainen masennus esikoisen kanssa. Tuntui jo vkolla 6-7 että olisi laitettu päälle musta peitto ja se pysyi lähes koko ajan synnytykseen asti. Ero oli hyvin lähellä. Apua oli hankala saada, vasta kun aloin tosissani uhkailla sain ajan psykologille jossa sitten kävin joka toinen vko koko raskauden ajan. Mulla raskaus oli hyvin rankka, en kokenut juuri mitään tunteita vauvaa kohtaan, enkä nytkään, toista odottaessa (välissä myös yksi kkm joka todettiin vkolla 12), vielä saa kiinni lämpöisista raskaustunteista.
Psykologi sanoi jälkikäteen että suurin osa joka saa apua raskauden aikana ei sairastu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joten apua PITÄÄ hakea. Minulla hävisi masennus kun synnytys alkoi, eikä koskaan tullut takaisin. Synnytys itsessään oli täydellinen kokemus ja se myös edesauttoi. Mutta tsemppiä!!

 

[Vargynja]

Hei nataliaa, hyvä että sait apua esikoisen raskaudessa masennukseen, vaikka kurjaa että jouduit siitä taistelemaan. Onneksi jaksoit taistella! Ja onneksi masennus jäi raskausaikaan. Tsemppiä tähän raskauteen. Ehkä ne lämpimät tunteet vielä tulee, ehkä ei. Tulee tai ei, olet varmasti paras mahdollinen äiti lapsillesi. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. <3