Raskauden mielialat

Lumokeiju

Vauhtiin päässyt keskustelija
Syyskuiset 2021
Mitäs muiden raskautuneiden mielessä pyörii ja miltä kaikki tuntuu? Minä olen lähtökohtaisesti jo hyvin herkkä ihminen ja näytän tunteeni helposti suuntaan ja toiseen. Välillä alkaa naurattaa, kun tajuan mistä asiasta just äsken onnistuin kyyneleitä tirauttamaan. Tää on surkuhupaisaa.

Vähän oon huolissani omasta jaksamisesta nyt ja tulevaisuudessa. Mulla on ollut koko alku vuoden vähän sellainen "meh"-olo kaikesta :confused005 Mulla on muutenkin taipumusta melankoliaan, niin huolettaa, että minkälainen raskauden aikainen tai jälkeinen masennus mulle mahtaa tulla. Syksyllä olin pois töistä työuupumuksen takia ja koko viime vuoden aikana ajoin itseni totaaliseen piippuun. Nyt uusi työ ja epävarma tulevaisuus. Raskautta oon toivonut niiiiiin paljon ja nyt se aiheuttaa stressiä töiden suhteen. Miten selvitä näiden myllerrysten kanssa :help
 
Hei, miten sulla nyt viime aikoina mieliala on ollut? Mä luin tän vasta nyt ja kuulostat ihan multa! Siis monta viikkoa on ollu tosi innostumaton olo kaikesta, taipumusta myös alakuloon. On koronaa, töihinpaluuta yms tässä ja jotenkin en jaksa innostua mistään. Työpäivinä on helpompi olla itsensä kanssa kun on tekemistä mutta kotipäivinä haluaisin vaan maata sängyssä aamusta iltaan. Ihan perusasiatkin vaatii välillä mahdotonta ponnistelua että jaksaa saada mitään aikaan. Mä olin hoitovapaalla viime vuoden kesän loppuun saakka ja jotenkin se kotona olo ja siitä johtuva eristäytyminen ja virikkeettömyys ahdisti. Päälle jäi tämmöinen tyhjä fiilis. Tää uus raskaus oli toivottu ja tätä haluan ja toivon että kaikki menee hyvin, mutten oikein osaa hihkua asiasta. Ehkä kun sen jo kerran koki niin toka kierros on enemmän jalat maassa.
 
Hei, miten sulla nyt viime aikoina mieliala on ollut? Mä luin tän vasta nyt ja kuulostat ihan multa! Siis monta viikkoa on ollu tosi innostumaton olo kaikesta, taipumusta myös alakuloon. On koronaa, töihinpaluuta yms tässä ja jotenkin en jaksa innostua mistään. Työpäivinä on helpompi olla itsensä kanssa kun on tekemistä mutta kotipäivinä haluaisin vaan maata sängyssä aamusta iltaan. Ihan perusasiatkin vaatii välillä mahdotonta ponnistelua että jaksaa saada mitään aikaan. Mä olin hoitovapaalla viime vuoden kesän loppuun saakka ja jotenkin se kotona olo ja siitä johtuva eristäytyminen ja virikkeettömyys ahdisti. Päälle jäi tämmöinen tyhjä fiilis. Tää uus raskaus oli toivottu ja tätä haluan ja toivon että kaikki menee hyvin, mutten oikein osaa hihkua asiasta. Ehkä kun sen jo kerran koki niin toka kierros on enemmän jalat maassa.

Edelleen on välillä näitä päiviä. Nyt varsinkin väsymys mulla kyllä aiheuttaa saamattomuutta, mutta oon jotenkin myös ollu lempeämpi itselleni. Ei iske morkkis, jos ei jaksakaan pestä pyykkiä tms vaan koittaa tehä sillon ku jaksaa ja ku ei jaksa, niin makoilen sohvalla viltin alla ja otan päikkärit. Jotenkin tää lisääntynyt vali kyllä lisää mulla energiaa selvästi ja nyt ku oon ollu jo jonkin aikaa uudessa työssä, niin se ei kuormita niin paljon.

Uskon ja toivon, että mieliala paranee ja pysyy myös ylhäällä. Tänään tippui myös niin paljon huolta pois, kun nähtiin ultrassa vihdoin hänet :Heartred

Ehkä sulla tulee sitten myöhemmässä vaiheessa "hehkutusta" :happy:
 
Tutulta kuulostaa!
Mulla alkoi raskaus kamalilla itkukohtauksilla. Itkin joka asiaa. Paisuttelin parisuhderiitoja valtaviin mittakaavoihin ja itkin jokaista miehen väärää sanaa. Sitten melankolisuus vaihtui raivoon. Hermot meni joka asiasta ja olin ku mikäkin raivohullu monsteri.
Pakkailin tavaroita tämän tästä ja ajattelin että oon ihan väärän miehen kanssa. :D nyt on vko 8+0 ja mieli hieman tasoittunut. En enä räyhää enkä itkekään joka päivä.

Huomaan kuitenkin, että mielialat pään sisällä vaihtelee. Välillä oon onneni kukkuloilla ja hetken kuluttua tosi surullinen... Anaysoin ja mietin kaikkea paljon . Ei ole helppoa :D
 
Mä kyl huomaan, että mielialat heittelee. Itken paljon herkemmin kuin aikaisemmin. Noh oon myös alakuloinen. Mutta luulen, että siihen vaikuttaa tää Korona (ei pääse harrastamaan yms yms) ja se että ei ole uudella paikkakunnalla entisen veroisesti kontakteja.
 
Mä oon nyt 13+ -viikoilla ja aikamoista hormonimyrskyä. Vituttaa ja itkettää kaikki pienetkin pettymykset. Tosi paljon vaikeampi tasata tunnetiloja kuin ei-raskaana, joskin oon ollut silloinkin tosi herkkä hormonivaihteluille ja kärsinyt voimakkaasta pms:stä.
 
Mulla on valmiiksi tunnesäätelyn ongelmaa jonka kanssa teen parhaillaan töitä. Mutta, onneksi niitä ei ole juurikaan ollut tässä raskauden aikana. Mutta raskaus voi myös positiivisesti kuulemma vaikuttaa tunteisiin.
 
Mulla on valmiiksi tunnesäätelyn ongelmaa jonka kanssa teen parhaillaan töitä. Mutta, onneksi niitä ei ole juurikaan ollut tässä raskauden aikana. Mutta raskaus voi myös positiivisesti kuulemma vaikuttaa tunteisiin.

Mä olen koko elämäni kärsinyt ahdistuksesta, joka melkein tarvitsisi lääkkeitä, mutta pärjään liikunnalla, meditoinnilla jne. Myös hormonaalinen ehkäisy auttaa.

Raskausaika on ollut minulle parasta aikaa ikinä mielialojen kanssa. En enää stressaa tai ahdistu oikein mistään.
 
Mä olen koko elämäni kärsinyt ahdistuksesta, joka melkein tarvitsisi lääkkeitä, mutta pärjään liikunnalla, meditoinnilla jne. Myös hormonaalinen ehkäisy auttaa.

Raskausaika on ollut minulle parasta aikaa ikinä mielialojen kanssa. En enää stressaa tai ahdistu oikein mistään.

Mä oon kanssa huomannut tuon, että mun stressitasot on alhaalla. Oon tyyni ja rauhallinen, miehen kanssa ei tuu riitaa mistään. Aiemmin esim pms oli tosi vaikeaa aikaa, kun olin niin itkuherkkä ja ahdistunut.

Parasta on kuitenkin se, että fibromyalgia on jossain lepotilassa. Juttelin siitä äitipolin lääkärin kanssa, niin kertoi että raskaus nostaa kortisolitasoja elimistössä. Monet perussairaudet helpottavat sen takia raskaana.
 
Takaisin
Top