Raskauden kesto/synnytyksen alku

B

bassaria

Jostain jotain jo tietävä
Kertokaa ihmeessä,  kenellä on jo lapsi/lapsia entuudestaan, että millä viikolla teillä on synnytys käynnistynyt ja millä tavalla. Uskon että meitä ekakertalaisia kaikkia kovasti kiinnostaa. :)
 
Moi.
Mulla on kohta 8vko vanha tyttö ja kaikki meni odotuksessa hyvin,mut kun tuli vko 30 tuli verenpaine ja 6.1.2013 jouduin naikkarille sisään ja viikkoja oli 33+3 siellä toettiin lääkkeille resistenttinen raskausmyrkytys ja 10.1.13 kiirrellinen sektio oli tehtävä kun alkoi uhata mun henkeä viikkoja oli silloin siis 34. Pikkuinen syntyi 6vko liian aikaisin,mutta oli yllättävän hyvässä kunnossa ja nyt on 3,6kg kokoinen iso tytöntyllerö ja ei ole mitään ongelmia muuta kuin keskostippat ja rautalääkkeet ja 4kk iässä saa antaa soseita ja proteiinia.
 
Mulla tais olla tosi keskiverto synnytys. Laskettu aika oli lauantai, ja sit keskiyöllä alkoikin supistella kunnolla. (Limatulppa tais tulla jo edellisenä päivänä). Sunnuntai-aamuun sinnittelin suihkussa supistusten kanssa ja sitten Tayssiin, kahden jälkeen poika jo syntyikin. Ilokaasut ja epiduraalit oli apuna. Nyt oon miettiny että en ainakaan ilokaasua ottais, siitä meni vaan tokkuraan... Hassua kun tuntuu että synnytys jännittää nyt yhtä paljon, nyt on vaan syynä se, miten saadaan poika johonki hoitoon ja se, ettei tuu syöksy-synnytys ;)
 
Mulla irtos limatulppa maanantaina rv 37+2, tiistaina aamulla meni lapsivedet ja tyttö syntyi seuraavana päivänä rv 37+4 :) Synnytyksen kesto lapsivesien menosta oli 31h, mutta joudutttiin kuitenkin avittamaan oksitosiinilla kun omat supistukset eivät aukaisseet kohdunsuuta tarpeeksi vaan jumittui 3senttiin... Oksitosiinitipan laitosta meni 3,5h ni tyttö oli ulkona <3

Nyt myös jännittää mihin esikoisen saa hoitoon ja se, että toivottavasti tällä kertaa omat supistukset olisivat tarpeeksi tehokkaita, on se oksitosiini sen verran ilkeaa tavaraa :/
 

Onkohan se kuitenkin siis yleisempää tuo n.rv38 synnytys, ku esim.40 tai 41? Teillä kaikilla tähän asti vastanneilla oli näin...Tuo limatulpan irtoaminen on kyllä kehon nerokkaimpia keksintöjä!  Tietää, että kohta tapahtuu. :)

 
Mulla irtos kans limatulppaa joskus rv 36+3. Sairaalan tutkimuksiin olin menossa 37+2 ja sinne sit mentiin ja huvitti kun käveltiin ovista sisään ja joku mies tuli meitä vastaan ja onnitteli mun miestä että "olin ite tossa samassa tilanteessa vuosi sitten, että onneks olkoon kovasti", naureskeltiin vaan että eipä tainnu tietää toikaan ettei tänne nyt synnyttää vielä tultu. No tutkimuksien jälkeen sitä seuraavat toimeenpiteet oli määrä suorittaa seuraavana päivänä, joten jouduin jäämään osastolle yöks. Kuinka ollakkaan, lapsivedet meni sitten sillon yöllä 4 aikaan, heräsin täydestä sikeestä unesta kun sitä vaan alko tulee ja tulee. Onneks oli punanen hoitaja-kutsu nappi vieressä nii pystyin vaan makaa siinä ja kutsuu sen hoitajan paikalle. Sanoin että tais lapsivedet mennä ja sit mut laitettiin käyrille ja sain lähtee vessaan vasta kun käyrät kerto että vauvalla on kaikki hyvin. Kävin vessassa ja tulin sieltä pois nii otin hoitajaa kaulasta kiinni ja pyörryin. Supistuksia odoteltiin sit seuraava päivä, mut ei alkanu nii rv 37+4 päätettiin tabuilla käynnistää, mutta sitten vauvan leikkaustarpeen ja lähestyvän viikonlopun vuoksi päätettiinkin yhtäkkiä, että parempi sektioon. Olin menossa vielä suihkuun, kun mut tultiin sieltä hakee että nyt kuule ois aika lähtee. Tuli siis vähän yllättäen, mutta klo 14.26 rv 37+4 3300g 50cm tyttö sieltä tuli :)
Nyt jännittää kovasti alatiesynnytys ja juurikin se, mihin saa esikoisen hoitoon. Ja tietysti se, joudunko tässä raskaudessa kärvistelee sinne pari viikkoo yli tai edes lähemmäs laskettua aikaa :O
 

Esikoisen synnytyksestä siis aikaa tulee kuluneeksi kuusi vuotta. Jännitin silloin synnytystä kovin ja toivoin vauvalta etukäteen selkeää merkkiä milloin synnärille tulisi lähteä. ;) Vauva oli ottanut tämän hyvin vastaan ja 39+2 aamuyöstä klo5 heräsin käymään vessassa ja meni lapsivedet. Vesi oli ihan kirkasta, mutta soitin kuitenkin Kätilöopistolle. Ilmoittivat siellä olevan sulun, koska kaikki synnytyssalit täynnä ja kehoittivat kotona odottelemaan supistuksia, soittamaan niiden ilmaantuessa ja ollessa jo säännöllisiä. Kahdeksan aikaan aamulla supisteli sitten jo tiuhaan (minuuttiväliä en enää edes muista) niin, että soitettiin uudestaan. Sulku Kätilöopistolla edelleen, joten ohjasivat soittamaan Naistenklinikalle. Sieltä sanoivat, että heille mahtuu, joten sinne lähdettiin.

Synnytyssairaalassa otettiin käyriä ennenkuin päästiin synnytyssaliin. Senttejäkään en muista olinko minkä verran avautunut. Synnytyssalissa sain ilokaasua kipuihin, josta oksensin. Sen jälkeen laitettiin epiduraali, jonka vuoksi ei saanut lähteä heti liikkelle, vaan tuli pötkötellä. Epiduraali laitettiin minulle kaksi kertaa maate ja viimeisen kerran istualtaan, koska se ei alkanut vaikuttamaan eikä synnytys kovien supistuskipujen vuoksi lähtenyt etenemään. Eli koko aamupäivän jouduin makaamaan odotellen epiduraalin toimimista. Kun se viimein alkoi skulaamaan joskus kahden aikaan iltapäivällä, oli olo jo rentoutunut, sain hetken nukuttuakin ja klo17 aloitin ponnistamisen, 17 minuuttia myöhemmin oli poika jo sylissä. 

Nyt jännittää juurikin Skallon ja mohomahan tapaan mihin saadaan esikoinen ja kuinka ehditään ajoissa sairaalalle. Pelottaa se, että pyrin sinnittelemään kotona liian kauan jos vedet eivät ole menneet ja vauva tulisikin syöksyllä. En myöskään haluaisi herätellä keskellä yötä lasta yksinään mihinkään taksiin, jos ei saada ketään tulemaan meille. Kun asutaan puolen tunnin päässä lähimmistä tutuistakin ja sukulaiset asuvat jo yli tunnin päässä. Puhumattakaan, että kesällä (ja juhannuksena) kaikilla on aivan omat suunnitelmat - ketuttaa siis hieman, että eivät vaivaudu ajattelemaan tätä meidän esikoisasiaa..

 
Aamuyöstä hulahti sänkyyn lapsivedet kun heräsin että vessaan pitää lähteä. En kuitenkaan kerennyt nousemaan sängystä. Silloin oli viikkoja 40+5 ja samana päivänä iltapäivästä syntyi poika :)
 
mohomaha, meidän tyttö syntyi myös rv 37+4 ja klo 14.28. Aikas samat lukemat teillä :D
 
Esikoinen syntyi rv 41+3. Edellisenä päivänä alkoi supistukset, niitä tuli säännöllisesti koko päivän ensin selkäpuolella mistä sitten siirtyi illan mittaan mahan puolelle. Tein päivän mittaan pari pidempää kävelylenkkiä kun olin siinä vaiheessa jo ihan kypsä odottelemaan. Supistukset tuli kipeemmiks illalla ja tuli parin minsan välein. Soitin sairaalaan ja siellä oli joku tilanne päällä, sanoivat et soittavat 5min päästä takasin. Sitä soittoa ei ikinä tullut ja soitin sit tunnin päästä uudelleen, käskivät tulemaan näytille.

Sen muistan et ilmottautumaan mennessä olin jo niin kipee että vaan nojailin jossain enkä oikein pystynyt puhumaan :) Sitten otettiin käyrää ja supistuksia tuli, mut en ollut kun parille sormelle auki. Meidät passitettiin pariks tunniks ulos kävelemään. Pääsin aina n.50m ja sit tuli supistus. Sitten taas käyrille ja olin siinä vaiheessa ihan varma et ne laittaa mut kotiin. Taisin vähän itkuakin vääntää :) Pääsinkin saliin kun synnytys oli ton kävelyn aikana edennyt ja siitä ei mennyt kun muutama tunti niin poika oli maailmassa :) Salissa sain aluks petidiinipiikin + ilokaasua ja sitten epiduraalin. Kipuja en juurikaan tuntenut enää siinä vaiheessa. Olin vaan aika pöllyissä ilokaasusta ja naureskelin, kätilön mielestä olin hauska synnyttäjä.

Lapsivedet ei mulla mennyt missään vaiheessa, ei ees sillon kun kalvot puhkastiin synnytyssalissa. Tässä raskaudessa oon ihan varma et menee taas yliaikaseks..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top