Raskauden keskeytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja akj20
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eikö se pikkuisen arvostelun puolelle mene, jos suureen ääneen käy täällä ihmettelemässä, ettei voi käsittää miksi toiset kokee tässä tapauksessa sympatiaa keskeyttäjää kohtaa tai pahoittelee. Se tuskin on keneltäkään pois tai kenenkään ulkopuolisen asia, jos toinen tuntee niin, että haluaa jollekin toiselle voimia toivottaa tai kokee sympatiaa häntä kohtaan vaikka itse ei siihen kykenisi.
 
Raskaus on aina riski. Kehitysvammaista lasta odottavan raskaus on vielä suurempi riski. Jokaisella naisella on oikeus päättää siitä, mitä omassa kehossa tapahtuu. Joku haluaa pitää kehitysvammaisen lapsen. Fine! Joku ei halua pitää kehitysvammaista lasta. Fine!

Läheltä olen nähnyt, kun kaksi ihmistä pohtii, että pystyvätkö hoitamaan kehitysvammaista lasta. Lopulta unettomien öiden ja lukemattomien itkujen jälkeen he tekevät elämänsä raskaimman päätöksen ja päätyvät keskeytykseen.

Raskaudenkeskeytys seuraa mörkönä läpi koko elämän ja siitä tulee käsittämättömät tunnontuskat. Kuka on oikeutettu tuomitsemaan muita valintojen perusteella, kun ei edes tunne toista ihmistä taikka tiedä taustoja?

Jotenkaan en usko, että keskeytykseen päätyminen olisi kevytkenkäinen, hetkessä tehty päätös, vaan sitä päätöstä tehdessä joutuu laittamaan aika paljon painoja vaakakuppeihin.
 
Samaa mieltä hillevi. Pitäis mölyt mahassaan, sitä voi itte olla mitä mieltä tahansa mut et perustaa ketjun sitä varten että saa mielipiteelleen tukijoita ja yhdessä sitte virtuaalisesti lahdataan kaikki abortin tehneet. Eikä aloittaja nyt ihan saanu haluamaansa.
 
On nyt kyllä pakko laittaa oma lusikka tähän soppaan. Kenen etu on se että odottava äiti kantaa lasta kohdussaan raskauden loppuun asti vaikka tietää varmasti että lapsi kuolee viimeistään 2 tunnin sisällä syntymästään (ja todennäköisesti jo odotusaikana tai synnytyksessä)? Pitäisikö se tuska kestää koko 9kk vain sen takia ettei joku hyväksy raskaudenkeskeytystä kehityshäiriön takia? Tiedätkö miltä tuntuu kun ihmiset onnittelevat raskaudesta ja lapsesta ja itse tiedät ettet ikinä saa lasta kotiin hoidettavaksi etkä pahimmassa tapauksessa edes pidellä häntä sylissäsi elävänä? Muista, että kehityshäiriöitä on on laidasta laitaan, eivät kaikki "vammaiset" ole aina iloisia down-lapsia. Anna jokaisen vanhemman tehdä oma päätöksensä ja lopeta syyllistäminen, itse kun et selvästikään ole joutunut koskaan asiaan omakohtaisesti kokemaan.
 
Menenkin lukemaan tätä ketjua:,( en nyt lähde enempää erittelemään meidän tilannetta mutta esikoisen jälkeen tultiin nopeasti raskaaksi (-11) ja oltiin ilosta sekaisin! Tämä ilo kuitenkin meiltä vietiin pois heti ensimmäisessä ultrassa rv11! Ultrassa selvisi että syntymättömällä lapsella on vaikeita rakenteellisia poikkeavuuksia, siitä sitten jatko tutkimuksiin ja saatiin murska tuomio, ei mtn mahdollisuutta normaaliin elämään hyvä jos selviää edes synnytyksestä... Päädyimme keskeytykseen rv 13.... Tämä edelleen kova paikka vaikka sen jälkeen meille on tullut 3ihanaa lasta... Se että ihmiset luulee että tämmöseen päätökseen päädytään oman mukavuuden halun takia on suunnattoman väärin! Teimme miehen kanssa päätöksen jonka uskomme olevan lapsemme parhaaksi,sen päätöksen takana seisotaan vaikka kipeää se tekeekin! Toivottasti ketjun aloittaja ei joudu tämmöistä päätöstä koskaan tekemään! Ja jos tätä lukee joku muu joka on joutunut tekemään samanlaisen päätöksen kuin me, teit oikein... Vaikka jokainen päivä enkeli poikamme on mielessä niin ainakin tiedän että hän ei joutunut kärsimään vaan tunsi rakkautta viimeiseen hetkeensä asti❤️
Jos nyt joku haluaa tästä heittää niskaani anonyymisti paskaa, niin anna mennä vaan!
 
Äippäx4, kukaan järkevä ihminen ei heitä tuon takia paskaa niskaan( jätä omaan arvoonsa sellaiset), pahoittelut menetyksenne johdosta<3

Tätä mie vähän pelkäsin kun oon tätä seurannut, et sellainen joka tämän on joutunut kokemaan, niin pahoittaa mielensä aloittajan ajattelemattomuuden takia. Asianhan olisi voinut esittää myös hieman toisella tavalla, joka ei ehkä olisi ollut niin hyökkäävä.

Aloittaja ei ole ilmeisesti ymmärtänyt miten monisyinen asia on kyseessä, kun aloituksen on raapustanut?
 
Huh, rankka aihe :(
Minä uskon että vamma-diagnoosin kuulleessaan ekana ajattelee kuitenkin sitä lapsen elämää, millaista se tulee olemaan? Kauanko? jne. Ja toki omia resursseja. Päätökset tässä vaiheessa ovat kovin kipeitä ja pienillä vaihtoehdoilla varustettu. Esim 18trisomia joka johtaa kuolemaan väistämättä, päätänkö raskauden nyt vaiko annan lapsen kuolla kohtuun/kuolla hetki syntymän jälkeen. Vaihtoehdot on jokatapauksessa lohduttomia.
Ymmärrän tämän vauhkoamisen takaa ikäänkuin tällaisen "vastustan rodunjalostusta"- ajatuksen, joka on kaunis,ja kaikki tänne syntyneet ihmiset vammoin tai ei, pitää kohdella tasavertaisesti, mutta kun puhumme päätöksen teosta...inhimillisyydestä...
Huoh.
Voimia tämän läpikäyneille
ymmärrystä niille,jotka eivät sitä ole käyneet läpi.
 
No siis mun mielipide on se että en sano ettei kehitysvammaiset lapset olisi yhtä arvokkaita kun muut. Mutta jos raskaana oleva nainen saa kuulla odottavansa lasta jolla todennäköisesti on kehitysvamma, ja niitä kun on niin isokirjo että onko lapselle rikasta elämää elää erilaisten hengitysvaikeuksien, vaikea epilepsian sekä muiden rankkojen ja "hengenvaarallisten" sairauksien kanssa. Tottakai lapset sopeutuu ja sairaudet eivät ole este. Minusta se on äidin sekä isän täysin henkilökohtainen päätös miten he uutisen käsittelevät sekä miettiä omaa jaksamistaan , (varallisuuttaan) asiaan ja tehdä päätös sen mukaan. Vauva-arki on muutenkin rankkaa sekä lapsi-arki niin siihen tulisi kaikki kuntoutukset, lääkitykset, tukitoimet sekä erilaiset terapiat, palverit, kuntoutussuunnitelmat yms mukaan.
Itse otan osaa asiaan jos joku kertoisi keskeyttävän raskautensa koska hänen masuasukkiaan epäillään vaikeasti kehitysvammaiseks ja hän tietää mitä tekee ja miksi sen enempää mun kyseenalaistamatta asiaa. :-)
 
Ymmärrän aloittajan ajatuksen jokaisen elämän arvokkuudesta. Itse en aborttia tekisi mistään syystä on se itsekästä tai ei.

Totuus on kuitenkin, että meitä äitejä on niiiiin moneksi. Eikä toinen käsitys asiasta ole sen arvottomampi kuin omanikaan.

Minusta arvostettavaa on sekin, jos tulevat vanhemmat ymmärtävät omat rajansa. On ne sitten mitkä tahansa... tai vaikka juuri sen, ettei usko kykenevänsä rakastamaan sairasta lasta kuin tervettä. Kenen etu siinä tilanteessa olisi synnyttää lapsi (rumasti sanoen) hylkiöksi?
 
Onko akj:lla vielä omia lapsia? Ovatko he terveitä, oletko itse joutunut tekemään päätöksen synnyttää ja kasvattaa kehitysvammaisen lapsen?

Terveenkin lapsen kanssa on kokopäivätyötä ja tekemistä monta vuotta ja se sitoo ainakin yhden aikuisen pitkäksi aikaa lapseen kiinni. Kehitysvammainen lapsi voi sitoa koko loppuelämäksi omaishoitajaksi, niin kuin joku jo sanoikin. Ei ketään voi syyttää siitä, jos tietoisesti ei tähän halua ryhtyä. Kaikilla meillä on riski vammautua myöhemmin elämässä, mutta nykypäivänä on mahdollisuus säästää ihminen siltä tuskalta, että joutuisi koko elämänsä kärsimään alusta alkaen ja siinä sivussa monet muutkin, Siinä ei ole kyse elämän arvokkuudesta vaan mielekkyydestä. Toki on kevyempiäkin kehitysvammaisuuksia, jotka voivat elää suhteellisen normaalia elämää. Sitä vain ei vielä raskausaikana voi tietää.

Oma lapseni oli vaarassa kuolla tai vammautua synnytyksessä. Joka päivä olen entistä kiitollisempi, että hän kasvaa ja kehittyy täysin normaalisti, eikä vielä tänä päivänä ole ilmennyt, että hän olisi vammautunut synnytyksessä. Yhtä rakas hän olisi vaikka mitä olisi tapahtunut, mutta kyllä se meidän vanhempien elämää ja sydäntä helpottaa ja huojentaa, että lapsi kasvaa ja kehittyy ja joskus ehkä elää omaa, ihanaa itsenäistä elämää!
 
Takaisin
Top