Raskauden keskeytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja akj20
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

akj20

Oman äänensä löytänyt
Saan varmaan haukkujen ryöpyn niskaani, mutta haluaisin tietää olenko ainoa, joka ajattelee näin seuraavasta asiasta. Omasta mielestäni on todella itsekästä ja järkyttävää, että raskaus keskeytetään vammaisuuden takia.. Luin aikasemmin jostakin ketjusta, missä joku oli toivonut kauan lasta, tuli raskaaksi, sai tietää odottavansa vammaista lasta ja päätti keskeyttää raskauden. Jos vammaisuus on raskauden keskeytyksen syynä niin minusta silloin ei pidä vammaisia ihmisiä yhtä arvokkaina kuin täysin terveitä ihmisinä. Jos on aikaa ja voimia ottaa vastaan terve lapsi niin mikä siinä vammaisuudessa hirvittää? Se tervekin lapsi voi olla erittäin hankala tapaus kun taas vammainen voi olla hyvinkin helppo lapsi. Mielestäni kukaan ei voi sanoa että oma aika/jaksaminen ei riitä vammaisen lapsen hoitoon jos ajattelee sen riittävän terveen lapsen hoitoon. Keskeyttävätkö he raskauden siksi, että lapsi ei olekaan sellainen mitä he ovat mielessänsä kuvitelleet? Itse vertaisin tätä siihen että jos toivoisin tyttöä ja tietäisin odottavani poikaa niin keskeyttäisin raskauden sen vuoksi....

Toinen mitä en voi ymmärtää on se jos joku päättää keskeyttää raskauden vammaisuuden takia niin muut ovat hänen puolestaan pahoillaan ja toivottavat voimia tms. Miksi? Eikö se vammainen lapsi olisi ollut terveen lapsen kanssa yhtä arvokas? Käsitän sen niin että he pahoittelevat, että hän odotti vammaista lasta. Ei sitä voi pahoitella. Vai mitä he siinä pahoittelevat? Jokaisen oma valinta se keskeytys kuitenkin on. Keskenmeno on kuitenkin täysin eri asia eikä sitä voi verrata keskeytykseen mitenkään.
 
Akj, hyviä pointteja. Moniin kehityshäiriöihin liittyy myös riski, että lapsi ei ole synnyttään elinkelpoinen tai syntyy kuolleena. Ihan yksioikoisesti en sanoisi, että on aina väärin.
 
Ja jotkut kehitysvammat sitovat vanhemmat joko omaishoitajiksi hamaan tulevaisuuteen tai sitten lapsi on laitettava asumisyksikköön. Siinäkin on mietittävä onko perheellä esim varaa toisen vanhemman jäädä pysyvästi pois työelämästä hoitamaan tätä lasta jne.
 
Katjusha sanoi:
Akj, hyviä pointteja. Moniin kehityshäiriöihin liittyy myös riski, että lapsi ei ole synnyttään elinkelpoinen tai syntyy kuolleena. Ihan yksioikoisesti en sanoisi, että on aina väärin.
Click to expand...

Tiedän että liittyy riski, mutta kun riskistä puhutaan niin silloinhan on myös mahdollisuus että lapsi jää henkiin.
 
Untuva sanoi:
Ja jotkut kehitysvammat sitovat vanhemmat joko omaishoitajiksi hamaan tulevaisuuteen tai sitten lapsi on laitettava asumisyksikköön. Siinäkin on mietittävä onko perheellä esim varaa toisen vanhemman jäädä pysyvästi pois työelämästä hoitamaan tätä lasta jne.
Click to expand...

Mutta silti mielestäni sillä ihmisellä on yhtä arvokas elämä kuin terveillä.
 
Toivottavasti kukaan joka on joutunut keskeyttämään toivotun, tai vaikka suunnittelemattomankin, raskauden ei lue kirjoitustasi! Kaikilla meistä ei ole ympärillä tukiverkkoja jotka auttaisivat ja tukisivat, osalla voi olla isompia lapsia omine haasteineen tai vammoineen, mielenterveysongelmia tai ihan mitä vaan!
Tietysti vammaisenkin lapsen elämä on arvokas, mutta monet eivät pysty hoitamaan mahdollisesti vauvan tasolle jäävää lasta vaikkapa seuraavaa viittäkymmentä vuotta. On hyvä tunnistaa omat voimavarat ja elää niiden mukaan.
Ja ei, minulle ei ole tehty keskeytystä, enkä siihen pystyisi vaikka saisin tietää tulevan lapseni olevan vammainen, mutta kaikki eivät ole kuin minä ja pystyn kyllä asettumaan toisen saappaisiin ja kuvitella miten pahalta tuntuu lopettaa mahdollisesti pitkään toivottu raskaus. Toivottavasti aloittajankaan ei tarvitse koskaan edes ajatella aborttia eikä kukaan tuttusikaan koskaan joudu sen varmasti vaikean päätöksen eteen.
 
Zeni sanoi:
Eiköhän siinä pahoitella ihan sitä, että odottajan unelmat murskautuvat ja lapsen menetystä. Näitä ainakin ite pahoittelin siinä ketjussa jota varmaan luit.
Click to expand...

Mutta eihän hän menettänyt lasta vaan päätti keskeyttää sen raskauden. Ja mitkä unelmat siinä murskautuivat? Se, että lapsi ei ollut terve?
 
Kehitysvammaisuutta on monenasteista. Siinä missä toinen on toimintakykyinen niin toinen saattaa olla täysin vuoteeseen hoidettava eikä pysty tekemään mitään itse. Saattaa olla paljon infektioita ja elimellisiä sairauksia ja poikkeavuuksia. Tämä asia on mielestäni kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Itse hoitoalalla työskentelevänä joudun näiden asioiden kanssa tekemisiin ja valtaosalla ei ole minkäänlaista käsitystä millaista kehitysvammaisen ihmisen elämä voi olla. Ajatus on todella hieno että kaikki otetaan vastaan mitä tulee mutta ei se aina ihan niin mene.

Keskeytyksen tehneitä ei tule tuomita millään tavalla eikä siinä varmastikaan ole kyse siitä onko jonkun elämä arvokkaampi kuin toisen. Kaikista ei ole vaikeasti vammaisen lapsen vanhemmiksi ja lapsen elämä voi olla erittäin tuskallista. Se keskeytyspäätös on joka tapauksessa erittäin vaikea, miksi sellaisen tehnyttä ei saisi tukea?! Itse olen saanut kaksi tervettä lasta mutta ennen lapsia mietin tätä asiaa paljon ja jos tilanne olisi tullut eteen niin keskeytykseen olisin päätynyt. Kehotan aina vanhempia tarkkaan miettimään mitä se sikiöseulonta oikeastaan tarkoittaa ja mitä siitä voi seurata. Ettei sinne vaan mentäisi siksi että se nyt kuuluu asiaan vaan siinä voi todellakin joutua vaikeiden asioiden eteen.
 
akj20 sanoi:
Mutta eihän hän menettänyt lasta vaan päätti keskeyttää sen raskauden. Ja mitkä unelmat siinä murskautuivat? Se, että lapsi ei ollut terve?
Click to expand...
Kyllähän siinä menettää lapsen jos aborttiin päätyy, ihan samalla tavalla kuin keskenmenossa. Abortti on vain oma päätös. Eiköhän meillä kaikilla ole toive terveestä, vammattomasta lapsesta? Niin kyllä siinä vaan unelmat ja toiveet murskautuu kun näin ei tapahdukaan.
 
AnonyymiLyyli en puhu tässä nyt aborteista yleensäkin vaan siitä, jos lapsen vammaisuus on abortin syy. Ei kaikilla olekaan tukiverkkoja tm. mutta jos sen terveen lapsen olisi pitänyt, oli suunniteltu raskaus tai ei, niin miten kukaan voi keskeyttää raskauden vammaisuuden perusteella. Itse ajattelen niin, että olen velvollinen hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta niin kauan kuin hän minua tarvitsee. Vaikka sitten koko loppu elämäni. Ja jos en voisi häntä itse hoitaa täysipäiväisesti niin en silti jättäisi häntä ja olisin läsnä niin paljon kuin vain voisin.

Uskon, että päätös abortista on varmasti suurimmalle osalle henkisesti iso ja vaikea prosessi. En vain sitä käsitä että jos lapsen on päättänyt pitää/ sitä on kauan halunnut niin sen raskauden päättääkin keskeyttää vammaisuuden takia.
 
Musta se ois enemmän väärin synnyttää sairas lapsi kärsimään tänne pariks päiväks (jos niin paha kehityshäiriö) kun se että tekee abortin. Musta se olis niiiin väärin että vaan sen takia ettei pysty tekee aborttia ni antaa lapsen kärsiä.! Toki sitä ei voi koskaan varmaksi mennä sanomaan että mitä vammaisuus tuo mukanaan ku niitä on niin paljon, mut itse en ikinä antais itselleni sitä anteeksi jos olisin niin itsekäs että synnyttäisin vakavasti vammaisen lapsen tähän maailmaan muutamaks hassuks päiväks elämään letkuissa ja tutkittavaksi jos olisi ollut mahdollisuus myös keskeyttää.! Ikinä ei tiedä mitä tulevan pitää mutta en lähtisi arvostelemaan ketään tälläisen näinkin aran asian suhteen!
 
Ja kuka voi mennä sanomaan mihin toisen henkiset ja fyysiset rahkeet riittävät, kun ei tunne henkilökohtaisesti kirjoittajaa?
 
Tarkoitukseni ei ole arvostella ketään. Pahoittelen jos olen kirjoittanut niin että saa sellaisen käsityksen. Jokainen tekee omat päätökset ja kantaa vastuun siitä. Tirpana sehän se onkin että et koskaan voi tietää onko sillä lapsella sittenkään niin paha kehityshäiriö mitä annetaan olettaa. Tiedän ihmisen, jolle oli ultrassa sanottu että lapsi tulee olemaan vammainen, mutta syntyikin täysin terveenä. Itse en antaisi sitä ikinä anteeksi, etten edes olisi antanut lapselle mahdollisuutta.
 
Nii näitä voi pyöritellä mielin määrin ja jossitella mutta kun ei tosiaan ikinä tiedä nii on se jokaisen ihmisen oma päätös.
Musta jokaisella on oikeus tehdä omat valinnat ja elää sitte niiden kanssa. Se kun ei taida olla keneltäkään muulta pois että tekeekö abortin vai ei..
 
Luulen että moni täällä pahoittelee ja toivottaa jaksamista keskeytyksen tekevälle koska se täällä palstalla on inhimillisempää.

En arvostele ketään, mutta itse en tekisi keskeytystä jos lapselleni olisi suurentunut riski olla esim. Down-syndrooma. Ihan siksi etttä ei ne testit ole luotettavia, joillekin sanotaan että terve lapsi tulossa ja ei olekaan ja sama toisinpäin.

Kaikki ne perheet ketä tunnen henk.koht. Joilla down lapsia on ovat sanoneet että eivät voisi kuvitella elämäänsä ilman tätä lasta koska ovat omalla tavallaan todella erityisiä, aitoja ja sympaattisia ihmisiä, ja että juuri nämä lapset rikastuttavat elämää valtavasti ja opettavat meille aikuisille paljon :')

Toki on siinä oma työ kaikessa fysioterapiassa jne. mutta kuten sanottu voi ns. Terve lapsi myös sairastua ja onko niin että silloin ei rahkeet riitä häntä hoitamaan??

Edelleen en syyllistä mutta tällainen siis oma näkökulma miten pohdin jos itse saisin vastaavia uutisia aiheesta.

Mutta mielestäni foorumilla on parempi olla hiljaa jos ei ole hyvää sanottavaa, siksi kirjoitan itse ajatukseni tähän ketjuun vaikka tiedän että joku voi loukkaantua mutta oikeasti älkää kukaan vaan ottako tätä henkilökohtaisesti.
Jos ajattelette toisin niin kirjoittakaa omat ajatuksenne tänne, hyvä tästäkin asiasta keskustella :)
 
On aika itsekästä sanoa, että on vanhempien itsekkyyttä tehdä abortti kuullessaan kehitysvammasta. Siinä juuri ajatellaan lapsen etua, ei vanhempien. Ei ole kyse siitä jaksaako vanhemmat huolehtia vammaisesta lapsesta, he aivan varmasti rakastaisivat lasta yhtälailla onko hän terve vai ei. Vaan kysymys onkin siitä, elääkö lapsi edes vuorokautta, jos elää onko hänellä kipuja, voiko hän nauttia koskaan elämästä, oppia mitään taitoja, saada ystäviö, jos näkee aikuisiän saako koskaan töitä, perhettä ym. Ei myöskään kannata arvostella kenenkään päätöksiä, jos ei tiedä mitkä syyt niihin päätöksiin on johtanut.
 
Minä todella toivon että kukaan sellainen ei lue tätä ketjua, joka on joutunut tekemään varmasti elämänsä suurimman päätöksen tämän asian tiimoilta. Kukaan tuskin toivoo vammaista lasta, ja kaikilla ei ole valmiutta hoitaa vammaista lasta. Abortin tekeminen tällaisissa tilanteissa tuntuu varmasti yhtä pahalta kuin läheisen menettäminen.
Onneksi Suomen terveydenhuolto on äärimmäisen hyvää, ja ihmisillä on valinnanvapaus.
Ketjun aloittaja ei näemmä ymmärrä astua hetkeksi niihin saappaisiin, missä ei välttämättä ole helppoa olla, vaan ajattelee asian vaan yhdestä näkökulmasta.
 
Takaisin
Top