Raskaana toivotusti, mutta vauvakuume puuttuu...Muita?

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2013' aloitti höpötintti, 12 syys 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. höpötintti Uusi käyttäjä

    Odotan toista lastani. Ensimmäinen raskauteni meni mutkattomasti, mutten raskauden aikana koskaan tuntenut, että "onpas ihanaa olla raskaana". Ei minulla ollut kyllä sen puoleen paljon vaivojakaan eikä pahoinvointiakaan. Vauva-arki tuntui koettelevalta, ajattelin, etten enää halua lapsia. Kun tyttöni täytti kaksi vuotta, päätimme miehen kanssa, että "jo riittää itsekkäät ajatukset! Kyllä jokaisella on oikeus sisarukseen." Niinpä tämä uusi raskaus sai alkunsa toivotusti heti seuraavassa kuussa ehkäisyn poisjäännistä.

    Kaikki tapahtui niin pian, ettei minulle ehtinyt tulla vauvakuumetta. Nyt alkoi 14-raskausviikko, eikä vieläkään tietoa vauvakuumeesta. En tunne sitä "iik"-tunnetta nähdessäni pieniä vauvoja tai vauvanvaatteita -tunsin sellaista esikoista odottaessani.

    Tämä aihe on vaikea ja asia on vaikea myöntää, etenkin kun ihmiset, jotka ovat alkaneet huomata raskauteni, tulevat luo, taputtelevat masua ja ovat aidosti myötätunto-onnellisia. Itse en tunne juuri mitään, ja läheisistä se saattaa vaikuttaa "tunteettomalta". Mutta eihän tunteitaan voi teeskennellä, vai voiko?


    Onko kellään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia? Negatiivisuutta tai tunteettomuutta omaa raskautta kohtaan, joka huolestuttaa itseäänkin?
  2. totoro Peruskäyttäjä

    Et ole ainut!
    Ensimmäinen raskaus oli ihan suunniteltu juttu, kun tajusin että lapsia haluan, mutten sanoisi sitä vauvakuumeeksi! Kyllähän se vähän oudolta tuntui. Vauvat eivät kiinnostaneet. Raskauden myötä oma alkoi kylläkin, samoin kaikki vauva jutut.

    Vasta ennen tätä raskautta oli ihan oikea vauvakuume ja nyt raskaushormoonihuuruissa sitä vasta onkin ilmassa! (Suunnittelen kolmatta ja neljättäkin raskautta...)
  3. Emilia -82 Peruskäyttäjä

    Ei mulla ainakaan tää vauvakuume ollut muuta kuin sen verran että haluan tulla raskaaksi. En ole muuttunut hysteeriseksi piipittäjäksi kun näen jotain söpöö. Mutta en muutenkaan sellainen ole. Sitä odotan innolla että alkaisin tuntemaan jo vauvan liikkeet. Ei minullakaan mitään pahoinvointeja ole ollut ja hyvä niin. Maha kasvaa ja ekassa ultrassa käyty, joten siellä todistettavasti on joku. 
  4. Ruusupapu Aloittelija

    Moi

    Minulla on ollut -ja on- samantapaisia ajatuksia. Ensimmäinen, suunniteltu ja vähin oirein sujunut raskaus ei herätänyt minkäänlaista vauvakuumetta. Koin sukulaisten hyväntahtoisen mahantaputtelun epämiellyttäväksi, enkä halunnut puhua koko raskaudesta, puhumattakaan että olisin hipelöinyt vauvatavaroita kaupassa. Toki hommasimme vaunut ja vaatteet ja neuloin jotain vauvanvaatteita itsekin. Kaikki kuitenkin ihan järkiperusteisisti ja ilman kummempia tunteenpurkauksia. Koin, että suhtautumiseni raskauteeni oli "vääränlainen", mutta kun en halunnut näytelläkään, niin välttelin koko aiheesta puhumista.

    Toinen, jälleen suunniteltu raskaus on nyt viikoille 15+5. Vauvakuumetta ei tälläkään kertaa ole. Toivoin, että tällä kertaa olisin enemmän tunteilla mukana raskaudessa, mutta toistaiseksi tässä mennään samoilla linjoilla kuin ensimmäisen kanssa (paitsi nyt on kaikki mahdolliset ja mahdottomat raskausvaivat). Kai minä nyt sitten olen tylsä järki-ihminen.
     
    Onhelmaksi tilanteessa koen, että näennäisen tunteettomana en ollenkaan sovi siihen muottiin, johon raskaana olevan naisen oletetaan asettuvan.
  5. JaanaN Aloittelija

    Samoilla mennään.. En ole koskaan kuulunut niihin, jotka ihastelee vieraita lapsia/vauvoja kaduilla, ihastelee vauvanvaatteita kaupoissa yms. Ihmettelin vielä viime viikollakin kun kaveri ihasteli pampersin uutta mainosta, oli ilmeisen suloinen :)

    Noh, nyt on onneksi tullut innostusta kuitenkin tähän koko raskausaiheeseen. Olen ostanut pari vaatesettiä ja muutenkin suunnitellut jo tarkkaan mitä tarvitaan ja mitä ei. Ehkä se pikkuhiljaa tässä kasvaa..

    Ja ettei tuosta ekasta kappaleesta saa vääriä käsityksiä. Ystävien lapset on kuitenkin ollut aina läheisiä. Jotenkin ajatuksena vieraiden lasten ihastelu (joita siis ei edes tunne), on aina tuntunut vieraalta. Olen ollut pikemminkin sellainen eläinten ihastelija :D
  6. Nohna Aloittelija

    Mulla ei ole ikinä ollut minkään sortin vauvakumetta, lähinnä olen aina ajatellut, että olis varmaan ihan kiva, jos ois lapsi/lapsia. Enkä hullaannu muitten pikkuisista, vaikka joskus aika söpöjä ovatkin. Nyt vauva on tulossa ja se on kiva ajatus, ei sen enempää- ainakaan vielä...

Jaa tämä sivu