raskaana keskenmenon jälkeen..

P

_pingu

Jostain jotain jo tietävä
Heippa kaikki tonttuvauvojen odottajat! Otsikkoki jo varmaan kertoo kaiken eli täällä ollaan sit raskaana tammikuisen keskenmenon jälkeen, viikkoja nyt 6+4 (edellinen raskaus meni kesken juuri näihin aikoihin).. kaikenlaisia oireita kyllä löytyy, palelee, väsyttää, yököttää, rinnat aristaa, itkettää, pissattaa, turvottaa ja vihloo, juilii ja jomottaa.. mutta tämä mamma vaan on huolissaan.. kesken menneessä raskaudessa juuri mitään oireita ei ollut, joten toki nuo oireet oliki ihan tervetulleita.. huolettaa silti ja toivoo vaan et viikot kuluis äkkiä edes sinne viikolle 10 ja pikkutyyppi pysys mukana.. :/ tiedän et huolehtiminen ei auta mitää mut minkä sitä itselleen mahtaa.. löytyyköhän täältä kohtalontovereita, muita keskenmenon saaneita jotka ovat uudelleen raskautuneet?

 
En ole kohtalotoveri kun tämä on elämäni ensimmäinen raskaus, mutta silti pelottaa. Tai oikeastaan pelottaa juuri sen takia, että eihän se nyt voi heti ensimmäisellä tärpätä..
Viikkoja mulla samat eli kohta tulee 7 viikkoa täyteen.
 
meidän esikoinen (poika 1v10kk) tärppäsi sillon myös heti (en meinannu uskoa sitä raskaustestiä!), et on se ihan mahdollista emoticontämän toisen teko onkin sit ollu hiukka työläämpi juttu..mut jospa tämä taimi tästä kasvas loppuun asti.. ja onnea myös sinulle raskauteen Hilla83!!
 
mä oon nyt elämässäni toista kertaa raskaana ja mua kans pelottaa kamalasti.
Ajattelen koko ajan, että pitääkö jokaisen ihmisen kokea elämänsä
aikana ainakin yks keskenmeno, vai voisko käydä niin tuuri, että 
kahdella raskaudella sais kaks tervettä lasta.. pidetään peukkuja.
Ainakin pari vkoa sitten varhaisultrassa kaikki oli kunnossa..
mulla on menkkojen mukaan tänään jo rv9+1 (la 26.11), mutta
ultran mukaan n. rv 8+0 (la 4.12).. mut eiköhän se tarkennu 22.5 ultrassa..

ensimmäinen lapsi antoi odottaa itteään yli 2½vuotta, tämä sai alkunsa ensimmäisestä
clomifenkierrosta. Clomifenit oli käytössä myös ensimmäisen kohdalla..
 
Täältä löytyy kohtalotoveri ja sanottasko että vielä kurjempi sellainen tai riippuen miltä kantilta asiaa katsoo...:) Mulla on onnellista kyllä jo 2 lasta ja kiitollinen siitä, mutta keskenmenoja taustalla 2 (rv 8+3, mut todettiin vasta 12+3 np-ultrasa, sekä rv6+2 ja todettiin varhaisultrassa joskus rv9) ja lisäksi yks tuulimunaraskaus eli voitta vain kuvitella kuinka epävarmalta kaikki tuntuu. Toivon niin että kaikki ois np-ultrassa hyvin!!!Nyt en aio varhaisultraan, koska niistä ei mulle välttämättä kuitenkaa varmuutta sais koska keskenmenot olleet oireettomia ja vois tapahtua vielä varhaisultran jälkeen...
En halua ketää jutullani masentaa, mutta silti mielessä kannattee pitää ettei kaikki mene aina niinku toivos!Ensimmäinen keskenmeno tuli eka lapsen jälkeen ja en jotenki voinut ajatella että keskenmeno on mullekki mahdollinen, mutta oli se!:)

Mutta siis rv 12 odotellen positiivisena ja oireita seuraten tai oireettomuutta!;) Täytyy vaan luottaa ja toivoa että nyt kaikki menee hyvin!!!!

Tarrasukkia, pikaliimaa, erikeeperiä, teippiä , hyvää kasvualustaa kohdussa ja foolihappoa jne.jne.jne. kaikille ;D Eteenpäin on elävän mieli vai mite se sanonta menee..;)
 
tai siis kyllähän me odotettiin kaksosia viimeksi, rv 6+4 oli molemmat ja sydämet löi,
rv 12+4 oli sitten enää yks elävä lapsukainen ja toinen sikiöpussi oli tyhjä..
 

 Me koettiin keskenmeno marraskuussa, viikkoja oli 7. Tuulimuna ja jouduin kaavintaan. :(
 Vaikka tietty ehdittiin iloita raskaudesta, oli jotenkin koko ajan semmoinen olo, ettei kaikki ole niin kuin pitaisi. Janna miten kroppa aavistaa..
 Toivottavasti talla kertaa onnistaa, oon omien laskelmien mukaan rv:lla 5. Huomenna laakariin, toivottavasti siella talla kertaa nakyy jotakin!

 Meilla on yksi, kohta 2v poika. Tulin raskaaksi heti ja raskaus oli tosi helppo! Nyt vaatii nakojaan vahan enemman tyota! :)

 
mulla keskenmeno alkoi runsaalla verenvuodolla, jota kesti 4 päivää, sen jälkeen tuli kovat kivut. Sain lähetteen sairaalaan jossa tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Moniin muihin verrattuna selvisin siis helpolla.. jos keskenmenosta pitäisi jotain positiivista keksiä nii sen jälkeen oppii ainakin arvostamaan sitä että lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä, ja olen vielä onnellisempi siitä että minulla on jo yksi ihana terve pieni poika :) vaikka toki toivon hirmu paljo että tästä taimesta varttuisi sisarus meidän pojalle.. ja Baby#2, itsellä oli vähä samanlaiset tuntemukset että tavallaan tiesi et kaikki ei ole hyvin.. sen tunteen vain sysäsi syrjään koska sehän oli viimeinen asia mitä halusi edes ajatella.. oli vain sellainen tyhjä olo..ei pysty selittämään :/ On muuten melko "helpottavaa" kuulla et muitakin keskenmenon kokeneita on, lähipiirissäni niitä ei nimittäin tunnu olevan YHTÄÄN. Ja jos jollekki kertoo omasta kokemuksestaan niin vastaus on tyyliä "Jaa no mitenkä se silleen, ei minulle kyllä koskaan oo niin käyny. No uutta matoa koukkuun vaan!" Ite ku olin sen keskenmenon jälkeen niin vereslihalla et taisin miehellekki muutaman kerran sanoa et en halua enää ees yrittää sitä toista lasta..
 
Täällä myös kokemus keskenmenosta. Viime kesänä meni kesken rv 9+5, ihan yllättäen ja todella rajuilla kivuilla ja vuodolla. Hoitui alusta loppuun ihan itsekseen (toki olin sairaalassa kipujen takia) ilman kaavintaa tms. Sen jälkeen sitten kerettiinkin reilut 10kk yrittämään ennen kuin nyt tärppäsi. Kovasti mietityttää, meneekö taas kesken.

Varhaisultrassa kävin viime viikolla ja kaikki vaikutti olevan hyvin, mutta eipä tässä uskalla vielä kovasti riemuita. :S
 
itellä on ensimmäinen neuvola vasta 4.5 (silloin tulee viikkoja tasan 8), et reilu viikko pitäs vielä jännätä mitä tuolla näkyy :)
 

 Mulla on laakarissa kaynti 9.5, silloin viikkoja ois 7. Toivottavasti siella nakyis talla kertaa jotain! Ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta..
 
Kohtalotoveri ilmoittautuu!
Viimevuoden loppupuolella päätettiin antaa vauvan tulla. Ehkäisyn jäätyä pois tulin raskaaksi jo "tyhjennysvuodon" jälkeen, eikä oikeita menkkoja ehtinyt välissä olla. Ehdittiin nähdä pikkuisen syke ja kuulemaan että kaveri on viikkoihin nähden pieni ja lapsivettä liian vähän. Vuoto alkoi rv 10+4 ja ultrattaessa selvisi, ettei sykettä enää ole ja kehitys oli pysähtynyt noin rv 8 tienoille.
Keskenmeno oli kamala kokemus. Eipä sitä olisi tosissaan odottanut omalle kohdalle, vaikka etukäteen tiesikin sitä jännittää. Nyt, helmikuisen keskenmenon jälkeen, keskenmenon mahdollisuus tuntuu todellisemmalta, ja sitä osaa pelätä ihan eri tavalla. Tai siis ei osaa tehdä mitään muuta kuin pelätä!
Tämä raskaus alkoi yhtä helposti kuin edellinenkin, keskenmenon jälkeen ei ehtinyt menkkoja tulla. Tosin odottelimme ensin viisi viikkoa kuukautisten alkamista, mutta sitten olimme jo niin malttamattomia, että päätimme alkaa taas yrittää, kun ei menkkoja kuulunut. Ja siitä se taas lähti. Jotenkin sellainen tunne että jos se käy LIIAN helposti niin se ei voi päättyä hyvin..
Muuten tämä raskaus on kyllä ollut erilainen edelliseen verrattuna. Ekassa raskaudessa minulla ei ollut oireita, tissien arkuutta lukuunottamatta. Nyt löytyy tissien arkuuden lisäksi pahoinvointia(!), väsymystä, turvotusta, vatsan nipistyksiä, itkuherkkyyttä, pissahätää ym..

Huomenna on ultra. Toivottavasti jotain selviää. Edellisessä raskaudessa meidät ultrattiin jo viikoilla 8+jotain, ja silloin sain kuulla vain että "Kyllä täälllä JOTAIN on..." se on kaikkein kamalinta, mitä voi omasta pienestään kuulla.. jotain epämääräistä. Tuolloin alkio oli vain pikkuinen vaalea piste. Toivon vain että huomenna ultratessa löytyy ihan normaalin kokoinen, sykkeellinen alkio.. emoticon
 
Hei kaikki. Itse kuulun myös tähän porukkaan. Keskenmenoja on ollut kaksi. Toinen vuodenvaihteessa 8+2 ja toinen maaliskuussa 5+6. Molemmat alkoivat ja hoituivat spontaanisti. Nyt kolmas raskaus tänään 8+0 ja jännittää kovasti kun näinä päivinä se ensimmäinen yllättäen tapahtui. Olen tullut kaikkina kertoina helposti raskaaksi, mutta sitten se ei olekaan pysynyt. Keskenmenot ovat olleet todella rankka asia ja toivonkin totisesti, että tämä pysyy mahassa joulukuuhun, en usko kestäväni enää kolmatta. Nyt ajattelin, että voisi olla kiva jutella samassa tilanteessa olevien kanssa eikä hautoa kaikkea vain yksin ja kaksin kotona. Esikoista siis odotamme:)
 
Muksu saatu päikkäreille nii voi keskittyä taas tähänki asiaan..  Täällä on ainaki peukut ja varpaat pystyssä et meille kovia kokeneille puhaltaisi suotuisat tuulet näiden raskauksien kanssa! Ny ei auta vaipua epätoivoon, ja niinku mun neuvolan täti sano "Jokainen raskaus on otettava tosissaan jo alkumetreiltä, ja joka kerta on uskottava että tämä raskaus onnistuu!" No, helpommin sanottu ku tehty.. varsinki ku oon pannu merkille tässä parin päivän aikana et mun raskausoireet on hiukan hiipunu :/ (nyt rv 7+5) turvotus on melkonen ja välillä etoo, mut ei niin pahasti ku esim. viikko sitte.. mut perjantaina 4.5 on eka neuvola ja sit tietää paremmin :)
 
no just.. neuvola ei ookkaa huomenna vaan se siirty viikonlopun yli maanantaille.. :( ja minäku niin ootin.. mut ei auta, pittää keksiä vk lopulle jotai mukavaa perheen kesken ja varasin huomiselle kampaajan nii pääsee vähä rentoutuun ja saa ajatukset muualle :) leikkautanki tosi lyhyen pirtsakan kesätukan :)
 
Mulla on kans ihan epäuskonen olo koko ajan, ja epäilen jatkuvasti että taas menee kesken. :( Mullakin tällä viikolla oireet vähän helpottaneet, viime viikkoon verrattuna siis (nyt rv 8+2). Olin jo viime yönä ihan varma, että nyt alkoi vuoto ja kesken meni, kun vatsaa ja selkää jomottaa koko ajan aaltoilevasti. :S Tänään kuitenkin taas yököttänyt oikeen urakalla ja väsymys painaa pahasti.

Mieli tekisi mennä uudestaan varhaisultraan. :) Mutta ehkä huomenna neuvolassa saa vähän rauhoitusta näille ajatuksille.
 
Mun on nyt pakko kysyä oman mielenterveyden takia koska olo on todella omituinen.
Te ketkä olette joutunu kokemaa keskenmenon niin kuinka äkkiä se vuoto on tullu? Ja kuinka kauan raskausoireita on ollu keskenmenon jälkeen?

Jokanenha tietty reagoi eri tavalla mut noin suurinpiirtein, koska jos mulla on keskenmeno ja se klöntti tuli toissapäivään ni miten en jo vuoda kamalasti ja ei ole mitää sen kummempia kipujakaan, lääkärissäki oltii sitä mieltä että ei ole kiirettä...? Miks ei oo kiirettä, ku eikö siinä ole riski saada jonkinlainen tulehdus jos sitä verta ja mitä kaikkea sielä on sen alkion/sikiön/vauvan lisäks on eikä niitä oteta mahd.pian pois?

Nii ja ku mulla on edellee paha olo, rinnat on kipeät, välil tulee niitä vihlasui jos nousee äkkiä ylös jne...

Pelottaa ja ahdistaa ja kun lääkäri paineli mahaa ja kysy että sattuuko ja ei sattunu ni mitä se tarkottaa? Miks se ei sanonu mitää miltä se maha tuntu... Miks mie en tajunnu kysyä sitä että mitä mieltä se on mun mahasta tai siis et.. :D no joo....
 
Voi LauraT, inhottava tilanne sulla. Eivätkä kyllä ole sairaalassakaan paljoa ajatelleet, kun ovat tuollaisessa epätietoisuudessa laittaneet kotiin ja vielä viikonlopun yli (joku inhimillisyys ja empatiakyky kiireestä huolimatta)!

Jouduin kokemaan keskenmenon joulukuussa. Mulla alkoi km:n oireet maanantaina, vessassa pyyhkiessä jäi paperiin todella vähän rusehtavaa vuotoa. Tiistaina sama homma, mutta veri alkoi muuttaa muotoaan kirkkaaksi. Keskiviikkona kaikki oli normaalisti, kun taas torstaina tuli kirkasta verta, nyt jo runsaammin. Perjantaina aamulla sitten tuli jo niinku normaaleissa menkoissa, kunnes puolen päivän aikaan hanat aukes oikein kunnolla enkä päässyt vessasta pois kahteen tuntiin. Sen iltapäivän käytin esikoisen vaippoja kun side ei TODeLLAKAAN riittänyt. Kun sikiöpussi (ainakin uskon sen olleen se) tuli ulos, rauhoittui vuoto taas normaaliksi. Kipuja mulla ei ollut missään vaiheessa lainkaan.

Toivottavasti tästä oli sulle jotain hyötyä, eikä ainakaan lisännyt epätietoisuutta. Kaikilla se vaan on varmaan niin erilainen, yhtä kamala silti. Toivotaan kuitenkin, että kyytiläinen olisi vielä matkassa! Jaksamista teille molemmille, käyhän tänne purkamassa jos siltä tuntuu..
 
Ikävää, ettei sinulle LauraT ole selitetty asioita rauhoittavasti.
Mulle sattui todella mukava lääkäri, joka selitti joka hetki mitä tekee ja miksi.

Toissapäivänä rv 10+2 aloin vuotaa täysin ilman mitään ennakkovaroitusta. Pikkuhousunsuoja hulahti täyteen kerralla. Sitten istuin wc:ssä ja valuin oikein urakalla. Hyytymiä tuli ja isoja. Kipuja ei ollut.

Surimme mieheni kanssa yhdessä, että nyt se sitten meni kesken. Vuosin pitkin iltaa. Ja todellakin kirkasta ja huomattavasti runsaampaa kuin kuukautisvuoto. Mielestäni rintojen arkuuskin väheni. Soitin äitiyspolille ja he pyysivät seuraamaan tilannetta, kun kipuja ei ollut. Pyysivät seuraavana päivänä tarkistukseen, jos jatkuu. Säilytin pienen, pienen mahdollisuuden, että vuodosta huolimatta saattaisin kantaa vielä elävää lapsen alkua.

Menimme sitten eilen aamulla tarkistettavaksi. Lääkäri kertoi, että on hyvä merkki, kun ei ole ollut kipuja. Samoin sisätutkimuksen aikana ei tuntunut kipuja ja kertoi senkin olevan hyvä asia. Ultraäänitutkimusta aloittaessaan sanoi heti, että hän tutkii ensin ja kertoo vasta sitten hetken päästä meille. No siinä ei kyllä mennytkään kahta sekuntia kauempaa, kun hän jo hihkaisi, että kuulkaa teillä on täällä tällainen elävä kaveri. Pikku kaveri heitti volttia oikein urakalla.

Ette usko sitä itkun ja ilon määrää. Miten voi olla mahdollista,että sellaisen vuodon jälkeen siellä voi olla elämää. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Lääkäri sanoi, että vuodon syytä ei tiedetä, mutta saattaa johtua yhdynnästä. Verta ei näkynyt kohdussa. Sanoi vielä, että todennäköisesti vuoto jatkuu tiputteluna jonkin aikaa. Mutta kuulemma nyt kun elävä sikiö on nähty, niin keskenmenon riski on jo huomattavasti pienentynyt, vaikka vuotoa tulikin runsaasti. Mutta aina se pieni riski silti on olemassa. No nyt olen sitten yhä vuotanut tiputellen ja olo on ollut tosi voimaton. Oon vaan lepaillyt ja toivonut parasta. Koitan hengitellä syvään, kohdistaa sen kohtuun ja ajatella vauvaa. Jospa se antaisi voimia vauvalle.

Mulla on kolme keskenmenoa takana ja kaikki olivat täysin erilaisia. Olen nyt yrittänyt lopettaa kehon tuntemusten liiallisen seurailun ja niihin luottamisen, koska se saattaa ohjata metsään. Raskaushormoni tuplaantuu kahden päivän välein ja mun ymmärtääkseni se myös poistuu kehosta samaa tahtia eli aika hitaasti. Eli oireita voi olla pitkäänkin, vaikka olisi mennyt kesken.Toisaalta oireet voi vaihdella huomattavasti samankin raskauden aikana. 

Paras ohjenuora mulle on ollut neuvolan terveydenhoitajan kommentti:  "Raskaana kunnes toisin todistetaan." Siihen luottamalla olen pysynyt ihmeen rauhallisena tämän raskauden aikana.

Toivotaan LauraT, että sullakin kaikki olisi kunnossa. Toivon sulle rauhallista mieltä, vaikka se vaikealta voi tuntuakin. Me ei murehtimalla asioita voida parantaa. Lepo ja rauha tekee vauvalle kuitenkin hyvää. Iso halaus sinulle ja kaikille muillekin pelon kanssa kamppaileville.
 
Niin ja ultrassa lääkäri totesi, että vauva on kooltaan jo 12 rv. Eli melkein kaksi viikkoa vanhempi kuin luultiin...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top