Raskaaksi keskenmenon jälkeen??

D

durasel

Silmät suurina ihmettelijä
Hei [:)]
en tiedä onko tää oikea paikka kysyä mutta kysyn kuitenkin
Eli olin kaavinnassa aika tarkalleen tasan viikko sitten ja lääkäri sanoi että yksi kierto täytyy odottaa että voi yrittää uudestaan raskautta,noh eilen loppui kaavinnan jälkeinen vuoto kokonaan ja me sitten ukon kanssa pupuiltii
käytimme kumiukkoa jonka huomasimme vasta lopussa hajonneen ..siis kaikki meni sinne mihin piti..

Onko kellään kokemusta vastaavast että ei ole odottanut sitä ekaa kiertoo vaan aloittanut heti kaavinta jälkeisen vuodon jälkeen yrittämisen..ilman suojaa tietty.. onko tärpännyt ja kaikki mennyt hyvin vai menikö kesken..
Anteeksi omanapaisuus mutta mietityttää [8|]
 
durasel Itse sain keskenmenon tammikuussa ja mulle ei tehty kaavintaa vaan lopetettiin lääkkeillä istukan toiminta..Ja hoitaja sanoi minulle että jälkivuodon loputtua voi alkaa yrittämään uudestaan ja niin yritettiin sitten mutta en tullut raskaaksi ja mulle tuli sit kohtutulehdus ja jouduin syömään viikon lääkkeitä siihen ja siellä lääkäri silloin minulle sanoi että kun yks kierto on mennyt niin sitten voin alkaa yrittämään uudestaan että pitää odottaa keskenmenon jälkeen yhdet menkat..[:D] Ja keskenmenosta on kulunut reilu 2kk ja nytten sitten jännätään onko onnistanu[:D][:)]
 
Moikka durasel,

itsekkin kaavinnan jälkeen mietin noita, kun tuli jälkivuodon loppupuolella harrastettua ilman kumia..
Ja silloin pelkäsin tulehdusta eniten.., mutta tulin siihen lopputulokseen, että jos tärppää ekasta kierrosta, niin sitten tärppää- sormet ristissä, ettei tulehdu.
No onneksi ei tärpännyt, eikä tullut tulehduksia..
Tärppäsi kolmannesta kierrosta[:)]

Kyllä mä silti kannatan lääkärin ohjeiden noudattamista kaavinnan jälkeen..


Mä pidän teille peukkuja, että seuraava raskaus pääsee loppuun saakka- alkoi se sitten nyt tai myöhemmin[:D]
 
Tänään todettiin sykkeen puuttuminen. Kesken siis meni ensiraskaus. Jos lääkekeskeytys menee suunnitellusti seuraavien kuukautisten jälkeen saa yrittää taas. Saas nähdä, mitä tämän tunnekuohun jälkeen ajatellaan ja kuinka eletään. Huh huh. En muuten löytänyt muuta topiccia tästä..kenties hakusanani eivät kelvanneet.
 
Ajattelin vain sen verran kertoa että itse sain keskenmenon tammikuun 13.päivä ja nytten on yritystä 9kk takana siitä eli ei ole helppoa ainakaan minun kohdalla tulla uudelleen raskaaksi. [:(] Toivo tässä on mennyt jo. Mutta tsemppiä teille muille [:)]


YK9

KP 31/23
 
Onkohan täällä enään mitään elämää? Itselläni taitaa olla keskenmeno parhaillaan käynnissä ja vertaistuki tulisi tarpeeseen. Olo on jotenkin ihan sanoinkuvaamaton. Pettynyt, vihainen, hämmentynyt ja kaikkea edellisten väliltä. En oikein ole osannut suhtautua tähän oikein mitenkään...
Huomenna on vielä ultra, jossa selviää lopullinen tilanne. Viime viikolla kävin jo ultrassa ja sain siellä tietää, että lapsivettä on todella vähän ja sitä vuotaa koko ajan pois. Lääkärin ennuste alkion selviytymisestä oli todella huono. Nyt onkin sitten jo ollut selkeämmin runsaampaa veristä vuotoa, joten kyllä uskon, että tämä juttu oli tässä... [:(]
 
Maikkie [:(][:(]
Olen pahoillani, jos näin on ja tiedän, että eipä ole paljoakaan, mitä voisin sanoa helpottaakseni oloasi.
Voin tietenkin kertoa, että itselläni useita km:ja ja että aika auttaa.. laiha lohtu...
Mutta voimia tulevaan ja pidetään peukkuja viimeiseen saakka[:)]
 
Maikkie: halauksia sinne [:(] Kaikaa komppaan että aika auttaa ja usein myös uusi raskaus. Itsellä kolmas yritys menossa ja nyt vihdoin onnellisesti viikolla 15, mutta kyllä yksi keskenmeno ja yksi kohdunulkoinen jätti syvät jäljet sisimpään. Voimia ja jaksamista vaikean ajan yli ja sitten onnea tulevaan.
 
Kiitos teille!

Kyllä se tosiaan näin on. Tänään kävin vielä ultrassa ja sikiö oli ihan eloton. Lääkkeellinen tyhjennys aloitetaan heti huomisaamuna. Pelottaa jo valmiiksi, mitä tuleman pitää. Onkohan sitä kuinka kipeä ja kuinka hirveästi sitten tulee vuotoa? Siihen ei taida valmiiksi vastausta saada...
Onneksi saadaan aloittaa uudelleen yritys heti, kun vuoto on kokonaan loppunut. Toivottavasti aika pian.
Toki uusi raskaus myös pelottaa ja siitä ei taatusti pysty nauttimaan ensimmäisien kuukausien aikana ollenkaan, kun koko ajan pelkää uutta keskenmenoa.
Epäreilulta tämä tuntuu, kun on pitkään lasta yrittänyt saada ja vihdoin onnistuu tulemaan raskaaksi, sitten käy näin. Tasan ei käy onnen lahjat...
 
Maikkie täällä tosiaan tänään tehty lääkkellinen tyhjennys, aamulla kymmenen aikoihin laitoin pillerit alakautta + kaksi panacodia suuhun, jonka jälkeen aloin katsomaan leffaa että olisi jotain tekemistä pelkän odottelun sijaan. Suuri kynnys oli ne pillerit laittaa vaikka kuolluthan se sikiö oli, mutta ei vaan millään olisi halunnut uskoa.. vähän ennen kolmea alkoi pieni nipistely vatsassa ja kolmen jälkeen tuli lapsivesi, mikä söi kaikki voimat. Onneksi mies on ollut kotona koko päivän ja tuennut parhaansa mukaan, iso kiitos hänelle! <3 Nyt on supistellut pitkin päivää ja minulla ainakin kivut ovat kovat, mutta verta ei ole niin paljon tullut mitä kuvittelin. Tällä hetkellä tuntuu että supistukset olisivat loppumaan päin, mutta yöksi otan viimeiset tabut naamariin että saan nukuttua.

Eilinen ja edellispäivä olivat täyttä tuskaa henkisesti; itkin ja mietin miksi juuri me? Mitä tein väärin, miksei pikkuinen ilmoittanut mitään tapahtuneesta jne. Mutta nyt olen toisaalta tyytyväinen että keskenmeno tapahtui lääkkeellisesti kotona, kuin että olisin yllättäen esim. töissä tyhjentynyt. Eikä enää edes itketä, nyt on tullut uhma päälle että vauva 2011 on vielä saavutettavissa eikä periksi anneta! Toisaalta myös kavereiden, siskojen ja vanhempien tuki on auttanut paljon ja tieto kuinka moni muukin on saman kokenut ja niistä selvinnyt, näistä ei vaan puhuta. Ei tätä kokemusta voi tietää ennen kuin sen on itse kokenut, aikaisemmin ajattelin että eihän se paha ole jos alle 3kk kesken menee, mutta voi luoja kuinka paljon se voi sattua...
 
Minä kerkesin lukemaan netin keskustelupalstoilta kauhutarinoita keskenmenosta. Ei ehkä olisi pitänyt... Minä joudun vielä olemaan ainakin osan päivästä yksin kotona. Onneksi mies on töissä vain puolen tunnin ajomatkan päässä ja lupasi tulla heti kotiin, jos tarve vaatii.

Noita samoja asioita minäkin pohdin. Me ehdimme melkein puolitoista vuotta tätä lasta yrittää ja olimme jo lapsettomuushoitoihin jonossa. Itse olin menettänyt uskoni koko juttuun ja odottelin vaan hoitoon pääsyä. Silloin se sitten tärppäsi. Minulla alkoi jo pari viikkoa sitten ruskehtava vuoto, josta päättelin itse jo ettei kaikki ole hyvin. Terveyskeskuksen ultrassa kävin ja silloin syke näkyi, mutta muuta ei voitu sanoa. Viikko sitten kävin sitten yliopistollisessa sairaalassa uudelleen ultrassa ja sain jo silloin tietää, että ennuste sikiön selviämisestä on todella huono. Ultrassa nähtiin, että lapsivettä oli tosi vähän ja lääkäri epäilikin, että vuoto on ollut koko ajan lapsivettä. Eilen sitten alkoi jo huomattavasti runsaampi ja verisempi vuoto ja arvasin jo silloin, että tämä juttu oli nyt tässä. Tänään sain sitten ultrassa vain varmistuksen omille aavistuksilleni.

Tottakai sitä miettii, miksi on ansainnut kaiken tämän pahan. Mitä pahaa minä olen tehnyt? Meille olisi ollut tulossa juhannusvauva ja sitä, kun ei nyt saada niin täytyy alkaa tosissaan laittamaan jouluvauvaa 2011 aluilleen. Siihen on ainakin vielä hyvät mahdollisuudet. Tsemppiä yritykseen meille molemmille ja toivotaan, että plussatuulet ovat otollisia!
 
Osanottoni Teille.
Hirveitä joutunut kokemaan, mutta ajan kanssa siitä selviää.
Itsellä nyt menossa kolmas raskaus, ensimmäinen onnistunut sellainen,
kaks vuotta yritystä siihen meni että tämä tärppäs.
Toivoa on aina, helppoa se ei ole.
Mutta voimia !!!
 
Täällä jäi sitten pelkäksi yritykseksi tuo lääkkeellinen tyhjennys. Perjantaina aamulla laitoin neljä cytoteciä alakautta ja aloin odottelemaan niiden vaikutusta. 6 tunnin aikana ei tapahtunut yhtikäs mitään, joten laitoin vielä kaksi lisää ja soitin varmuuden vuoksi polille. Koko iltana ei tapahtunut mitään eikä ole tapahtunut tähän mennessä vieläkään. Huomenna soittelen sitten uudestaan tuonne polille ja mitä luulutavimminkin menen myös käymään siellä. Aion kyllä sitten yrittää vaatia pääsyä kavintaan. En enään jaksa uutta lääkkeellistä edes yrittää. On tämä vaan henkisesti niin raskas asia ja sitä saa jokatapauksessa kantaa mukanaan aina. Ei tähän tarvita enään yhtään pidennystä kaiken maailman operaatioilla, jotka ei edes onnistu. Nyt tätä asiaa joutuu käsittelemään ihan koko ajan mielessään, kun ei siitä ole päässyt eroonkaan. Olisi varmaan paljon helpompaa alkaa suuntaamaan ajatuksiaan tulevaisuuteen, kun saisi ensin tämän keskenmenon kunnialla loppuun asti. 
 
Ensinnäkin täytyy sanoa, että on tämä foorumin päivitys mennyt huonompaan suuntaan, ainakin tässä vaiheessa... Nyt vasta löysin tämän keskustelun täältä ja monena päivänä koitin jo etsiä...

Vihdoin olen saanut kohtuni tyhjäksi ja se tehtiin lääkkeellisesti. Viime viikon maanantaina menin käymään lääkärissä, koska edelliset lääkkeet eivät tehonneet. Lääkäri totesi alkion olevan vielä kohdussa ja antoi uudet lääkkeet, koska kaavintaan oli aikoja saatavilla vain torstaille. Kaavinta-aika kuitenkin varattiin varmuuden vuoksi. Keskiviikkona laitoin taas cytotecit ja tällä kerralla alkoikin sitten tapahtua. Ihan mielettömät kivut saivat lääkkeet aikaiseksi. Vuotoa oli kuitenkin aika vähän ja pelkäsinkin, että sain kärsiä kivusta ihan turhaan. Torstaina menin uudelleen lääkäriin tarkistuttamaan tilanteen ja voi sitä helpotusta, kun lääkäri sanoi kohdun olevan tyhjä.
Kivut olivat lähes sietämättömät, mutta onnekseni selvisin vuodon kanssa todella vähällä. Nyt alkaa olemaan jo ihan normaali olo eikä jälkivuotoa ole tänään tullut oikeastaan ollenkaan. Taidan uskaltaa jo saunaankin... ihanaa! En ole ainakaan 2 viikkon päässyt saunaan.
Jokohan sitä kohta uskaltaisi jotain tuon isännän kanssakin touhuta ;) Edellisestä kerrasta on jo ihan luvattoman pitkä aika, kun ei olla uskallettu edes ajatella seksiä vuotojen aikana.
Nyt vaan odottelen kierron palautumista ennalleen ja sitä, että päästään uuteen yritykseen. Toivottavasti tällä kertaa ei mene vuotta plussan saamiseen. Lääkäri kyllä neuvoi soittamaan lapsettomuuspolille, jos muutamaan kuukauteen ei ala kuulumaan. (mehän oltiin jo sinne jonossa, mutta plussasin viimehetkellä)
 
Itselläni kävi nyt niin että menin viime viikon lauantaina päivystykseen epäilyksenä kohtutulehdus ja sitähän se oli. Onneksi lievänä, kipuja oli mutta hyvin vähän, pahanhajuinen vuoto sai epäilykset nousemaan. Sain heti kahdet antibiootit (yht. 6 tablettia päivässä!) ja lähetteen tiistaiseksi naistentautien gynegologille. Koko pitkän viikonlopun jännitin mitä tulevan pitää ja kun vihdoin olin lääkärin tutkittavana hymyilin helpotuksesta. Kohtu on tyhjentynyt ja tulehdus parantunut. Ehkäisyä ei tarvitse käyttää ja jos kolmeen kuukauteen ei menkkoja tai plussaa kuuluu, menen hakemaan keltarauhashormoni (olikohan tuon niminen?) kuurin että saadaan keho heräämään uuteen raskauden yritykseen.

Tosiaan miehen kanssa ollaan tässä yritetty ottaa rauhallisesti ja sovittiin ettei mitään touhuta ennen kuurin loppua, mutta eilen ei enää pystynyt.. Halutaan vaan niin kovin vauvaa ensi vuodeksi että toivottavasti ne plussa tuulet ovat suotuisia! Kyllä me tästä päästään vielä odottajien puolelle Maikkie!  =)
 
Kurjaa Petra, että sinulle tuli kohtutulehdus. Pelkään, että saan sen vielä itsekin, vaikka kovin varovainen olen koittanut olla ja huolehtinut hygieniasta.
Minulla on lievää kipuilua edellleen alavatsalla oikealla puolella. (sitä oli myös raskausaikana ja keskenmenon aikana) Kipu ei ole jatkuvaa, se tulee ikäänkuin vihlaisuina aina välillä.
Vuodot ovat nyt kokonaan loppuneet. Eikös kohtutulehdukseen kuitenkin yleensä liity juuri tuo pahanhajuinen vuoto? Minulla ei siis tällä hetkellä enää minkäänlaista vuotoa. Nyt vain odottelen niitä menkkoja, että päästään tässä taas eteen päin.
Ei me olla kyllä isännän kanssa maltettu pysyä toisistamme erossa. Petipuuhia ollaan harrasteltu melko ahkeraankin nyt, kun vuodot ovat ohitse. Eikä olla käytetty mitään ehkäisyä...
Uskon itse siihen, ettei se uusi raskaus ala ennen, kun keho on valmis vastaanottamaan uuden asukin.
Toivotaan, että tärppää pian ja ensi vuonna meillä on sitten omat pienet nyytit emoticon
 
Ajattelin nyt pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisia. Eli menkat alkoivat su 26.12! =) Melkein tarkalleen kuukausi tyhjentymisen jälkeen. Vuotoa on vieläkin ja ma-ti olivat aivan tuskaa; luulin kuolevani veren hukkaan koska tavaraa tuli enemmän kuin tyhjentymis päivänä, kivut eivät olleet sitä luokkaa mutta kaksinkerroin silti olen ollut. Lisäksi tuli vielä sitkeä flunssa jota kyllä odotinkin sen kohtutulehduksen antibioottien myötä, vastustuskyky tällä hetkellä 0.

Toivon niin kovin jospa ensi kuussa jo tärppäisi....emoticon
 
Hih... Minulla alkoi menkat 23.12
Enpä muista ihan hetkeen olleeni niin iloinen menkkojen alkamisesta. Minä selvisin niiden kanssa tosi vähällä. Hiukkasen epäilytti, että oliko ne edes oikeat menkat, kun vuoto oli aika niukkaa. Toisaalta, mitäpä muutakaan se olisi voinut olla? Ja vuotoa kuitenkin oli, oli ehkä enemmän, kun tyhjentymisvuotoa, mutta vähemmän, kun normaalisti menkkojen aikaan. Nyt ei ollut edes mitään kipujakaan ja se oikealla puolella alavatsalla ollt kipu on myös kadonnut...

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, vaikka vaikeita hetkiä tuleekin välillä. Nyt vaan ns. uutta putkeen emoticon
 
Tsemppiä teille molemmille, mulla kesällä keskenmeno mikä huomattiin nt-ultrassa 11.viikolla, lääkkeellinen tyhjennys mikä oli kyllä kokemus sinänsä (kaveri joka on kokenut sekä tuon tyhjennyksen että synnytyksen sanoi, että tyhjennys sattui enemmän! Joten rauhallisin mielin tässä synnytystä ainakin odotellaan koska 1,5min supistukset tuskin tuntuvat missään yhden helvetillisen 1,5tunnin supistuksen jälkeen. :)). Olen ajatellut että parempi noin kuin että oltaisiin jouduttu tekemään päätös raskauden keskeytyksestä myöhemmin, koska kehityshäiriöidenhän takia ne kesken menevät. Ooteltiin yhdet menkat ja tärppi seuraavasta kierrosta, nyt mato viikolla 20. emoticon
Kyllähän tässä pelottaa, jäljet se jättää, mutta niinkun hyvä ystäväni sanoi, yritän muistaa että tämä on eri raskaus. Lääkärikin sanoi, että suurimmalla osalla toinen raskaus menee ihan hyvin.
Sanotaan myös, että keskenmenon jälkeen on helpointa tulla raskaaksi. Peitot siis vaan heilumaan. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top