Hei vaan!
Tuntuu ehkä hieman hankalalta hypätä uutena nimenä mukaan, mutta yritetään.
Kirjoittelinkin jo tuonne "vauvakuume mutta ei vielä yritystä" keskusteluun hieman itsestäni, mutta esittelen itseni pikaisesti vielä tässä.
Joskus aktiivisesti kirjoittelin täällä, mutta olen jo unohtanut käyttäjäni joten loin uuden. Kaksi lasta on, ja kolmas haaveissa. Esikoinen on syntynyt 6/22 ja kuopus 4/24. Tämä olisi siis minun kolmas, mutta miehen ensimmäinen. En ole enää parisuhteessa lasten isän kanssa.
Tällä hetkellä opiskelen, ja päivät pitkälti pyörii siinä

Kuopus on ehkä maailman surkein nukkuja, ja univelka tuo mukavasti pientä maustetta päivään.
Vauvakuume on ollut valtava, oikein sellainen kaipuu. Ja mies on samoilla fiiliksillä. Jotenkin tuntuu ihanalta, että myös mies vauvakuumeilee! Edellisessä suhteessa mies ei ollut niin innokas vauvojen suhteen, joten ihanaa kokea nyt tällainen vauvakuumeilu (sekä toivottavasti raskaus, synnytys ja vauvavuosi

) josta mies on myös innoissaan.
Paljon, satoja tunteja, ollaan miehen kanssa puhuttu siitä, milloin olisi hyvä aika lapselle. Ja eilen käytiin todella hyvä keskustelu. Lähinnä se rajoittaa, kun opiskelen, ja jollain tapaa olisi järkevää yrittää tähdätä lapsen laskettu aika fiksusti opintoihin nähden. Vähän mua stressaa se, kuinka kauan yrittämisessä kestää, sitä kun ei voi ennustaa vaikka kuinka haluaisi

Esikoinen tuli yk10 ja kuopus yk1.
Noh, tultiin siihen lopputulokseen että aloitetaan yrittäminen huhtikuussa. Silloin ja sen jälkeen olisi sopiva ikkuna mulla siihen, että jäisin opinnoista vapaalle lapsen la mukaan.
Foolihappoa ja mama vitamiineja olen alkanut syömään, rautaa ajattelin myös syödä kun hemoglobiini on matala ja ferritiini 4. Väsyttää

Sapenpoistoleikkauksessa olin myös, kun sappi on vaivannut mua jo pitkään erittäin kiipeillä kohtauksilla. Leikkaus nukutuksessa jännitti, mutta ajattelin että järkevää hoitaa se alta pois ennen mahdollista raskautumista. Mulla esikoinen on syntynyt hätäsektiolla, joka jätti kamalan trauman nukutusta ja leikkauksia kohtaan. Kuopus syntyi suunnitellusti sektiolla, mutta sekin kokemus oli ikävä, kun mun edellisen synnytyksen pelkoja ja traumoja ei otettu huomioon.
Silloin kun kuopusta yritettiin, otin ehkä kaikki mahdolliset poppaskonstit käyttöön (ja nappasi ekalla, sattumaako?). Join greippimehua, söin vehnänalkioöljyä, pidin villasukkia jalassa koko kierron ajan koska lämpimät jalat = lämmin kohtu, jalat ylös seksin jälkeen, gelee Royale (vai miten se kirjoitettiin

), olin ostanut kaupasta korun, jossa oli tietty kivi jonka pitäisi lisätä hedelmällisyyttä jne jne.
Nyt yritän ottaa mahdollisimman rennoin fiiliksin mutta apua, jotenkin mieli vaeltelee taas yrittämään kaikkia kikkoja. Vähän kyllä ajattelin etten edes ovulaatiota tikuta, koska mulla on mukavan säännöllinen kierto ja aika hyvin tiedän milloin ovis on. Mutta lyön vetoa, että jo seuraavassa viestissä kerron kuinka kävin kaupasta ovistestejä ostamassa

Eli huhtikuussa alkaa yritys! Sitä ennen seurailen täällä taustalla kuten olen jo tehnyt, tai fiilistelen mukana. Kiva tutustua
