Raskaaksi 2026

[rrro]

Mä olen saanut ovulaation tikutettua todella selvästi RFSU:n testeillä, mutta kun ketjuja lukee, tuntuu että juuri kukaan ei käytä niitä? Onko ne jotenkin kökköjä?

Mä tikuttelin niillä ja toimi mulla.

 

[Pumperoinen]

Itse yhdessä kierrossa testasin ovulaatiota niillä, en saanut vahvoja viivoja, samaan aikaan tein sitten pregcheckin ovulaatiotestin ihan mielenkiinnosta johon tuli lähes positiivinen samaan aikaan kun rfsu testi oli haalea viiva. Että ainakaan itsellä ei toimi parhaiten... Sen jälkeen en niitä ole ostanut. Toki sama juttu mulla niillä halvoilla one stepin ovulaatiotesteillä, ei missään vaiheessa näytä muuta kuin haaleaa viivaa. Toki vahvuuksissa eroa mutta ei positiivisen lähelläkään. Huomannut vaan että itsellä kaikki ovulaatiotestit ei toimi.

Mulla oli tässä kierrossa käytössä nuo rfsu testit ja ne anto koko ajan tosi haaleaa viivaa! Vaikka oireiden perusteella ovis oli päällä. Ennen kuopusta muistelisin käyttäneeni noita pregcheckin testejä ja silloin näytti tosi vahvaa viivaa pitkän aikaa samoilla oireilla.

 

[Suskikitten]

Varmaan niissä ovulaatiotesteissä on käyttöpreferenssi erot kans. Ite tykkään enemmän siitä että kun ovulaatio tulee niin se on se selkeä viiva ja muulloin ei näy viivaa. Ite oon useamman kierron käyttänyt pregcheckiä mutta siinä tosiaan tulee herkemmin tummenevaa viivaa niin mun villi ylitoiveikas mielikuvitukseni yritti vääntää niistä vääriä positiivisia. Plus tarkkailen lämpöjä jne niin mulla on varokeinoja, joilla päätellä tilanne kuin vain lh tikut.

Menossa kp14/24 ja ei ovulaatiota. Olin kovasti koeattanut manifestoida sitä tulemaan ajoissa mutta ei onnea tässäkään kierrossa. Mutta onneksi maanantaina mun pitäisi saada resepti teroluteihin, jotka toivottavasti viimein estää kuukautisten tulemisen niin nopeasti. Lugesteron selkeästi tuntui kehossa, mutta esti kuukautisten kunnollisen alun vain vuorokaudella.

 

[Rouva W]

Ihailtavaa mielenlujuutta! Haaveilen salaa tilaavani raskauskeijulta jälleen sellaisen miljoonapussin liuskatestejä, mutta ehkä jätetään se keväämmälle. Kaikista järkevintähän se oikeasti olisi testata silloin kun menkat on myöhässä, mutta ei mun malttamattomuudella kyetä sellaiseen.

Mä oon miettiny että jos oon raskaana niin ehdin siitä varmasti tiedon saada. Ei se raskaus sen kummemmaksi muutu tiesinkö siitä muutamia päiviä aiemmin vai en. Toki tällä myös suojelen itseäni siltä että en tiedä kemiallisista.

 

[Lissu]

Mä oon miettiny että jos oon raskaana niin ehdin siitä varmasti tiedon saada. Ei se raskaus sen kummemmaksi muutu tiesinkö siitä muutamia päiviä aiemmin vai en. Toki tällä myös suojelen itseäni siltä että en tiedä kemiallisista.

Mä testasin ekoissa yrityskierrossa jo ennen menkkojen alkua ja se negatestien tiirailu oli jotenkin sen verran masentavaa, että sen jälkeen päätin testata vaan jos on menkat myöhässä. Ja sen verran säännölliset kierrot on ollut, että ei ole tarvinnut testejä tuhlailla.. Mutta on ainakin säästynyt monta päivää kestävältä mielipahalta. Vaikka tuleehan se mielipaha sitten menkkojen alkaessa joka tapauksessa mutta itselle ehkä paremmin sopii tämä tapa.

 

[Maana Mannila]

Mä luulen, että teen nyt niin (ainakin päätin vakaasti, mutta en tiedä, pitääkö päätös), että testaan ne ostamani CB:n ökytestit ja sen jälkeen himmaan vähän ovulaatioiden tikuttelussa. Tää kyttääminen ja optimointi ei pidemmän päälle tee hyvää ainakaan mun mielenterveydelle, kun nytkin oon tarkkaillu oireita tosi tiiviisti keskiviikosta asti, kun pysyvä hymynaama silloin tuli CB:n testiin. Jos tästä kierrosta ei tärppää, jatkan CB:n kanssa, mutta testien loputtua hetki ihan vaan omaa kroppaa ja tuntemuksia seurailemalla mennään.

Samoin varmaan nyt sitten, jos ei toukokuuhun mennessä tärppää, käydään pyytämässä lähetteet tutkimuksiin, mutta ei sitä ennen. Ajattelin, että menee varmaan kuitenkin sen pari kolme kuukautta, että kutsua tulee HUSilta plus voi olla kesällä hitaampaa sekä sulkuja ja muuta, niin syksyn tullen voidaan sit rehellisesti sanoa yrittäneemme vuoden. Toivottavasti meillä sitä ennen tärppää. <3 Mullahan OmaKannassa näkyy merkintä kierukanpoistosta elokuussa 2025, joten ei voida juksata ajankohdan kanssa sekä en halua viedä paikkaa joltain, jolla olisi siihen kipeämpi tarve ja on yrittänyt pidempään. Itsepä tätä venytettiin näin pitkälle.

Te, jotka ootte käyttäny Gelee Royale -ravintolisää, niin sain just Ruohonjuuren asiakaskirjeen, että se ja muita ravintolisiä on alennuksessa siellä 1.2. asti. Eli jos tarvii varastoja täydentää, niin nyt kannattaa kurkkaa Ruohonjuuri! Millä annostuksella ootte käyttäneet sitä? Googletin, niin 1–2 kapselia päivässä on ohje, jota ei saa ylittää. Suositteletteko tuota 2 kapselia vai riittäisikö 1?

@Rouva W ja @Lissu tuo kuulostaa hyvältä ja käytännölliseltä, että testaa vasta, jos menkat on myöhässä. Itse yritän nyt kans sen mukaan mennä, koska kyllä kuukautisvuoto asian lopulta kertoo. Tosin ymmärrän, miksi moni testaa aikaisemmin. Tuo kuukautisten odottaminen on niin piinallista ja päivät tuntuu pitkiltä ja sitä alkaa kuulostella ehkä vähän liiankin herkällä korvalla kaikenlaisia oireita ja muuta – ja alkuraskauden oireet on kuitenkin hyvin yksi yhteen pms-oireiden kanssa useimmilla. Sitten, kun testaa, niin saa ainakin osviittaa siitä, alkaako edes odottaa menkkoja alkaviksi.

Täällä tosiaan noita ovulaatioita edelleen yritetään saada kiinni, ja talletteluja on miehen kanssa ihan hyvin tässä nyt saatu aikaiseksi. Toivon, että ovis nyt pian tapahtuisi, niin vois yhdyntöjen kanssakin ottaa rennommin ja mennä fiiliksen eikä kalenterin mukaan. Nänneistä ainakin vähän aristi eilen, ja nyt olen ainakin tuntevinani pientä nipistelyä oikeassa munasarjassa. Nyt seuraillaan sit aamulämpöjä, että mitä niiden trendille tapahtuu.

@Syssymyssy pitikin jo aikaisemmin sanoa, että tosi hyvää työtä oot tehny lainojen ym. kulujen kilpailuttamisen kanssa, kun pääsitte tilanteeseen, jossa kuukausikulut nousis vain 30 e, vaikka auton remppa tulisikin teidän piikkiin enemmän. Toivotaan, että jokin sopuratkaisu löytyy. Meilläkin auto, mutta yksityisleasingilla, mikä on tosi huoleton tapa "omistaa" auto, ja meillä vielä suht maltillinen kuukausikulu siinä.

Upee käyrä, @Arie , tuo mielessäni eilen ja tänään, kun arvioin, onko meidän tallettelut osuneet kuinka hyvin tuohon aikajanaan (kp 8, 9, ja 11). Yritän saada miestä motivotua tositoimiin vielä tänään tai huomenna, mutta en pidättele hengitystä, että innostuu ainakaan liiaksi asti. xD Kuten muutkin täällä palstalla eri langoissa todenneet, niin mun miehes kans tuntee paineita ja pakkoa petipuuhiin, ja en tietenkään niitä halua hänen niskaan kaataa. Mutta kun ovulaatio tosiaan ei kalenteria katso eikä kysy, että sopisko tänään vai mieluummin huomenna.

 

[Hattimatti]

Mulle mies kans ekaa raskautta yrittäessä sanoi että älä testaile ennen kuin menkat on pari päivää myöhässö nii ei tuu nii paljoo pettymyksiä niistå nega testeistä. Yritettiin ekaa lasta 7kk. Nyt en noudattanut miehen neuvoja vaan tein tänään raskaustestin päivän toisesta virtsasta muutaman tunnin pidätyksellä. Pari päivää oli vaaleanpunaista vuotoa, jota tänää ei ooe tullut enää, rinnat olleet vähän arat. Menkkojen pitäis alkaa tiistaina. Toivottavasta pikkuinen pysyy matkassa eikä ole kemiallinen

 

[Kali]

Tänään miehen kanssa juttelin ovulaatiosta, kuinka en ole varma onko se ollut. Hän totesi että kannattaako sitä enään edes testata, no sanoin että en olekkaan enään. En siis olekkaan lopetin toissapäivänä. Puhe sitten kääntyi asuntoihin että minkä kokoinen sitten asunto olisi hyvä kun tai korjasin miestä jos lapsia tai edes lapsi saadaan. Huomasin että mies ei tainnut tykätä tosta "jos" kommentista asian suhteen kun alkoi vitsailemaan että eihän sitä tiedä jos saadaankin neloset suoraan. Jotenkin itse taas ahdistuin tuosta, vaikka ihan hyvällä ja vitsillä sen sanoi, en miehelle sanonut, että ahdisti se vähän. Ahdistuin siksi koska jotenkin kovat paineet olisi onnistua saamaan lapsi, kun mies toivoa täynnä vielä kaiken jälkeenkin. En kyllä ymmärrä miten... Miten hän siis voi velä uskoa että saadaan joskus lapsi?

Taas jotenkin allapäin ja masentunut olo itsellä... Eilen melkein aloin toivomaan että kun kipuja kylkien ja alavatsan suunnilleen ehkä kohdun kohdalla että olisiko kiinnittyminen. No sitten sain itseni takaisin ajattelemaan realistisesti, että vaikka olisi miksi olen innoissani? En voi olla, en saa olla ei ole mitään syytä! Tuntuu kyllä että ei ole mulla oikeutta innostua edes vaikka saisin plussan. Koska miksi innostua kun menee kumminkin kesken?

 

[Maana Mannila]

@Hattimatti heti pakko vastata sulle, että näyttääpä ihanalta tuo haamuviiva testissä! Toivon tiukkoja tarrasukkia pienelle. <3 <3 <3 Ihan sydämestä läikähtään, kun näkee noita plussatestejä ihmisillä. Toivottavasti itsekin pääsen tuon vielä kokemaan. <3

 

[Maana Mannila]

Tänään miehen kanssa juttelin ovulaatiosta, kuinka en ole varma onko se ollut. Hän totesi että kannattaako sitä enään edes testata, no sanoin että en olekkaan enään. En siis olekkaan lopetin toissapäivänä. Puhe sitten kääntyi asuntoihin että minkä kokoinen sitten asunto olisi hyvä kun tai korjasin miestä jos lapsia tai edes lapsi saadaan. Huomasin että mies ei tainnut tykätä tosta "jos" kommentista asian suhteen kun alkoi vitsailemaan että eihän sitä tiedä jos saadaankin neloset suoraan. Jotenkin itse taas ahdistuin tuosta, vaikka ihan hyvällä ja vitsillä sen sanoi, en miehelle sanonut, että ahdisti se vähän. Ahdistuin siksi koska jotenkin kovat paineet olisi onnistua saamaan lapsi, kun mies toivoa täynnä vielä kaiken jälkeenkin. En kyllä ymmärrä miten... Miten hän siis voi velä uskoa että saadaan joskus lapsi?

Taas jotenkin allapäin ja masentunut olo itsellä... Eilen melkein aloin toivomaan että kun kipuja kylkien ja alavatsan suunnilleen ehkä kohdun kohdalla että olisiko kiinnittyminen. No sitten sain itseni takaisin ajattelemaan realistisesti, että vaikka olisi miksi olen innoissani? En voi olla, en saa olla ei ole mitään syytä! Tuntuu kyllä että ei ole mulla oikeutta innostua edes vaikka saisin plussan. Koska miksi innostua kun menee kumminkin kesken?

Voi sua ja teitä, kovasti haluaisin sua rutistaa, mutta voin vain virtuaalihalin täältä lähettää. <3

Mies ei tietenkään koe ja tunne kaikkia oireita, kuten sinä, joten hän varmaan siksi on helpommin optimistinen.

Kaikki tunteet on sallittuja ja kuuluu asiaan. Vaikka lopulta teitäkin onnistaisi, niin silti voi olla vaikea iloita edes silloin, jos oma lapsi lopulta on sylissä. Mulla on muutamia ystäviä, joilla on saman kaltaista taustaa, että on kemiallisia raskauksia ja keskenmenoja ollut useampia ennen kuin lopulta ovat lapsen saaneet (kaikki tosin eivät ole olleet niin onnekkaita). Yhden kanssa juteltiin, hänen lapsi jo 3-vuotias, ja sanoi, että koko raskaus meni peläten sitä, että menettää vauvan. Sitten, kun vauva oli syntynyt, häneen oli vaikea kiintyä, koska oma identiteetti oli edelleen niin vahvasti lapseton. Synnytyksen jälkeistä masennusta oli hänellä myös, ja on terapiassa käynyt myös vuosia. Sanoi, että edelleen on vaikea luottaa siihen, että lapsi tuossa pysyy, vaikka on jo 3-vuotias toimelias ja oppivainen pieni ihminen. Keskenmenot ja kemialliset raskaudet varjostaa edelleen hänen vanhemmuutta, vaikka lastaan rakastaa ja on onnellinen hänestä.

Jos vain voit, niin yritä olla ainakin potematta syyllisyyttä ajatuksistasi ja tunteistasi, olivatpa ne millaisia tahansa. Jos tuntuu siltä, että siitä voisi olla apua, yritä etsiä vaikka keskusteluapua, että saisit välineitä käsitellä vaikeita tunteita ja synkkiä ajatuksia, ettet vallan hautautuisi niiden alle. <3

 

[Pikkuviikuna]

@Maana Mannila hyvän kuuloinen suunnitelma teillä vinkkinä kaikille, jos haluaa jouduttaa prosessia julkisella jos on iän puolesta kiire tms: kannattaa hakea lähete julkisen lapsettomuushoitoihin yksityiseltä lapsettomuusklinikalta. Yksityisen vastaanotolle pääsee käytännössä heti ja asiat siellä liikkuu nopeasti. Teetettiin siellä kaikki tutkimukset jotka he katsoivat aiheelliseksi ennen mahdollisen hoidon aloittamista, pyydettiin lähete julkiselle ja lähetteeseen kirjattiin kaikki tutkimustulokset. Julkinen sitten lähetteen hyväksyttyään pyysi jotain perus verikokeita vielä, mutta tällä tavalla meillä oli jo heti julkiselle mennessä hyvin tietoa tilanteesta ja päästiin suoraan ensikäynniltä aloittamaan hoidot. Voi olla että muutama kuukausi säästyi siinä. Hintaa tuli joitain satoja euroja, kaksi käyntiä yksityisellä plus labrat. Ei toki ilmaista, mutta omalla kohdalla tuntui että tää sijoitus kannatti.

 

[Kali]

Voi sua ja teitä, kovasti haluaisin sua rutistaa, mutta voin vain virtuaalihalin täältä lähettää. <3

Mies ei tietenkään koe ja tunne kaikkia oireita, kuten sinä, joten hän varmaan siksi on helpommin optimistinen.

Kaikki tunteet on sallittuja ja kuuluu asiaan. Vaikka lopulta teitäkin onnistaisi, niin silti voi olla vaikea iloita edes silloin, jos oma lapsi lopulta on sylissä. Mulla on muutamia ystäviä, joilla on saman kaltaista taustaa, että on kemiallisia raskauksia ja keskenmenoja ollut useampia ennen kuin lopulta ovat lapsen saaneet (kaikki tosin eivät ole olleet niin onnekkaita). Yhden kanssa juteltiin, hänen lapsi jo 3-vuotias, ja sanoi, että koko raskaus meni peläten sitä, että menettää vauvan. Sitten, kun vauva oli syntynyt, häneen oli vaikea kiintyä, koska oma identiteetti oli edelleen niin vahvasti lapseton. Synnytyksen jälkeistä masennusta oli hänellä myös, ja on terapiassa käynyt myös vuosia. Sanoi, että edelleen on vaikea luottaa siihen, että lapsi tuossa pysyy, vaikka on jo 3-vuotias toimelias ja oppivainen pieni ihminen. Keskenmenot ja kemialliset raskaudet varjostaa edelleen hänen vanhemmuutta, vaikka lastaan rakastaa ja on onnellinen hänestä.

Jos vain voit, niin yritä olla ainakin potematta syyllisyyttä ajatuksistasi ja tunteistasi, olivatpa ne millaisia tahansa. Jos tuntuu siltä, että siitä voisi olla apua, yritä etsiä vaikka keskusteluapua, että saisit välineitä käsitellä vaikeita tunteita ja synkkiä ajatuksia, ettet vallan hautautuisi niiden alle. <3

Mulla kyllä terapia jossa käyn mutta en toki kovin usein, onkohan aina väliä tapaamisten välillä siis jotain 3 viikkoa, toki muusta syystä alunperin käyn terapiassa. Toki voin kyllä tästäkin asiasta puhua ja olen puhunutkin...

Tuntuu myös että jokaisen keskenmenon myötä petän miehen, kun tuotan pettymyksen hänellekkin kun menee kesken.

Haluaisin myös olla optimistinen, että ehkä tärppää, mutta jotenkin tuntuu että kaiken jälkeen en saa olla. Ja varsinkaan jos plussa tulisi, en saisi olla innoissani siitäkään. Että pitäisi olla vaan että "joo tässä nyt plussa katsotaan kauan kestää". Josta syystä en usko että saisin edes (tai tämä nyt omassa päässä toki) mennä siihen kuun minkä laskettu aika ryhmä olisi kun seuraavan kerran raskaaksi tulen. Toki varmaan vaan omia ajatuksia joita toitottanut että näin on itselleni kohta 2 kuukautta viimeisimmän keskenmenon jälkeen.

 

[Lilies]

Samoin varmaan nyt sitten, jos ei toukokuuhun mennessä tärppää, käydään pyytämässä lähetteet tutkimuksiin, mutta ei sitä ennen. Ajattelin, että menee varmaan kuitenkin sen pari kolme kuukautta, että kutsua tulee HUSilta plus voi olla kesällä hitaampaa sekä sulkuja ja muuta, niin syksyn tullen voidaan sit rehellisesti sanoa yrittäneemme vuoden. Toivottavasti meillä sitä ennen tärppää. <3 Mullahan OmaKannassa näkyy merkintä kierukanpoistosta elokuussa 2025, joten ei voida juksata ajankohdan kanssa sekä en halua viedä paikkaa joltain, jolla olisi siihen kipeämpi tarve ja on yrittänyt pidempään. Itsepä tätä venytettiin näin pitkälle.

Tähän täytyy kommentoida, että lähetettä ei välttämättä saa tai sitä ei hyväksytä ennen kuin on se vuosi täynnä. Vaikka ensikäynnille on jonoa ja se osuisikin vasta sinne, kun vuosi tulee täyteen. Paitsi jos jommasta kummasta on jo löytynyt jotain syytä tärppäämättömyydelle. Ja tähän on hyvä keino tuo @Pikkuviikuna mainitsema polku yksityisen kautta, jos vaan siihen on varaa.

 

[Maana Mannila]

Mulla kyllä terapia jossa käyn mutta en toki kovin usein, onkohan aina väliä tapaamisten välillä siis jotain 3 viikkoa, toki muusta syystä alunperin käyn terapiassa. Toki voin kyllä tästäkin asiasta puhua ja olen puhunutkin...

Tuntuu myös että jokaisen keskenmenon myötä petän miehen, kun tuotan pettymyksen hänellekkin kun menee kesken.

Haluaisin myös olla optimistinen, että ehkä tärppää, mutta jotenkin tuntuu että kaiken jälkeen en saa olla. Ja varsinkaan jos plussa tulisi, en saisi olla innoissani siitäkään. Että pitäisi olla vaan että "joo tässä nyt plussa katsotaan kauan kestää". Josta syystä en usko että saisin edes (tai tämä nyt omassa päässä toki) mennä siihen kuun minkä laskettu aika ryhmä olisi kun seuraavan kerran raskaaksi tulen. Toki varmaan vaan omia ajatuksia joita toitottanut että näin on itselleni kohta 2 kuukautta viimeisimmän keskenmenon jälkeen.

Hyvä, että sulla on keskusteluapua, ja terapiassahan ei kait ole aiheita, joista ei saisi puhua. <3

Tuskin voin omilla viesteilläni tunteitasi kovin suuresti hälventää tai syyllisyydentunteitasi poistaa, mutta toivon, että ymmärrät, ettei mitenkään päin ole sun syytä tai sun vika, että raskaus on kemiallinen tai että se menee kesken. Syy voi olla yhtä lailla siittiössä kuin munasolussa, eikä lapsen saaminen ole vain kohdullisen vastuulla tai hänestä kiinni.

Ymmärrän tuon, että et uskalla iloita ja tuntuu, ettet saa iloita ja ettet saa mennä laskettujen aikojen ryhmiin kirjoittelemaan plussan jälkeen. Mulla on keloja ollut siitä, että mokasinko mahdollisuuteni, kun:
- puhuin parille ystävälle meidän perheenperustamissuunnitelmista,
- olen lahjoittanut munasoluja,
- ostin elokuussa raskaustestin "varstoon", jotta voin tehdä, kun menkat jää pois,
- kun yritin parantaa mahdollisuuksia jo ekasta yrityskierrosta alkaen.
Tavallaan vähän sellaista taikauskoa siitä, että jos iloitsee tai tekee jotain, niin mahdollisuus omaan onneen otetaan pois. Yritän kuitenkin ajatella järkevästi ja tiedostaen sen, että voimme vain hyvin vähän vaikuttaa siihen, tapahtuuko hedelmöittymisen ihme ja pysyykö alkio kyydissä. Demografisesti kuitenkin jopa nuorilla 25–30-vuotiailla pareilla kestää yli vuoden, että raskaus alkaa, vaikka nainen tosiaan olisi ns. hedelmällisyytensä huipulla. Eli jos tässä iässä on töyssyistä, niin se on enemmän sääntö kuin poikkeus.


Lisäys: Kiitos vinkeistä, @Pikkuviikuna ja @Lilies , pitää tuokin kortti sitten katsoa, jos ei nyt tärppää. Uskon, että voisi olla meille mahdollinen polku myös taloudellisesti, ja ainakin tosiaan jotkut perustutkimukset vois teettää ihan yksityisellä (siemennesteanalyysi, amh-arvo, munanjohtimien aukiolotutkimus), jotta nähdään, onko jotain fyysistä estettä.

 

[Pumperoinen]

@Hattimatti Hyvä viiva sulla, onnea ja kovasti tarrasukkia matkaan

@Kali Tuntuu tosi pahalta sun puolesta, sitä voi vaan kuvitella miten vaikeeta on kun ei uskalla iloita siitä vaikka tulisikin plussa

Yleinen kysymys: ootteko vähentäneet kahvinjuontia jo raskautta yrittäessä? Etenkin jos normaali kulutus on suht suurta

 

[Pikkuviikuna]

Joo just näin, hyvä täsmennys että lähete yleensä annetaan sieltä yksityiseltä julkiselle vasta sitten kun se vuosi on täynnä. Mut tutkimuksia voi tehdä yksityisellä jo ennen sitä vuoden rajapyykkiä jos taloudellisesti on mahdollista enkä kannusta kiirehtimään turhan takia, mutta jos ikä tai jaksaminen esim vaikuttaa ja haluaa edetä tehokkaasti

 

[Syssymyssy]

Yleinen kysymys: ootteko vähentäneet kahvinjuontia jo raskautta yrittäessä? Etenkin jos normaali kulutus on suht suurta

Voiko kofeiini vaikuttaa hedelmällisyyteen? mä en juo kahvia kuin kupin aamuisin, mutta energiajuomia tulee nautittua etenkin viikonloppuisin

 

[Rouva W]

Ja kp1 alkoi täällä, onneksi ei kerinny edes testata. Kerran varmaan vielä koitetaan, mutta sitten tjottaillen siihen asti että ois ainakin helmikuinen. En millään haluaisi joulukuista, marraskuinen on jo rajoilla enkä halua tammikuisen kanssa testata onneani jos sattuukin tulemaan jo joulukuussa esim raskaushepatoosin takia (esikoinen käynnistettiin mun vaatimuksesta heti täysiaikaisena kun siinä kohtaa olin kärsiny raskaushepatoosista jo 10 viikkoa). Mun riski saada taas raskaushepatoosi on 50%

 

[Kali]

Tuosta kofeiinista, en tiedä pitääkö paikkaansa jostain kuitenkin luin että runsas kofeiniin juominen mukamas lisäisi keskenmenon riskiä, mutta en muista oliko raskauden aikana vai hedelmällisyyteen jopa vaikuttavaa. Mutta muistelen vaan että sen piti olla todella runsasta se kahvin esim juominen että mitään vaikutuksia. Itse en jotenkin usko että ainakaan hedelmällisyyteen vaikuttaa, toki jos raskaana niin silloin ainakin kannattaa ja olen itsekkin vähentänyt kahvin juontia. Viimeksi join vain kofeiinitonta kahvia ne muutamat viikot kun olin raskaana.

Mutta asiasta toiseen olen kyllä helvetin ärtyneellä päällä, käytiin pienellä kävelyllä miehen kanssa ja joku vanha pari käveli meidän takana pitkän matkaa ja jotenkin se sai mut raivon partaalle että onko pakko kävellä niinkin lähellä kun he kävelivät meitä. En toki heille mitään sanonut, onneksi sain hillittyä itseni... Ja onneksi mies ei huomenna ilmeisesti töissä kun eka päivä kun dpo 8 että olisi jokin mahdollisuus testissä näkyä jotain, niin ehkä hänen läsnäolonsa kotona saa mut olemaan testaamatta. Vaikka ärsyynnyn kyllä nyt mieheenkin, että toisaalta... Viime kierrossa oli sama raivoisa olo niin en usko että tämä raskauteen viittaa. Vaikka viime kierrossa luulin niin, kun ennen edellistä plussaa samanlainen ärsyyntynyt/raivoisa olo... Ei siis ennen edellistä keskenmenoa ole tälläistä oloa ollut kuukautisten aikaan, joten ehkä joku uusi kuukautisia enteilevä oire kuten viime kierrossa. Tosin nyt ei pitäisi ainakaan viikkoon alkaa vielä.

 

[Kosmos]

Mulla kyllä terapia jossa käyn mutta en toki kovin usein, onkohan aina väliä tapaamisten välillä siis jotain 3 viikkoa, toki muusta syystä alunperin käyn terapiassa. Toki voin kyllä tästäkin asiasta puhua ja olen puhunutkin...

Tuntuu myös että jokaisen keskenmenon myötä petän miehen, kun tuotan pettymyksen hänellekkin kun menee kesken.

Haluaisin myös olla optimistinen, että ehkä tärppää, mutta jotenkin tuntuu että kaiken jälkeen en saa olla. Ja varsinkaan jos plussa tulisi, en saisi olla innoissani siitäkään. Että pitäisi olla vaan että "joo tässä nyt plussa katsotaan kauan kestää". Josta syystä en usko että saisin edes (tai tämä nyt omassa päässä toki) mennä siihen kuun minkä laskettu aika ryhmä olisi kun seuraavan kerran raskaaksi tulen. Toki varmaan vaan omia ajatuksia joita toitottanut että näin on itselleni kohta 2 kuukautta viimeisimmän keskenmenon jälkeen.

Olet itsellesi tosi ankara, voi kun pystyisit olla syyttämättä itseäsi, sinä et ole tehnyt mitään väärin oletko miettinyt että kävisit yksityisellä ja pyytäisit keltarauhashormonia mahdollisen seuraavan raskauden tueksi? Progesteroniverikokeen voisit käydä Puhdin kautta ottamassa jo etukäteen ja viedä tulokset lääkärille, jos niissä häikkää on. Mun mielestä näistä on tutkimusta, että useamman keskenmenon jälkeen progesteronituki toisi hyötyjä raskauden jatkumiselle.