Wellllu
Näppärä viestien naputtelija
Itellä marraskuussa vähän vastaavaa.Kiitos tsempeistä kaikilleTää on ollut hämmentävää aikaa. Toissapäivänä olin vielä liian shokissa tunteakseni mitään. Olin vain ihmeissäni ja pää pyörällä, mutta toimin ulkoisesti normaalisti - kävin esim. ulkona lounaalla ja työpäivän jälkeen jumpassa... Mutta eilen se suru sitten iski. Lopetin työpäivän aikaisin, kun en kyennyt operoimaan, ja makasin loppupäivän sängyssä itkemässä ja TV sarjaa katsomassa
Puoliso oli ihmeissään yhtäkkisestä romahduksesta, mutta luulen, etten aluksi kyennyt ymmärtämään koko asiaa.
Ensin kun oli meillä vähän epäselkeä ultra, olin suht selkojärkinen. Viikon päästä ultrassa tuli lääkäriltä pahoittelut ja silloin asia konkretisoitui ja hanat aukesi siinä pöydällä maatessa.
Aika auttaa, ole armollinen itsellesi. Tee jotain mielekästä tai ihan vaan itke, jos siltä tuntuu.
Puhuminen on auttanut myös.
Itse kun olen näpertelijä, niin aloin melkein heti suunnitella itselle ns. muistokorua. Se on vähän helpottanut ja toivon, että tuo lohtua jatkossakin.
Voimia.