Virkkuli
Kiitos :) Olen välillä miettinyt sitä, että miksi sillä lailla satutin ex-miestäni (tuntuupa oudolta sanoa noin ^^ ) tuolla lailla, miksi ei voimat riittäneet enää yrittää. Sitten muistankin aina sen, kuinka kolmen vuoden aikana tuli väännettyä molempia jalkoja niskan taakse liiankin voimalla yrittääkseni olla tarpeeksi ja korjatakseni kaiken. Ainoa vain, että huonoa parisuhdetta ei voi yksin korjatakkaan... -.-
Oioi, toivottavasti testitulos on mieluinen ;) pidän peukkuja!^^
Vuononvaltiatar
Mulla kans ollut sua ikävä ja välillä käynyt lukaisemassa kuulumiset. :) En aio lähteä mihinkään, vaikka yritys toistaiseksi onkin nyt sitten lopussa!^^ Tsemppaan täällä kiiluvin silmin kaikkia muita ja peukuttamassa niitä plussia jokikiselle teistä ^_^
En pystyisi koskaan tekemään tuollaista päätöstä hetken mielijohteesta, se olisi todella lapsellista ja typerää! Kun olin miettinyt asiaa tarpeeksi pitkään ja miettinyt pääni puhki, päätin lopulta että nyt on sen aika... Ja yhtäkkiä mun olo kohentui huomattavasti! Ystävät ja koulukaverit kaikki huomasivat sen... :) Yhtäkkiä jaksoinkin taas hymyillä ja keskittyä kaikennäköiseen touhuun. :)
Tsempitykset tähän uuteen kiertoon sinne! :)
elenna
Eikös ne sanokin sitä aina et kun keskittyy muuhun niin sit se plussa pärähtää ;)
Heh... :) Kiitos ^^ Aion käydä täällä kyllä kirjottelemassa ja lukemassa, sen verran ihanaa on ollut, kun on kaiken saanut jakaa, vaikka raskaaksi vuonna 2012 en kuitenkaan todennäköisemmin tule ^^
Listaa vaikka paperille kysymykset, niin mikään ei unohdu sitten käynnin yhteydessä mihin halusi jonkun vastauksen :)
mame
kiitos <3 Toi oireiden ylianalysointi on niin tuttua touhua ;D Sitä kun kuuntelee kehoaan niin tarkasti, niin huomaa mitä kummallisempia juttuja yhtäkkiä xP Mä olin vuoden jälkeen jo niin kyllästyny siihen et jokaisen oireen kuvitteli johtuvan siitä itsestään, ni lakkasin uskomasta kokonaan siihen, et keho kertois pienillä merkeillä mitään... Kirjottelinkin täällä vaussa sillä tyylillä et testin teen vasta kun tosissaan juttelen norjaa :D
MarinaMelina
Ihanaa huomata, että moni muukin on sitä mieltä että tein oikean ratkaisun.. Ei sillä että sitä kaikkien tarvitsisi hyväksyäkään, mutta on se silti ihanaa että saa jonkinlaisen hyväksynnän edes jostain. :) Mä oon selvinny jo vaikka mistä, ja tiiän et menneeseen on turha jäädä märehtimään, nyt on tyhjä kangas oottamassa maalausta kun edellinen meni pieleen xP Ja aina kaikella on taipumus suttaantua, ja voi olla tyytyväinen hyvinkin pienistä! ^^
Harmittelut negasta! :(
PePa
On se kurjaa että parisuhde josta olisi voinut tulla jotain hyvää meni karille, mutta tää ahdistuksen ja stressin puute tällä hetkellä saa mun hymyn korviin koulumatkallakin kävellessä ^^
Hienoo että tuli täti ajallaan! :D
Josma
Kiitos! :)
Onnea! :) Kyl se vauva sieltä sit tulee ;) Stressittömästi liikkeellä vaan niin eiköhän sit toivottu tulos tuu ;)
Hiutale
Onneksi tosiaan, on vielä elämää edessäpäin ja oon "vielä nuori" niin on aikaa vielä kokeilla ja pettyä uudelleen ja ehkä löytääkin jotain hyvää ^^
Tiedän että olisin koko lopun elämäni miettinyt entä jos? jos olisin jäänyt tähän suhteeseen, ja koko suhteen aikana mariseminen kavereille miehestä ja tämän haukkuminen ei ole ollut kivaa, olen vihannut itseäni moneen otteeseen sen vuoksi. Nyt ei tarvitse... ^^
Ovuloimattomuus on aika yleistäkin jopa, mutta varmaan kaikista helpoimmin hoidettavissa! :) Verikokeista ja ultrasta (alakautta) Saa selville kierrossa ovuloiko vai ei. Itse käytin ovistestiä muutamassa kierrossa - negaa kaikki. Sitten verikokeet ja ultra, ei mitään. Tästä sain diagnoosin etten ovuloi. Clomifeneillä tai muilla vastaavilla saa aikaiseksi oviksen, ja sitten jos ne ei toimi, pistokset. Harvat tapaukset joutuu pistoksiin asti menemään, vaikka niitäkin kyllä on... :) no mulla aikaa meni siihen varmaan joku puolisen vuotta suunnilleen, ens testit itse ja sit lääkärissä.. Ja ei oo lakikiveen muurattu etteikö ovuloimattomuusdiagnoosin saanut vois ovuloida!! :)
Tottakai se varmaan pelottaa, ja kunnallisella kestää, mutta loppujen lopuksi se aika ei tunnukaan niin pitkältä jälkeenpäin ajateltuna :)
marusia21
Mä niin tiedän ton odottelun... Ittellä venähti kierrot ens 80 ja sit 70 (tosin pillereiden lopettamisen jälkeen)... :D Se on raastavaa!!
Kiitokset :)
jemsQQ
Kiitos <3
omanapaa...
Tiedän, että jos olisin jäänyt siihen, ja olisimme vaikka saaneet
lapsen, en olisi kyennyt lähtemään. Parempi nyt kun on "vielä nuori" ja
elämä edessä. Ex-miehelleni tämä varmasti on vaikeampaa, hänelle kun
kaiken olen antanut hopeatarjottimella, hän ei ymmärtänyt alkuun
tilannetta ollenkaan. Kun ymmärsi, tajusi kuinka huonosti onkaan minua
kohdellut ja kuinka monet kerrat olen yrittänyt omalta osaltani korjata
tätä tuhoon luisuvaa parisuhdetta. Haluni yrittää katosi, eikä siis
varmasti mistään parisuhdeterapiasta olisi ollut mitään apua... Ehkä,
jos halu olisi ollut.
En vaan jaksanut enää. Ja nyt olen tällä hetkellä hyvin hyvin hyvin
onnellinen, vaikka se kuulostaakin kornilta. Naurahdan hieman
itseironisesti joka kerta kun sanon olevani onnellinen tällaisessa
tilanteessa, mutta nyt kun minulla on vastuu vain itsestäni, stressi on
kummasti kadonnut. Nautin taas elämästä! :)
Muutto tällä viikolla uuteen asuntoon :) Nyt pari viikkoa yksineloa
takana tässä tulevassaentisessä-asunnossa ja olen nauttinut. Yksin omien
asioiden hoitaminen, pakkaaminen, ystävien kanssa touhuaminen ja muu
ovat tehneet niin hyvää itsekunnioitukselleni, ja itsetunnolleni. Tunnen
taas olevani arvokas ja riittävä ^^
Ja semmonen shh juttu vielä tähän :D Mulla on ollu kaverina kolme vuotta mies, joka yhtäkkiä paljasti sen, että kolme vuotta ollut jo ihastunut muhun... Ja no, mä oon aina pitänyt sitäkin viehättävänä... En tiedä... ^^ Se vaan on todella hieno mies, mutta nyt meen kyllä ihan rauhassa, mä halua mitään vakavaa tähän ihan heti :D vaikka oonkin jo ehkä kehittänytkin jotkut tunteet sitä miestä kohtaan (Ellei oo jo olleet)... Saa nähdä :)
Sori tällänen offtopic vuodatus :)