Rasittava uhmaikä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Onko muilla kotona pieniä kiukkupusseja?

Tiedetään, uhmaaminen on osa luonnollista kehitystä ja vain hyvä että lapsi uhmaa. Mutta vähän (tai ei niinkään vähän) turhauttaa, kun kaikesta saa tapella, kaikesta pitää kiukutella. Mitään ei haluta totella. Ja isi ja äiti on toki tuhmia kun ei hypitä uhmiksen pillin mukaan tai herranjestas kehdataan kieltää tekemästä jotain mitä ei saa tehdä. Tai jos äiti harjaa hampaita ja harja osuu väärään paikkaan, koska lapsi heiluttaa päätään. Asiat ei ole myöskään hyvin jos autetaan, koska "MINÄ ITSE!!" ja minuutin päästä ulistaan että isin/äidin pitää auttaa (asiassa jonka on osannut tehdä itse jo iät ja ajat). Ison osan ajasta ylipäätään jokin kiukuttaa. Ei tässä voi kuin toivoa että tämän kerran uhma-ikä menee pian ohi. :grumpy:
 
Meidän 8v on ihan jäätävää uhmaa ollut menossa. Alkoi ehkä eskarissa, viimeistään ekaluokalla ja tuntuu että pahenee vaan. Hän ei kyllä pienempänä ole juuri uhmakas ollut ja tämä uhma ehkä osittain isoveljeksi tulosta sekä koulunalusta, sekä luonne on haastava, hyvin omaehtoinen, herkkä ja impulsiivinen. Räjähtää nollasta sataan sekunnissa.

Nuorempi, nyt tosiaan sen 1v 2kk on aika uhmakas tapaus myös. Juoksee karkuun minkä kerkeää, kiipeää ja keikkuu/riehuu sohvalla, tuolilla,jne. Tyhjentää keittiön laatikot, ym pientä kivaa jäynää. Ja jos ei tahto mene läpi tai kielletään niin heittäytyy hyvin dramaattisesti lattialle itkemään :smiley-angry017:laughing025 hän on toisinaan hieman koominenkin näky, koska on vielä aika pieni uhmikseksi.

Mutta voimia uhmiksen kanssa jaksamiseen, kyllä se siitä taas hetkeksi helpottaa kunnes seuraava alkaa.:Heartred
 
emsu86 sanoi:
Nuorempi, nyt tosiaan sen 1v 2kk on aika uhmakas tapaus myös. Juoksee karkuun minkä kerkeää, kiipeää ja keikkuu/riehuu sohvalla, tuolilla,jne. Tyhjentää keittiön laatikot, ym pientä kivaa jäynää. Ja jos ei tahto mene läpi tai kielletään niin heittäytyy hyvin dramaattisesti lattialle itkemään :smiley-angry017:laughing025 hän on toisinaan hieman koominenkin näky, koska on vielä aika pieni uhmikseksi.

Mutta voimia uhmiksen kanssa jaksamiseen, kyllä se siitä taas hetkeksi helpottaa kunnes seuraava alkaa.:Heartred
Click to expand...

Kiitos samoin sinne voimia uhmisten kanssa. <3 Meillä oli eka uhma just tuossa 1-vuotiaan tienoilla. Ja sen jälkeen joka vuosi. Tuntuu myös olevan vuosi vuodelta pahempia. :\
 
Todellakin on. Kolmevuotiaan uhmaikä on kestänyt nyt pari vuotta ja tuntuu pahenevan vain. Joka päivä hän kirkuu pää punaisena monta kertaa, tönii pikkusiskoa, lyö minua jne jne. Raivari voi syntyä oikeastaan mistä vain ja milloin vain, vaikka lapsi olisi ollut juuri edeltävänä hetkenä hyvällä tuulella. Yksi vakioaihe on se, kun pitää käydä vessassa ennen johonkin lähtöä. :meh: Todella toivon, että tämä helpottaa joskus. Lisämaustetta tuovat 7-vuotias, jolla hänelläkin on joku eskariuhma ja 1,5-vuotias, jonka oma tahto on alkanut nostaa tosissaan päätään.
 
Ihan hirveästi en uskaltaisi luvata helpotusta, sillä lapset ovat niin erilaisia. Minulla esikoinen oli tulta ja tappuraa syntymästä lähtien, uhmakin alkoi varhain ja kesti kauan. Olin lukenut että 5-vuotiaat ovat seesteisiä ja odotin sitä aikaa kuin kuuta nousevaa. Mutta tämä lapsi ei ollut seesteinen ennen kuin 17-vuotiaana kun olin jo luopunut toivosta.

Yksi sukulaislapsi oli aivan mahdoton seitsemän ensimmäistä vuotta mutta kuin taikaiskusta rauhoittui koululaisena ja on sen jälkeen ollut aina tyyni ja rauhallinen. Hänen vaimonsa ei ollut uskoa kun kerroin, miten jouduin kantamaan häntä raivoavana puistosta kotiin väkisin ja kun meidät poistettiin ravintolasta lapsen raivoamisen vuoksi useita kertoja.

Niin ja jotkut raivoavat miedosti kerran tai kaksi ja uhma menee sillä ohi.
 
Missä iässä uhma yleensä alkaa? Meidän 1-vuotias on heittäytynyt pari kertaa lattialle makaamaan ja huutamaan (julkisella paikalla tietenkin) ja se on ollut hirmu liikkistä. Toinen niin tosissaan. Sen kyllä totesin, ettei käsilaukku ole enää käytännöllinen rimpuilevaa taaperoa kantaessa. Täytyy olla reppu selässä, jotta pääsee kunnolla tositoimiin. Hyvästi, tyyli.
 
Ja sitten on meitä, jotka pienenä käyttäytyivät ihanasti mutta murrosikä sitten alettuaan jatkuikin lähemmäs kolmeakymppiä :D Ei käy omia vanhempia kateeksi...

Oman tahtoikäisen kanssa olen luottanut järkeilyyn ja sanoittamiseen ihan pienestä pitäen. Kun joku menee "väärin" eli toisin kuten lapsi oli suunnitellut, selitän etten osaa lukea ajatuksia jos hän ei kerro etukäteen mitä haluaa, että kaikki ei aina onnistu miten itse haluaisi ja ihan perus "sinua harmittaa, se on ihan okei". Tahtoa löytyy edelleen mutta aika hyvin 3,5-vuotias on oppinut selostamaan ajatuksiaan, hallitsemaan pettymyksiään ja äidinkin käskyihin oppinut nokkavasti vastaamaan "aina ei saa mitä haluaa". :D
 
Tips sanoi:
Ja sitten on meitä, jotka pienenä käyttäytyivät ihanasti mutta murrosikä sitten alettuaan jatkuikin lähemmäs kolmeakymppiä :D Ei käy omia vanhempia kateeksi...

Oman tahtoikäisen kanssa olen luottanut järkeilyyn ja sanoittamiseen ihan pienestä pitäen. Kun joku menee "väärin" eli toisin kuten lapsi oli suunnitellut, selitän etten osaa lukea ajatuksia jos hän ei kerro etukäteen mitä haluaa, että kaikki ei aina onnistu miten itse haluaisi ja ihan perus "sinua harmittaa, se on ihan okei". Tahtoa löytyy edelleen mutta aika hyvin 3,5-vuotias on oppinut selostamaan ajatuksiaan, hallitsemaan pettymyksiään ja äidinkin käskyihin oppinut nokkavasti vastaamaan "aina ei saa mitä haluaa". :D
Click to expand...

Heh, sama täällä. Pienenä olin oikea kullannuppu ja vähän isompana en sitten enää ollutkaan. Ovet paukkuivat joka päivä ja karkailin ikkunasta. Otan mieluummin pahan uhmaiän ja lievemmän murrosiän, jos saan toivoa! :smiley-angelic001
 
Muokattu viimeksi:
Towanda sanoi:
Missä iässä uhma yleensä alkaa? Meidän 1-vuotias on heittäytynyt pari kertaa lattialle makaamaan ja huutamaan (julkisella paikalla tietenkin) ja se on ollut hirmu liikkistä. Toinen niin tosissaan. Sen kyllä totesin, ettei käsilaukku ole enää käytännöllinen rimpuilevaa taaperoa kantaessa. Täytyy olla reppu selässä, jotta pääsee kunnolla tositoimiin. Hyvästi, tyyli.
Click to expand...

Meillä ainakin tuli eka uhma juuri tuossa n. 1-v iässä. Siitä alkaen sitten kerran vuodessa uhmakausi (1-v uhma, 2-v uhma, 3-v uhma ja nyt 4-v uhma.)
 
Vargynja sanoi:
Meillä ainakin tuli eka uhma juuri tuossa n. 1-v iässä. Siitä alkaen sitten kerran vuodessa uhmakausi (1-v uhma, 2-v uhma, 3-v uhma ja nyt 4-v uhma.)
Click to expand...

Ahaa, eli tuleeko uhmakin kausittain? Mä ihan oikeasti pelkäsin että elämä on tästä lähtien pelkkää uhmaa 5-vuotiaaksi asti! :hilarious:
 
Toisilla uhma on kausittaista, toisilla yhtenäisempää. Riippuu ihan lapsesta. :) Meillä on ollut välissä aina joku seesteisempi vaihe, mutta juuri kun siihen on ehtinyt tottua, onkin sitten alkanut joku uusi kehityskriisi.. :D
 
Meilläkin on jo tullut tuota lattialle heittäytymistä, kun joku asia ei menekään just niin kuin poika 1v 5kk haluaa. Siinä sitten olen aina yrittänyt selittää, että miksi joku asia nyt tehtiin niin kuin äiti/isi haluaa, eikä siten, kuin poika haluaa. Varsinaista uhmaa en tosin ole vielä sinänsä huomannut oikein ollenkaan. Se lattialle heittäytyminenkin kestää vain hetken, ja sitten poika taas menee leikkimään hyvillä mielin. Tokihan muuten poika koittaa vääntää itsensä esim. pukemistilanteessa kaarelle miltei aina, mutta niistä on selvitty ihan vaan puhumalla, toistaiseksi ainakin :bag:
 
Meillä uhma on kausittaista, mutta varmasti lapset on yksilöitä tässäkin. Ja toki ne vähän (tai vähän enemmän) uhmaa kauden ulkopuolellakin, mutta n. kerran vuodessa tulee kunnon piikki siihen.
 
Esikoinen on potenut ihan nuo normaalit uhmaiät, mutta täytyypi kyllä kertoa että tuo toinen lapsi on kyllä ollu ku herran enkeli :angel7 siihen asti kunnes jysähti 3v uhma päälle :grin ekaks neitillä ollu kaikki ihan hyvin, sit on alkanu harmittaa joku juttu niin että sen näkee ilmeestä. Sit se on alkanu hyppimään semmosia puoli velttoja hyppyjä ei sanan saattelemana :grin koita siinä sitten vanhempana olla tosissas jutussa mukana ku toinen ponnekkaasti hyppii tasajalkaa :joyful: ja on niin tosissaan että! Parhaimmillaan itsekkin alkaa nauramaan omalle kiukulle ku tajuaa kuin hupsulle touhulle se näyttää :playful:
Juu, kyllä me otetaan lasten tunteet ja tahdon ilmaisut tosissaan, mut tää näyttää vaan aika huvittavalle mun ja isännän mielestä :wink
 
Terrible two, f-king four vai miten se meni... Mutta joo, ottaisin myös mieluummin ison uhman pienenä ja miedomman murkkuvaiheen vs toisinpäin...puhumattakaan molemmat hankalat...
 
Vaikka leikki ikäinen tai vähän isompi saisi kuinka hirveen hepulin yritän suhtautua rauhallisesti. Kyllä aikuinen saa tilanteen hallintaan. Kokemuksena vertaan 14-15 vuotiaitteni aikoinaan tapahtuviin raivareihin joille en pärjännyt.
 
Meillä neljä tyttöä ja pienempänä oli uhmaa useamman vuoden kausittain, mutta ne menivät ohi kuitenkin aika nopeasti.
Kaikilla oli aivan järkyttävä teini-ikä :banghead::banghead: Ja silloin ei kyllä meinannut pärjätä enään ollenkaan, nyt alkavat olemaan aika seesteisiä 18v,19v,22v ja 23v :angel1
Todella toivon että tämä tuleva vauva uhmaa pienenä oikein kunnolla ja on sitten rauhallisempi teininä.
 
Mä en käsitä miksei tulevia vanhempia pelotella uhmiksilla. Aina vaan että vauva-aika on raskasta. No, meillä ei ollut, mutta tää uhma on aivan kamalaa. Poika täyttää just 3 ja uhmistellut on sen vuoden päivät. Pahentunut koko ajan vaan. Välillä kyseenalaistaa omaa äitiyttää kun toinen tosissaan osaa olla haastava.
 
Takaisin
Top