Meillä oli esikon kanssa loppuaikana tosi paljon ultrassa hyppäämistä, kun neiti ei oikein aina esitellyt sitä mitä haluttiin nähdä. Ensin ei nähty sydämen molempia kammioita, seuraavalla kerralla ei nähty pääverisuonien virtauksia. Sen jälkeen ruvettiinkin tarkkailemaan koon takia, kun vauva oli niin pieni. Ainoastaan ekalla kerralla oikeastaan säikähdin kun hoitaja selitti pahimman vaihtoehdon kun kammioita ei nähty, sen jälkeen ultraamassa olikin aina lääkäri, joka selitti miksi jotain ei nähty, esim virtauksia ei nähty koska vauva oli väärässä asennossa. Myöskään painosta en osannut murehtia suuremmin, koska olemme molemmat mieheni kanssa syntyneet hiukan alle 2,5kg painoisina, niin lääkäri selitti koon johtuvan luultavimmin perintötekijöistä.
Tämän kaverin rakenneultraa jännitänkin huomattavasti enemmän, koska emme päässeet niskaturvotusultran yhteydessä seerumiseulontaan, koska olin jo niin reippaasti yli suositellun viimeisen näytteenottopäivän. Vaikka silloin kaikki oli hyvin ultran mukaan, niin kuitenkin se jotenkin jäi vaivaamaan...