Rakenneultra
- Ketjun aloittaja nnopa
- Aloituspäivämäärä
Katruska84
Vauhtiin päässyt keskustelija
Oi ihanaa, onnea hyvistä uutisista kaikille tasapuolisesti! 
mä tässä teidän muiden onnesta iloisena silittelen kovasti mylläävää tytärtäni masun läpi, ollaan me kaikki niin onnekkaita! 
mä tässä teidän muiden onnesta iloisena silittelen kovasti mylläävää tytärtäni masun läpi, ollaan me kaikki niin onnekkaita! 
Huomenna! Aamulla! Ja iskänsäkin tulossa parhaillaan kohti kotimaata! 
Ei kyllä jännitä, koska nytkin vatsassa kova mylläys käynnissä ja mieli jotenkin rauhoittui jo pari viikkoa sitten kun kuuli sydänäänet neuvolassa. Silloin ei siis vielä liikkeet olleet tämmöisiä. Palataan siihen jännittämiseen sitten aamulla - tai aamuyöstä
Ei kyllä jännitä, koska nytkin vatsassa kova mylläys käynnissä ja mieli jotenkin rauhoittui jo pari viikkoa sitten kun kuuli sydänäänet neuvolassa. Silloin ei siis vielä liikkeet olleet tämmöisiä. Palataan siihen jännittämiseen sitten aamulla - tai aamuyöstä
Pikkuisella oli kaikki hyvin! Siellä meillä on soma pieni nöpönenä! 
Ultraaja sanoi, että vähän pienikokoinen, mutta jatkoikin perään että niinhän se oli viimeksikin, eli ymmärtääkseni vertasi juurikin tuohon neuvolan laskemaan aikaan. Viime ultrassa se jo heitti sen 4 päivää ja sanoin että oma laskemani todellinen heittää siihen vielä 2 päivää lisää, niin ultraaja tuntui olevan tähän ihan tyytyväinen.
Ultraaja sanoi, että vähän pienikokoinen, mutta jatkoikin perään että niinhän se oli viimeksikin, eli ymmärtääkseni vertasi juurikin tuohon neuvolan laskemaan aikaan. Viime ultrassa se jo heitti sen 4 päivää ja sanoin että oma laskemani todellinen heittää siihen vielä 2 päivää lisää, niin ultraaja tuntui olevan tähän ihan tyytyväinen.
Macie
Satasella mukana keskusteluissa
Onnea epp8!
Pakko vielä hehkuttaa sitä ultraa, kun nyt vasta alkaa aivoissa taas raksuttaa. Eilen jotenkin mietin vaan et "no hyvin meni ja ihanaa kun kaikki on kivasti" eli löi jotenkin tyhjää.. Koitin mennä vähän kaupoillekin mut ei siitä tullut mitään. Tänään vasta ajatus vauvasta on kirkastunut ja erityisesti pienestä tytöstä
..ja jotenkin koko ajan tulee mieleen asioita sieltä ultrasta et miten hän siellä oli tms. jotka rakentaa mulle ajatusta pienen persoonasta.. hmm saatteko yhtään kiinni mitä ajan takaa?? 
Mulla on nyt jo potkujen ja möyrimisen perusteella ajatuksia liittyen siihen millainen vauva voisi luonteeltaan olla ja erityisesti verrattuna isoveljeensä (millainen möyrijä hän oli vatsassa ja millainen tyyppi nyt on) :) Luulen, että tämä tulokas on vielä tarmokkaampi ja omapäisempi (jos mahdollista... 
).. Ultrassa hän möllötti omassa asennossaan itsepäisesti vaikka koitin välillä hyppiä ja pomppia et saatais kääntymään. Toinen käsi oli mielenosoituksellisesti puuskassa ja toinen ojennettuna ylös 
.. Iltaisin on vatsassa sellaista rummutusta, että ei paremmasta väliä. Vähän jännittää kun ollaan kaikki muutkin aika vahvoja persoonia, että millainen pieni pomoneiti täältä mahtaa tulla..? 
Mutta jotenkin kyllä huomaa et miten noi ultrat on itselle sellaisia paikkoja et kun pääsee kurkistamaan vauvaa, niin se vahvistaa sitä et alkaa tutustua häneen ja miettii yhä enemmän et millainen uusi perheenjäsen sieltä onkaan tulossa.
Pakko vielä hehkuttaa sitä ultraa, kun nyt vasta alkaa aivoissa taas raksuttaa. Eilen jotenkin mietin vaan et "no hyvin meni ja ihanaa kun kaikki on kivasti" eli löi jotenkin tyhjää.. Koitin mennä vähän kaupoillekin mut ei siitä tullut mitään. Tänään vasta ajatus vauvasta on kirkastunut ja erityisesti pienestä tytöstä
..ja jotenkin koko ajan tulee mieleen asioita sieltä ultrasta et miten hän siellä oli tms. jotka rakentaa mulle ajatusta pienen persoonasta.. hmm saatteko yhtään kiinni mitä ajan takaa?? Mulla on nyt jo potkujen ja möyrimisen perusteella ajatuksia liittyen siihen millainen vauva voisi luonteeltaan olla ja erityisesti verrattuna isoveljeensä (millainen möyrijä hän oli vatsassa ja millainen tyyppi nyt on) :) Luulen, että tämä tulokas on vielä tarmokkaampi ja omapäisempi (jos mahdollista... ).. Ultrassa hän möllötti omassa asennossaan itsepäisesti vaikka koitin välillä hyppiä ja pomppia et saatais kääntymään. Toinen käsi oli mielenosoituksellisesti puuskassa ja toinen ojennettuna ylös .. Iltaisin on vatsassa sellaista rummutusta, että ei paremmasta väliä. Vähän jännittää kun ollaan kaikki muutkin aika vahvoja persoonia, että millainen pieni pomoneiti täältä mahtaa tulla..? Mutta jotenkin kyllä huomaa et miten noi ultrat on itselle sellaisia paikkoja et kun pääsee kurkistamaan vauvaa, niin se vahvistaa sitä et alkaa tutustua häneen ja miettii yhä enemmän et millainen uusi perheenjäsen sieltä onkaan tulossa.