Rakas ensimmäinen alulla..

[Ensimmäinen <3]

Hei kaikki!

Täällä 30-vuotias Vantaalaisnainen kirjoittelee. Raskaustesti näytti plussaa maanantaina ja eilen käytiin verikokeissa toteamassa asia. Lääkäri onnitteli kädestä pitäen ja nyt tunteet vaeltaa kamalasti. Lasta ei vielä kauaa ehditty yrittää, joten tämä oli ihana, vaikkakin niin yllättäen tuleva asia.
Vaikka olen jo kauan halunnut lasta, niin kaikki nämä järkytyksen ja paniikikin tunteet tuli kuitenkin vähän yllättäen. Toki ymmärrän, että elämän suurimmassa muutoksessa pitäisikin tuntua ties miltä.

Sanoin lääkärille, että mitä nyt sitten teen, kädet levällään. Lääkäri naureskeli, että nyt juuri emme voi muuta kun olla onnellisia asiasta

Lähinnä tämä oli tälläinen avauspuheenvuoro, kovasti kaipaan juttuseuraa, mutta asia on vielä niin tuore etten osaa edes kysyä vielä mitään. Ehkäpä tämä pää tästä selkeää. Kiva olla täällä kuitenkin!

 

[sinsu]

Täällä odotellaan esikoista kans. Me olimme ehtineet yrittää lasta jo tovin, mutta sitten kun se vihdoinkin näytti plussaa, niin tuntui hetken, että onko tämä totta; niin monet negat oli ehtiny tulla ja niin monesti oli ehtiny jo ajatella, että ei meille pientä olla kuitenkaan tarkoitettu; mutta toisin kävi. Meni hetki ennen kuin osas iloita ja nauttia olevansa odottava. Nyt kun raskausviikkoja on kasas jo 16+2, niin tunne on sanoin kuvaamaton. Nyt odotan kovasti, että se pieni olisi jo sylissä, millään ei malttais käydä näitä viikkoja läpi, mitä vielä on jäljellä. Toivotan sulle hyvää odotusta, nauti niistä hetkistä ja ole onnellinen, että pieni kasvaa sun sisälläsi. :)

 

[Ensimmäinen <3]

Moikka ja tosi kiva kuulla susta Sinsu :) Varmasti ihana tunne kuulla odottavansa pienokaista, etenkin jos olitte jo pitempään yrittäneet <3 Itsellä on tunnekuohut tasaantuneet alusta, nyt olis 8+1 takana ja huomenna VIHDOIN eka neuvola. :) Terkkari kuulosti puhelimessa tosi kivalta, toki oon varma etten muista kysyä puoliakaan mitä oon välillä miettinyt, mutta eiköhän se osaa kertoa asioita vaikka mulla löisi pää tyhjää :)

Tuntuu, että ekaan ultraan on myös IKUISUUS, oon kärsimätöntä laatua ja haluaisin kovasti jo varmistuksen että kaikki on hyvin siellä masussa. Varmaan siksikin, ettei mulla oo oikein mitään oireita ollut tähän mennessä paitsi rintojen arkuutta, mutta muutoin porskuttelen samaan tahtiin kuin ennenkin. Tämä on nyt hyvää opettelua mulle vanhemmuuteen, ettei voi aina kaikkea saada heti selville, pitää vaan koittaa olla rauhassa ja luottaa, että kaikki järjestyy.
Ihanaa odotusta sinullekin ja ymmärrän ettei millään malttais oottaa, että saa oman pikkuisen syliin <3
Onneksi teillä on sitten loppuelämä aikaa olla yhdessä:) Kirjoittelehan kuulumisia välillä!

 

[D]

Täällä odottelee myös ensimmäistään 31 vuotias Vantaalta. Nyt rv 17+5 ja odottelen kovasti taas toista ultraa, olen myös ollut hiukan kärsimätön noiden ultrien ja neuvoloiden suhteen, kun mitään oireita ei ole ollut, niin on jotenkin kaivannut asiaan vahvitusta.

Muistan hyvin kyllä ensimmäisen ultran, kun olin kuin naantalin aurinko kun pikkuinen ilmestyi ruutuu
"Esimmäinen" tsemppiä siis ekaan ultraa, kyllä se sieltä tulee vaikka aika tuntuukin ikuisuudelta

 

[Ensimmäinen <3]

Moi D!Kiva kuulla sinusta!
Mulla on ollut aivan kamalaa eilisillasta lähtien, alkoi vaan illalla vessassa käydessä tulla verta ja menin aivan paniikkiin asiasta. Itkin ja tärisin miehelle et nyt menee kesken Mulla oli eilen ensimmäinen lääkärikäynti ja sisätutkimus, siinä kaikki ok. Sydänääniä yritettiin kuunnella, vielä ei kuulunut mitään, mutta lääkäri sanoi ettei se oo harvinaista näillä viikoilla (9+2). En tiedä, on jotenkin vaan niin perusteellisen surkea olo: mun elämässä on ollut paljon surua ja rakkaiden ihmisten menettämistä, joten en vaan tiedä miten kestän jos menetän mun ensimmäisen rakkaan pikkuisenkin
Yritän ajatella järjellä, et voihan olla et pieni verenvuoto ei vielä tarkoita et pikkuinen on kuollut tai et kun oli se sisätutkimus, et jos pieni vuoto johtuu siitä tai jotain...Osa musta vaan aattelee, että tää on tyypillistä mun elämää ja miksi ihmeessä koskaan ajattelin et mulla vois mennä joku asia ihanasti heti ensimmäisellä kerralla
Yritän myös ajatella, et jos keskenmeno tulee tai on jo meneillään, se ei oo mun syy, niinkuin se ei olekaan.
Silti tuntuu vaan niin kamalan pahalta...
Mennään varmaan illalla käymään Kätilöopiston päivystyksessä, en kestä tätä epätietoisuutta vaikka en varmaan kestä kuulla jos pientä ei olekaan enää....

 

[D]

Kävitkö siellä Kättärillä, oliko kaikki kunnossa? Mullakin oli pientä vuotoa rv8+ ja säikähdin kyllä itsekin sitä kovasti mutta saivat mut terveyskeskuksesta ja Kättärin neuvonnasta sekä tuttujen avulla mut rauhoitettua, eikä sellaista sit sen koommin ole tapahtunut ja ekassa ultrassa kaikki tosiaan oli hyvin. En siis käynyt asian tiimoilta sitten missään tarkemmissa tutkimuksissa, kun sanoivat sen olevan ihan normaalia noilla viikoilla.

 

[Nurppa]

Moikka vaan kaikille! Kohta tulee 29v mittariin ja ensimmäinen on tulossa, rv 19+3 nyt. Kohta on toinen ultra ja jänskättää. Ekassa ultrassa löyty keltarauhasrakkula, ja nyt toivotaan että se on kadonnut kun toinen ultra tulee! Niin kuulemma usein käy. Nyt tuntuu jo meuhkaaminen tuolla masussa, mikä on kiva että tietää siellä olevan jotain elävääkin! :D Ekat 3kk oli ihan jäätävän hirvee oksetus, mut se on onneks jo helpottanu.

Meillä jätettiin ehkäisy pois helmikuussa ja plussa tuli kesäkuussa. Ite oli ihan järkyttynyt ns. nopeasta toiminnasta. Onneks kaikki on menny hyvin :)

 

[Tuhinamurmeli]

Meilläkin täällä ekaa odotellaan. Nyt rv 13+5 ekassa ultrassa todettu kaiken olevan kunnossa ja fiilis on itsellä sen mukainen. Välillä vähän huolestuttaa, kun töissä lapset vahingossa tai tahallaan yrittää lyödä tai runnoa mahaa, mutta hyvässä suojassahan tuo pieni tuolla masussa on.

Meillä jätettiin ehkäsy pois heinäkuussa ja elokuussa plussattiin. Eli nopeasti kävi. :)

 

[sadetar83]

Täällä myös odotellaan ensimmäistä :) tällä hetkellä mennään rv 27+1. Viimeinen kolmannes jo menossa. Jotenkin tuntuu, että aika on menny tosi nopeesti, mut eipä tuo haitanne. Vantaalla asustellaan ja 30v ikää täälläkin.