Puudutukset synnytyksessä.

[Murukahvi]

Heippa.

Miten olette kokeneet puudutukset synnytyksessä?
Epiduraali - miten auttanut, mikä oli jälkitila sulla otitko vielä lisä puudutetta (pudendaali tai kohdunkaulapuudute)?
Pudendaali - sattuuko laittaminen, kuinka auttoi? Miten jälkivointi?
Kohdunkaulapuudute - sattuuko laittaminen ja kuinka se auttoi? Miten jälkivointim

 

[Foreverfever]

Ekssassa epiduraali, ei onnistunut laitto ekalla, eikä tokallakaan anestesia lääkärillä. Kolmas korjasi minun asentoa ja sai sen kerralla ja ihmetteli ääneen mikä siinä nyt oli niin vaikeaa ja pahoitteli kun ei edellisillä onnistunut. Oli sen verran hirveä kokemus tuo jatkuva "ohi" pistäminen, etten enää en uskalla ottaa. Eipä tästä muuta seurannut kuin kipeä selkä pariksi päiväksi synnytyksen jälkeen.
Itse puudutus toimi ihan todella hyvin aika tasan 2h ajan, rentouduin pitkän latenssi vaiheen jälkeen ja aukesin tässä ajassa 4->10cm, jonka jälkeen annettiin uusi annos juuri ennen ponnistamista. Supistuksista ei tuntunut mitään kipua, kuitenkin erotti milloin supistaa, ponnistamisen tarpeen tunsi myös, mutta sekään ei kipua ollut. Jotain pistelyä/kutinaa tuo epiduraali muistaakseni aiheutti ympäri kehoa.
Ainiin ja pissaaminen ei puudutettuna onnistunut, joten kerran katetroitiin.

Kolmannessa otin kohdunkaulanpuudutteen, muutama pisto ja vähän kirveli. Olin 8cm auki. Toinen puoli puutui lähes kokonaan, toiselle puolelle jäi tunto lähes kokoaan. Kokonaisuutena ilokaasun kanssa tosi toimivasti lievitti pahimman terän supistuksilta pois. Ei mitään hajua kauanko tuo aine vaikuttaa. En kuitenkaan muista että olisi ponnistaessa ollut tarve muulle kivunlievitykselle.

 

[Suski75]

Jos puudutuksen haluaa, sitä pitää vaatia jo varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin vaatia, kevyet pyynnöt eivät riitä. Minä en saanut esikoisen synnytyksessä mitään puudutusta, koska kätilö jätti sen liian myöhään eikä se sitten enää onnistunut.

Toisen lapsen synnytyksessä sai epiduraalin ja spinaalin, koska tällä kertaa kätilö otti vakavasti tuon mitä esikoisen synnytyksessä tapahtui, eli nyt sain puudutukset kun niitä pyydettiin ja sellainen puudutusyhdistelmä, joka tehoaa sekä nopeasti että pitkävaikutteisesti. Pistäminen sujui hyvin, eli kerralla onnistui.

Epiduraali toimi hyvin. Piti vain jaksaa noudattaa ohjeita, eli siinä pitää olla ensin toisella kyljellä ja odottaa, että aine valuu sille puolelle, ja sitten toisella kyljellä ja odottaa että aine valuu sille puolelle. Jos tämän mokaa, aine saattaa vaikuttaa vain yhdellä puolella ja toinen puoli jää kokonaan ilman puudutusta.

Selkäytimeen laittaminen oli lähinnä epämiellyttävä, se ei juurikaan sattunut, mutta tunne selkärankaan menevästä piikistä oli niin luonnoton, että se ahdisti ja pelotti. Toisaalta synnytyskipu on vielä pahempi, joten pakko oli uskaltautua tuo ottamaan.

Supistukset tuntuivat selvästi paineena, mutta kipua ei tuntunut lainkaan kun puudutus vaikutti. Mitään ongelmia ei ollut myöskään ponnistusvaiheessa, lähinnä kätilö kielsi ponnistamasta, jotta lapsi ei synny liian nopeasti.

Puudutuksen sivuvaikutuksena minulle tuli kutinaa eri puolelle kroppaa, ja ehkä välillä tärinääkin (en ole varma johtuiko tärinä puudutuksesta vai nopeasta verenvuodosta, mutta olen lukenut, että voisi johtua puudutuksesta), mutta eipä nuo kutinat ja tärinät haitanneet, ne lähinnä vain huvittivat, koska ne olivat niin yllättäviä eikä niihin voinut vaikuttaa, ja sitten kysyin kätilöltä, että kroppani näkyy tärisevän, onko tämä normaalia, ja kätilö sanoi että on.

Minulle tuli komplikaationa runsas verenvuoto, joten synnytyksen jälkeinen vessakäynti piti lopettaa kesken ja kiiruhtaa takaisin sänkyyn ennen kuin taju menee. Tämän vuoksi sitten tehtiin kertakatetrointi. Osastolla sain pari pussia verta, jolloin olo palautui siltä osin taas normaaliksi.

 

[Pingviiniemo]

Mulla molemmilla kerroilla epiduraali ja reilusta ylipainosta huolimatta meni molemmilla kerroilla just täydellisesti. Laitto ei kovien supistuksen lomassa tunnu miltään.

Toisessa synnytyksessä sain ennaltaehkäisevän epiduraalin ja sekään ei sattunut yhtään.

Pudendaalipuudutuskaan ei tuntunut missään, kun ne supparit oli sitä luokkaa kuitenkin, ettei sitä pudendaalia edes ehtinyt tuntea.

Mulla on molemmista vaan hyvää kokemusta.

 

[Nila]

Sain kohdunkaulan puudutteen, jonka laitto ei sattunut yhtään mutta ei ilmeisesti auttanutkaan yhtään kun pitäisi olla yhtä tehokas kuin epiduraali. Mulle kuitenkin sopi se että tunto säilyi. Amme ja ilokaasu auttoi hyvin ja synnytyskokemus oli tosi positiivinen. Suhtautumiseni puudutteeseen oli että ”no laitetaan varuiksi, ei väliä, kunhan pääsen ammeeseen”

Tosiaan ennen ammeeseen menoa voi laittaa kohdunkaula ja pudendaalipuudutetta, ei selkäpuudutteita. Puudutteen laiton jälkeen täytyy odotella joku puolisen tuntia ennen kuin voi mennä ammeeseen.

Tikkejä varten laitetun pudendaalipuudutteen sen sijaan tunsin synnytyksen jälkeen, oli varmaan pää sen verran selvinnyt ilokaasusta ja endorfiineista

 

[Vargynja]

Esikoisesta laitettiin epiduraali. Vähän tuntuu että liiankin herkästi, kun ei mietitty mitään muita (suihkun, hengittelyn ja liikkeen lisäksi) kivunlievityskeinoja. No vei se kivun pois eli toimi ja sain nukuttua hetken, millä välin aukenin loppuun. Ponnistusvaiheessa en oikein tuntenut supistuksia. Jälkivoinnista epiduraalin jälkeen en osaa sanoa mitään, kun päädyttiin sektioon ja laitettiin sinne mennessä spinaali. (Spinaali vei tunnon kokonaan vatsan alueelta ja siitä alaspäin, aiheutti tärinää ja pahoinvointia ja sektion jälkeen väsytti mahdottomasti.)

 

[Nepeta Cataria]

Epiduraali on synnyttäjän taivas onnistuessaan. Ekaa ku synnytin sen kans ni luulin olevani kovakin likka kun ei tarvinnut huutaa missään välissä yhtään. Tokan kohdalla laitto epäonnistui, puutui pintakerros ja pissarakko, kohtu ja sisus sitten tunsivat kaiken. Onneksi vauveli oli pienempi ja tuli nopsaan. Kolmoselle olisin halunnut epiduraalin -- en ehtinyt saamaan kun lähti tulemaan vauhdilla. Neljännen ajattelin synnyttää ilman epiduraalia, mutta huonon asennon vuoksi synnytys ei edennyt ennen kuin laitettiin spinaalipuudutus - asento saatiin paremmaksi vauva maailmaan. Viitosen kohdalla minulla ei ollut odotuksia, halusin kaikki mitä ehtisin saamaan. Ehdin saamaan ilokaasun ja sillä mentiin, viitonen tuli vauhdilla maailmaan.

Pudendaali ja kohdunkaulan puudute nippaavat vähän kun niitä laitetaan. Pikkuisen epämiellyttävän tuntuisia, mutta ihan siedettäviä. Joskus vaikutus ei juuri tunnu. Pudendaali kerran toimi hyvin kun sen onnistui saamaan just siihen avautumisvaiheen alkuun, nukuin yöunet siinä ja samalla onnistuin avautumaan. Sitten vaan aamulla vauvaa pukkaamaan maailmaan.

Ilokaasua et maininnut, mutta se on tutustumisen arvoinen juttu. Jos sen käytön hoksaa ja se sopii, niin sen avulla voi pärjätä ihan koko synnytyksenkin. Se kun ei huumaa vauvaa, ja äidinkin aina vain muutamaksi sekunniksi kerrallaan.

 

[Ginger]

Epiduraali oli ekasta ja ei tosiaan tarvinnut sitä vaatia, vaan tultiin puoliväkisin tuikkaamaan. Laitto epäonnistui ja multa meni kaikki tunto. Ponnistaakin jouduin monitorin käyrien mukaan kun se näytti milloin supisti, en tuntenut mitään. Seurailtiin hetki synnytyksen jälkeen että miten on tunto jaloissa yms, niin onneksi ei kokonaan mennyt ja pysyin jaloillani aika pian synnytyksen jälkeen.

Toisessa kieltäydyin ehdottomasti epiduraalista. Sain kohdunkaulapuudutteen ja pidin siitä kovasti! Auttoi avautumiskipuun, mutta tuntuma jäi. Tykkäsin, jos vielä joskus synnytän niin tämä uusiksi. En muista, että laitto olisi sattunut.

 

[Aaltokukka]

Mielenkiinnolla odotan neuvolan synnytys keskusteluja.
Olen useille puudutusaineille tai jollekin niiden ainesosalle kovin yliherkkä, perushammaspuudute turvotti kaulan ja pääsinkin siitä ambulanssilla sairaalaan.
Km jälkeinen kaavinta tehtiin Buranan + jonkun suihkutettavan pikapuudutteen voimin. Silloin kokeilin ilokaasua, ei mun juttu.
Jalkaleikkaus ( ennalta suunniteltu anestesia, jollain "allergia" vapaalla aineella) herääminen kesti yli 6h ja syke+verenpaine oli tippunut hälyrajalle> teki merkinnän ko aine ei sovellu minulle.
Onkohan tulossa purista ja puhise synnytys? Pitänee varata laukkuun mukaan itselle + kätilölle tulpat niin saan tän raskausmaratoonin maalin nähdessäni tarvittaessa vaikka vähän kiljaista: LATUA, per k le! Tammi- helmikuussa se lienee Suomessa sallittua

 

[Nepeta Cataria]

Mielenkiinnolla odotan neuvolan synnytys keskusteluja.
Olen useille puudutusaineille tai jollekin niiden ainesosalle kovin yliherkkä, perushammaspuudute turvotti kaulan ja pääsinkin siitä ambulanssilla sairaalaan.
Km jälkeinen kaavinta tehtiin Buranan + jonkun suihkutettavan pikapuudutteen voimin. Silloin kokeilin ilokaasua, ei mun juttu.
Jalkaleikkaus ( ennalta suunniteltu anestesia, jollain "allergia" vapaalla aineella) herääminen kesti yli 6h ja syke+verenpaine oli tippunut hälyrajalle> teki merkinnän ko aine ei sovellu minulle.
Onkohan tulossa purista ja puhise synnytys? Pitänee varata laukkuun mukaan itselle + kätilölle tulpat niin saan tän raskausmaratoonin maalin nähdessäni tarvittaessa vaikka vähän kiljaista: LATUA, per k le! Tammi- helmikuussa se lienee Suomessa sallittua

Sisulla siitä selviää! Lohdullinen totuus kun on että joka ikinen jokaisen meidän esiäideistä on onnistunut pukkaamaan maailmaan ainakin yhden lapsen, ja puudutteet ovat olleet saatavilla vasta parin viimeisen sukupolven aikana.

 

[Suski75]

Sisulla siitä selviää! Lohdullinen totuus kun on että joka ikinen jokaisen meidän esiäideistä on onnistunut pukkaamaan maailmaan ainakin yhden lapsen, ja puudutteet ovat olleet saatavilla vasta parin viimeisen sukupolven aikana.

Niin, ne, jotka kuolivat ensimmäisen lapsensa synnytykseen, heistä tosiaan ei tullut kenenkään esiäitejä. Hieman loukkaa, että heidän kärsimyksensä kuitataan sisun puutteeksi. Mm. oma isoisoisoäitini kuoli synnytykseen (ei tosin ensimmäisen lapsen synnytykseen), siinäkään ei "sisulla siitä selvinnyt", kun lapsi oli virheasennossa eikä hätäsektio ollut silloin vaihtoehto. Mikään "totuus" tuo siis ei ole, että "sisulla siitä selviää".

Hätäsektiossa käytetään niitä samoja puudutusaineita tai nukutusaineita kuin muulloinkin, joten pidän kyllä vahvasti peukkuja, että Aaltokukan synnytys menee sujuvasti ilman komplikaatioita, jotta noihin ei tarvitse turvautua.

 

[Aaltokukka]

Niin, ne, jotka kuolivat ensimmäisen lapsensa synnytykseen, heistä tosiaan ei tullut kenenkään esiäitejä. Hieman loukkaa, että heidän kärsimyksensä kuitataan sisun puutteeksi. Mm. oma isoisoisoäitini kuoli synnytykseen (ei tosin ensimmäisen lapsen synnytykseen), siinäkään ei "sisulla siitä selvinnyt", kun lapsi oli virheasennossa eikä hätäsektio ollut silloin vaihtoehto. Mikään "totuus" tuo siis ei ole, että "sisulla siitä selviää".

Hätäsektiossa käytetään niitä samoja puudutusaineita tai nukutusaineita kuin muulloinkin, joten pidän kyllä vahvasti peukkuja, että Aaltokukan synnytys menee sujuvasti ilman komplikaatioita, jotta noihin ei tarvitse turvautua.

Kiitos peukuistasi!
Tähän mennessä sisulla ja buranalla oon selvinny esim hampaiden juurihoidosta, (lääkäri lohdutti, ettei tulehtunut hammas kunnolla välttämättä puutuisikaan) ja luomen poistosta.
Kohtuu kovat kivut siedän, löydärajasi-metodia on tullut jo testatuksi mm. kolarissa sijoiltaan menneen leukaluun vedossa takaisin paikalleen ja hieman myöhemmin korjattiin silloin rikkoontuneet etuhampaat kunhan ensin olin parannellut samassa rytäkässä murtuneet kylkiluut.
Murtui mattotreeneissä häntäluu, joka vaiva on sangen ärsyttävä parannettava! (tuli silloin tutuksi ilmarenkaan päällä istuminen, jota käytetään joskus myös synnytyksen jälkeen?)
Tikkejä on ollut selässä ja kädessä, ja orapuhlaja-aidan piikki kaivettu pois kantapäästä eikä niitä operoidessa ole puudutettu ...
Usein noissa on se oma adrenaliinituotanto ryöpsähtänyt avuksi tai vitutus auttanut keskittymään ja olemaan kiljumatta, mutta jos synnytys pitkittyy, niin yhäkin joko ne tulpat tarvitaan kaikille salissa olijoille...
Sektio hätätoimenpiteenä vaatii jotakin lääkkeitä, sitä ei tehdä pelkillä suihkeilla. Onneksi olisin silloin sairaalassa ja komplikaatio apua saatavissa. Toisaalta en haluaisi herätä alapään odottaessa tikkausta, kun mahassa olisi avoaukko ja samalla kaulaan jo tehdään reikää hengitysputkelle.
Kestän sisulla kyllä nuokin, jos Ohhoh on minusta"ulkona" ja voi hyvin!

 

[Aaltokukka]

Sisulla siitä selviää! Lohdullinen totuus kun on että joka ikinen jokaisen meidän esiäideistä on onnistunut pukkaamaan maailmaan ainakin yhden lapsen, ja puudutteet ovat olleet saatavilla vasta parin viimeisen sukupolven aikana.

Sisulla ja pelolla, eli luonnon adrenaliinilla on maailmaa rakennettu. En vaan haluaisi altistaa Ohhohin ensimetrejä moiseen!

Jo muinaiset egyptiäiset tekivät ihmisille kaikenlaista. Osa niistä koekaniineista sai operaation valmisteluvaiheessa vahvan kännin ja loput kai puri puukapulaa. Niistä kumpikaan metodi ei vain minua ajatustasolla viehätä!
Toisaalta perus optimistina ja inhorealistina näen suuremman riskin siinä, etten tajua lähteä saa ajoissa sairaalaan ja joudunkin puhisemaan Ohhohin ulos kesken matkan. Jos taxin tilaan, niin sen onkin kai oltava invataxi.
Korkea kipukynnys altistaa kuulemma odottajat "laiskalle" liikkeelle lähdölle...

Näin joku yö sitten unta: Olin pitkästä aikaa kuumailmpallolennolla. Kaunis kuulas pikkupakkas sää, mukava porukka, rentoa ja mukavaa kaikilla. Multa oli alkanut kai valumaan lapsivettä lahjetta pitkin toiseen saappaaseen, kun varpaat yllättäin kastuivat.
Olin kuulemma sen sairaalan ensimmäinen, joka käytti helikopterin laskupistettä kuumailmapallomatkan maalina!

 

[Nepeta Cataria]

Niin, ne, jotka kuolivat ensimmäisen lapsensa synnytykseen, heistä tosiaan ei tullut kenenkään esiäitejä. Hieman loukkaa, että heidän kärsimyksensä kuitataan sisun puutteeksi. Mm. oma isoisoisoäitini kuoli synnytykseen (ei tosin ensimmäisen lapsen synnytykseen), siinäkään ei "sisulla siitä selvinnyt", kun lapsi oli virheasennossa eikä hätäsektio ollut silloin vaihtoehto. Mikään "totuus" tuo siis ei ole, että "sisulla siitä selviää".

Hätäsektiossa käytetään niitä samoja puudutusaineita tai nukutusaineita kuin muulloinkin, joten pidän kyllä vahvasti peukkuja, että Aaltokukan synnytys menee sujuvasti ilman komplikaatioita, jotta noihin ei tarvitse turvautua.

No en todellakaan tarkoittanut tuota lausahdusta niin, että synnytykseen kuolleilla olisi ollut vähemmän sisua. Kivunsieto auttaa varmasti sietämään synnytyskipua, mutta synnytyksessä on niin monta muutakin asiaa mitkä vaikuttavat. Minä en tiedä että voiko (synnytys)kivuntunteeseen kuolla, sitä ajatusta vasten tuntuu että synnytyksessä moni muu asia voi olla kipua vaarallisempaa. Toki varmasti kivun tunne voi traumatisoida naisen niin ettei hanki toista lasta. Onneksi nykyaikana voi saada sektion synnytyspelon perusteella.

Synnytys ja lapsivuodekuolleisuus kun ovat olleet suurimmat naistentappajat historiassamme, ja ovat sitä edelleen kehittyvissä maissa. Ajatukseni lähinnä on, että edes siitä yhdestä synnytyksestä selvinneillä on ollut sen verran lantiossa tilaa ja tuuria lapsen asennon kanssa (ja istukan kanssa), että ainakin se yksi lapsi on selvinnyt hengissä. Toki se ei vielä kerro että onko äiti selvinnyt hengissä, hyvällä tuurilla lapsen on voinut kasvattaa joku muu. Jos vielä pyörittelee ajatusta että naiset joilla on hyvin synnyttämiseen soveltuva lantio, ovat ehkä saaneet enemmän lapsia ja periyttäneet ominaisuuttaan eteenpäin useammalle nykypäivän naiselle. Muistelen lukeneeni että vain harva keskiajalla eläneistä on kenenkään nykyaikana elävän esivanhempi, silloin on käynyt melkoista karsintaa näin biologisesta näkökulmasta.

Mutta elämme tosiaan nykypäivää nykypäivän haasteilla. Meidän vauvat kasvavat varmaankin isompina kuin esiäitiemme kun on enemmän ruokaa saatavilla. (ja ovat siten hankalampia synnytettäviä). Paremminkin haaste on yltäkylläisyys ja helppo kalorien saanti, yhdistettynä ehkä heikompaan kivennäisten ja vitamiinien saantiin, ja vähäisempään liikuntaan, ympäristön ehkä kuitenkin ollessa stressaavampi(?). Tauteja luulisi olevan enemmän liikkeellä kun elämme "megalaumassa", maapallolla ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä jotka liikkuvat nopeasti sitä ympäri. Toisaalta varmaankin hyvä ravinnonsaanti auttaa murrosikäistä tyttöä kasvattamaan tilavan lantion, vrt. huonosta ravitsemuksesta seurauksena sairastettu riisitauti jonka takia lantio on voinut jäädä ahtaaksi.

Mut joo, ajatus on että esiäitiemme selviytymiseen vaikuttaneet tekijät varmasti heijastuvat nykypäivään, mutta nykyaika asettaa erilaiset haasteet synnyttäjälle ja ylipäätään lisääntymiselle. Lääketiede auttaa jo melkoisesti synnyttäjiä kivun kanssa, ja jopa mietitään että synnytys olisi liian medikalisoitunut. Ja lisääntyminen ylipäätään, kun lastenhankintaikä nousee ja hedelmättömyyshoidot yleistyvät. Toisaalta lapsia hankitaan vähemmän ja vähemmän, ja sitten voi taas pohtia että millaisia ovat nämä ihmiset jotka lapsia hankkivat paljon ja millaiseksi tulevat sukupolvet muotoutuvat heidän vaikutuksestaan. Elämmekö uuden geneettisen pullonkaulan aikaa?

 

[Nepeta Cataria]

Toisaalta perus optimistina ja inhorealistina näen suuremman riskin siinä, etten tajua lähteä saa ajoissa sairaalaan ja joudunkin puhisemaan Ohhohin ulos kesken matkan. Jos taxin tilaan, niin sen onkin kai oltava invataxi.
Korkea kipukynnys altistaa kuulemma odottajat "laiskalle" liikkeelle lähdölle...

Ensimmäisesi on tulossa? On toki nopeitakin ensisynnyttäjiä, mutta yleensä ensimmäisen maailmaan tulo kestää sen verran että monet ehtivät sairaalaan, jos nyt eivät ihan satojen kilometrien päässä synnytyssairaalasta asu. Yleensä avautuminen kestää tunteja, ja supistusten kellottelu on ihan tehokas keino arvioida sitä sairaalaan lähdön aikaa jos epäilee ettei omiin tuntemuksiin voi luottaa. Synnäriltä saa aina puhelimitse neuvoja että olisiko jo sopiva aika tulla.

 

[Vargynja]

Jos pelkää lähtevänsä liian myöhään, ei kannata noudattaa liian kirjaimellisesti "niin kauan kun tulee kotona toimeen" neuvoa. Ennemmin seuraa supistusten tihentymistä kuin kivun tunnetta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja synnytys ei ole liian tuskallinen ilman puudutteita. Suosittelen tutustumaan jo etukäteen lääkkeettömään kivunlievitykseen, jos et ole jo tutustunut. Siitä on toisille yllättävän iso apu. On todella yksilöllistä, mikä toimii kenelläkin mitenkin. Toiset esimerkiksi hyötyy ilokaasusta, toiset ei.

 

[Aaltokukka]

Jos pelkää lähtevänsä liian myöhään, ei kannata noudattaa liian kirjaimellisesti "niin kauan kun tulee kotona toimeen" neuvoa. Ennemmin seuraa supistusten tihentymistä kuin kivun tunnetta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja synnytys ei ole liian tuskallinen ilman puudutteita. Suosittelen tutustumaan jo etukäteen lääkkeettömään kivunlievitykseen, jos et ole jo tutustunut. Siitä on toisille yllättävän iso apu. On todella yksilöllistä, mikä toimii kenelläkin mitenkin. Toiset esimerkiksi hyötyy ilokaasusta, toiset ei.

Jos pelkää lähtevänsä liian myöhään, ei kannata noudattaa liian kirjaimellisesti "niin kauan kun tulee kotona toimeen" neuvoa. Ennemmin seuraa supistusten tihentymistä kuin kivun tunnetta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja synnytys ei ole liian tuskallinen ilman puudutteita. Suosittelen tutustumaan jo etukäteen lääkkeettömään kivunlievitykseen, jos et ole jo tutustunut. Siitä on toisille yllättävän iso apu. On todella yksilöllistä, mikä toimii kenelläkin mitenkin. Toiset esimerkiksi hyötyy ilokaasusta, toiset ei.

Toi kellotus oli hyvä neuvo, kiitos!
Uskon asioiden sitten ajallaan järjestyvän, nyt kai vain aivot hakee tuohonkin oikeaa lähestymiskulmaa.
Onneksi mun lantio ei kai oo pieni, vaikka voihan se silti olla sisältä ahdas. Pitäis vaan jaksaa alkaa se lantiopohj.lihastreenit.
Niskaotteen paikka siinä siis!