Puolison suhtautuminen raskauteen

[mymlan]

Meillä mies oksensi järkytyksestä, kun asian kerroin... Jokainen reagoi tavallaan, kai. Tää toinen lapsi meillä ei ollut mitenkään suunniteltu, joskin en mun sanavarastoon ei myöskään kuulu termi vahinkolapsi. Pienehkö yllätys siis ehkäpä.

Oon hormonihirmuissani koko ajan varma, että mies muuttaa vielä tahtonsa tätä lasta kohtaan, koska ei kykene keskustelemaan mistään aiheeseen liittyvästä. Tai kykene ja kykene; on sellainen kuin hän kaikessa on, kuuntelee sujuvasti ja vastaa joo tai ei tai okei. Mä kun taas haluan vatvoa asioita ja miettiä vaihtoehtoja jne. Aina se on tuollainen ollut, ei tää uutta oo, mutta mielen muutenkin myllertäessä ottaa kupoliin!!

Meilläkin mies ihan samanlainen!

 

[tirpana90]

Mä oon kanssa miettiny että miten tuo ukkeli osaa olla noin tyyni.. itekku ihan innoissani ku ekasta raskaudesta 10 vuotta. Miehellä taas on edellisestä suhteesta kolme että jotenkin kai jo osaa ottaa rennosti. On muutenki hiljanen ja rauhallinen ja hyvin lyhytsanainen :D Itekku soitin hälle ja kerroin positiivisesta tuloksesta ja että tulee mua vastaan et pakko päästä ulos (10kk yritystä takana) nii totes vaan että ota sääki onki mukaan. Oli siis kalassa :D Miehet <3
Ei siinä kohtaa tehny mieli kalastella :)

 

[Tähtikuu]

Hmm...no minä olen se huomattavasti innostuneempi osapuoli tässä asiassa, mutta ei poikaystäväkään negatiivinen ole ajatukselle.

Laitan nyt tähäkin selvennykseksi, että meillä ihan erilaiset taustat. Minulla paljon sisaruksia ja läheiset välit kaikkiin. Poikaystävällä pari veljeä, mutta kaikki sen verran isoilla ikäeroilla, joten eivät ole tekemisissä oikein.

Mun tapaamiseen asti poikaystävä inhosi lapsia, eikä koskaan olisi halunnut omaa. Sisarusteni tapaaminen muutti hänenkin mielipiteen asiasta. Suloista oli nähdä, miten hänenkin sydämensä suli noille elämän ihmeille <3

Jätetiin ehkäisy tyylillä, tulee kun on tullakseen, mutta nappasikin jo ensimmäisestä kierrosta. Tuli molemmille himppusen järkytyksenä vaikka toki tiedettiin, että sekin on mahdollista.

Vaikka poikaystävä ei samanlaista iloa osoita kun minä, niin kyllä hän silti satunnaisesti saattaa jossain ohi mennen mainita meidät kolmikkona tms :3 eiköhän hänellekkin tule asiasta konkreettisempaa sitten kun pääsee ultraan mukaan :)

 

[hillevi]

Mä oon nyt ollut silleen, et haluisin pitää matalaa profiilia ja alkaa sit varmemmilla viikoilla ajatella tarkemmin koko asiaa, hankintoja jne. Mies sitten tulee koko ajan taputtelee mahaa ja on jotenkin yli-innostunut minusta ja koko asiasta. Mä sit saan toppuutella häntä :D

 

[flikka]

Meillä toinen lapsi tulossa. Pillerit lopetin marraskuussa, koska aiheutti haluttomuutta. Sitten käytettiin kumia, ei käytetty, käytettiin ja sitten jätettiin kokonaan pois sillä ajatuksella, että tulee kun tulee. Eihän me ajateltu että ekasta tärppää (tämäkin) :D

Miehelle kerroin ruokapöydässä ihan ohimennen positiivisesta testistä ja meinasihan siinä mennä lihapullat henkeen

Tosi rauhallisesti mies ottanut ja kysyinkin, että onko hän ihan sisäistänyt että meille tulee vauva? Vastasi vain olleensa koko ajan sitä mieltä, että toinen olisi kiva :)
Itsehän en asiaa sisäistä. Varmaan se kunnon fiilistely alkaa sitten ekan ultran jälkeen molemmilla.

 

[Sitruunalilja]

Meillä mä olen onnesta soikeena ja haluaisin kuuluttaa koko maailmalle tästä ihmeestä! Mies on tyynen rauhallinen ja ei ole vielä edes läheisimmille ystävilleen kertonut. Onnellinen hän on ja suunnittelee tulevaisuutta vakaasti ja on jotenkin liiankin rauhallinen että melkein ärsyttää.

Lopetimme myös ehkäisyn silleen että tulee kun on tullakseen ja aika nopeasti se sit tulikin, että se yllätti molemmat. Ja tosiaan me saatiin ikävän sairaalareissun yhteydessä kuulla raskaudesta (kysta munasarjassa repesi) että ei ollut semmosta perinteistä testien tekoa kotona ollenkaan.

Minä monttu auki kun lääkäri kertoi raskaudesta, meinasin tuolilta pudota ja ukko taas tyynen rauhallinen oma itsensä

 

[Anksu]

Meilläpä isäntä yllätti viikonloppuna; istuttiin pitkää matkaa autossa ja yhtäkkiä se kesken hiljaisuuden laukasee, että mulla on sille toiselle lapselle sitte nimiehdotuksetki valmiina! Tai siis oli, unohdin ne samalla kun alotin tän lauseen

Ja kun kerroin omat ajatukseni nimistä niin neljästä nimestä tais kolme osua yksiin miehen kanssa. Suht hyvin

 

[hillevi]

Flikka meillä vähän samalla tavalla sai alkunsa tää raskaus. Riskinottoa tuossa kumin käytössä vaan enemmän ja enemmän ja johtui kyllä molempien sisimmäisestä ajatuksesta, et jossain kohti vois miettiä toista, kun esikoinen tulee pian kolme. Yllätti silti molemmat, et yhtäkkiä tärppäisikin ja siksi haluan katsella ja miettiä/sulatella asiaa ihan rauhassa np-ultraan asti ja sit voi aloittaa sen hössötyksen :D

 

[hya85]

Meillä on kolme lasta, joista 2 yhteisiä. Raskauksista tämä on kahdeksas. Joten meillä varmaan kummallakin on aika epävarmat ja skeptiset fiilikset. Mies tossa totesi, ettei tällä kertaa kyllä aio valitettavasti iloita tai uskoa, ennen kun vauva on täysaikaisena sylissä. Enkä voi syyttää. Itse teen kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia, vaikka tuntuu että se on ittensä pettämistä jälleen kerran. Mutta en olis koskaan ikinä kuvitellut, että joku voi olla keskenmenosta niin rikki, kun mies viimeksi, niin en kyllä odotakaan mieheltä mitään innosta hyppimistä. Tuntuu, että mies oli enemmän hajalla ku minä. Vaikkakin se taisi olla niin että mies näytti sen hajalla olemisen selkeämmin ja minä sitten olen ollut palasina sisäisesti.

 

[Anjuska86]

Tämä on mieheni neljäs ja toinen meidän yhteinen. Viime vauvaa yritettiin 10kiertoa ja aloitetiin lapsettomuustutkimuskin (todettiin että mun munasarjat on monirakkulaiset) kunnes tärppäs ihan normaalisti. Nyt tärppäsi heti ekasta kierrosta kun jätettiin kumi pois.

Nyt kun ei ehditty pohtimaan ja odottamaan tämän kauempaa ei myöskään oo samanlaista intoa. Joo kiva että tulee vauva, mutta nyt elämä ja ajatukset ei pyöri vähän väliä vain sen ympärillä. Mies on siis ollut yhtä rento kuin minäkin.

 

[sisu!]

Tuleva vauva on meidän molempien ensimmäinen. Tärppäsi ekasta kierrosta. Olemme molemmat hyvin innoissamme. Mies jo vaihtaa järjestystä kotona ja suunnittelee tulevaa. Pitää huolta että minulla on kaikki hyvin. Rauhassa vielä mennään ja ymmärrämme kaikki riskit ja mahdolliset keskenmenot. Sukupuolella ei ole väliä, kunhan kaikki menee hyvin. Mies ottaa asian tosi hyvin ja oli aikaisemmin innokkaampi kuin minä. Nyt vaan päivä kerrallaan ja nautitaan.

 

[Nemira]

Meillä miehelle ei heti ensimmäisinä päivinä plussaamisesta oikein uponnut että raskaana ollaan. Tuossa yksi päivä kun mainitsin, että ollaan jo toisella kuulla niin silloin se olisi tarvinnut melkein paperipussia mihin hengitellä! Tuli kuulemma vähän puun takaa et ollaan "näin pitkällä" jo. On kyllä tosi suloinen tapaus ja yhtä onnellinen raskaudesta kuin minäkin (ellei jopa välillä enemmän), yhdessähän me tätä ollaan tehtykin. Ja on sentään miehen viides, eli pitäis kokemusta näistä hommista löytyä.

 

[Nithnar]

Ensimmäinen on meille tulossa, kyllähän mies oli iloinen kun plussasta kerroin. Ei ihan tainnut iskeä tajuntaan kuin vasta kun neuvolaan oltiin menossa. Oli ihan hermona ja heitteli kaikkia mahdollisimman huonoja vitsejä. On me juteltu ja on sanonut ihan suoraan ettei ihan osaa ajatella että olen oikeasti raskaana. Eiköhän se sitten ultrassa ala jo tajuta. Kylähän sitä itsekin kieltämättä miettii sitä keskenmenon mahdollisuutta, ei vielä ihan uskalla riehaantua. :)

 

[Pikkutiuku]

Mua ärsyttää kun mies on niin kuin ei mitään. Ei kysele vointia eikä puhu koko asiasta. Huomenna olisi ar-ultra, mutta mies ei vieläkään tiedä pääseekö töistä, vaikka oli monta viikkoa aikaa hoitaa iltapäivä vapaaksi. Oon ollut pari päivää tosi pahoinvoiva ja vatsa ihan sekaisin niin ei siitäkään mitään myötätuntoa. Ottaa kyllä päähän. Esikoisen kohdalla oli ihan erilainen

 

[LillaMinttu]

Meillä ei kyllö mies kysele vointia tai huolehdi musta sen kummemmin muttabiltaisin kyllä silittelee masua nukkumaan mennessä. Kerran se höpötti cauvalle masunläpi
Mutta hänen tyylistä ei olekkaan ollenkaan hössöttää...

 

[tirpana90]

Meillä on nyt vasta ku masu jo hiukan näkyy nii alettu hössöttään. Tehtiin muuttoa nii anto mulle kannettavaks jotain tyylii rikkalapion ja harjan tai ämpärin :D pusuttelee vatsaa päivittäin ja kyselee vointia :)

 

[Lorii]

Mulla on mies pysynyt ihanan positiivisena ongelmista huolimatta! Minä panikoin jokaisesta asiasta, millon nipistää eri tavalla ja tietysti kun ensimmäinen verinen vuoto tuli! Nyt kun maha iltaisin pullottaa niin on sitten silitellyt ja nyt kun oon saikulla niin muistuttaa etten liikaa rehkisi! Pääsee toivottavasti hänkin pienen näkemään kun np-ultra aika koittaa.

 

[tirpana90]

On tuon np ultran jälkeen mies ollu ihan erilailla kun ennen sitä. Jotenki kuulemma tajus sen paremmin vasta sitten ku näki sen siellä :)

 

[Zinnuh]

Meillä kummallakin ensimmäinen kerta ja molemmille ollut yhtä uutta kaikki. Isäntä on tullut kyllä mukaan neuvolaan ja oli niskapoimu ultrassakin. Kovasti toivoo poikaa ja toivon minäkin, että saisi apuja maatilantöihin

 

[hannaka]

Mua ärsyttää kun mies on niin kuin ei mitään. Ei kysele vointia eikä puhu koko asiasta. Huomenna olisi ar-ultra, mutta mies ei vieläkään tiedä pääseekö töistä, vaikka oli monta viikkoa aikaa hoitaa iltapäivä vapaaksi. Oon ollut pari päivää tosi pahoinvoiva ja vatsa ihan sekaisin niin ei siitäkään mitään myötätuntoa. Ottaa kyllä päähän. Esikoisen kohdalla oli ihan erilainen

Meillä vähän samatilanne, vaikka ollaan jo yli puolenvälin. Poikaystävän kiinnostus on todella tylyä/niukkaa.. mitään ei saisi ostaa/hankkia, aikaisemmin hän on ollut mukana neuvoloissa ja ultrissa mutta nyt ilmoitti ettei aio tulla seuraavaan neuvolaan mukaan, rakenneultran jälkeen jäi fiilis että hän on pettynyt kun ei tulekkan hänen toivoma sukupuoli.. Olen alkanut pelkäämään että jään yksin vauvan kanssa, kun toinen tulee katuma päälle. Mwillä1 siis esikoinen kyseessä...