Mun mies tuntuu ihan höpsähtäneeltä.. On ollu alusta asti tosi innoissaan asiasta ja koko ajan tuntuu vaan enemmän odottavan vauvan syntymää, välillä ihan oikeasti tuntuu siltä että sillä ne hormonit hyrrää eikä mulla :D
Mies miettii millasia vaatteita haluais ostaa vauvalle, on katellu pinnasänkyjä, sittereitä yms. Tarvikkeita. Odottaa jo todella kovasti että koska niitä pääsee ostamaan. Ite oon todella paljon neutraalimpi asian suhteen ja oon sitä jarrutellu tässä.
Huolehtii että syön riittävästi. Saan levätä just sillon kun siltä tuntuu. Etsii netistä oireisiin lievitys keinoja. Lukee netistä mulle joka viikko että mitä sillä viikolla kehityksessä tapahtuu. On nyt jo silitelly kovasti vatsaa, pusutellu sitä ja höpötelly sille, eikä musta edes nää vielä että odotan (iltasin on vaa turvotusta kertyny). Listaa vois jatkaa loputtomiin..
Mun on vaikea suhtautua näin mukana olevaan mieheen kun esikoisen isää ei olis voinu vähempää kiinnostaa koko raskaus ja lapsi. Ei se puhunu asiasta, ei auttanu missään, eli omaa elämäänsä ja minä omaani.. Ehkä sitä tottuu pikkuhiljaa siihen että nyt ei tarvii olla yksin vaan on joku jonka kanssa jakaa tää asia. :)