Punnitus ahdistaa

Hyytti

Silmät suurina ihmettelijä
En tiennyt mihin kategoriaan kirjoittaa joten kirjoitan tänne...

Mulla oli lapsena/teininä anoreksiaa, ja kun vihdoin pääsin siitä pois, niin päätin etten enää astu vaa'alle koska tiesin että se aiheuttaisi taas ongelmia.

No nyt on edessä ensimmäisen raskauden ensineuvola ja punnitus ahdistaa ihan totaalisen paljon! Kyllä mä tiedän että mä en raskauden aikana ala laihduttamaan kun olen nyt jo ollut sen verran "ylisuojeleva", mutta pelkään että se silti vaikittaa psyykkiseen terveyteen. Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia?
 
En tiennyt mihin kategoriaan kirjoittaa joten kirjoitan tänne...

Mulla oli lapsena/teininä anoreksiaa, ja kun vihdoin pääsin siitä pois, niin päätin etten enää astu vaa'alle koska tiesin että se aiheuttaisi taas ongelmia.

No nyt on edessä ensimmäisen raskauden ensineuvola ja punnitus ahdistaa ihan totaalisen paljon! Kyllä mä tiedän että mä en raskauden aikana ala laihduttamaan kun olen nyt jo ollut sen verran "ylisuojeleva", mutta pelkään että se silti vaikittaa psyykkiseen terveyteen. Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia?
Juttele neuvolan terkkarin kanssa ja pyydä ettei kerro sinulle sitä painoa? Ja puuttuu tilanteeseen vasta, jos herää huoli esim paino ei nouse lainkaan tai yhtäkkiä nousee paljon (lähinnä turvotusten tuoma huoli).
 
Juttele neuvolan terkkarin kanssa ja pyydä ettei kerro sinulle sitä painoa? Ja puuttuu tilanteeseen vasta, jos herää huoli esim paino ei nouse lainkaan tai yhtäkkiä nousee paljon (lähinnä turvotusten tuoma huoli).
Onko se ihan ok? Tai siis näkeekö hän mut sen jälkeen sitten ihan ongelmallisena? Lähinnä en halua joutua mikskään silmätikuksi🙄
 
Onko se ihan ok? Tai siis näkeekö hän mut sen jälkeen sitten ihan ongelmallisena? Lähinnä en halua joutua mikskään silmätikuksi🙄
Itse kertoisin suoraan syömishäiriö taustasta ja ajatuksista painonseurantaan liittyen. Et ole ensimmäinen joka ei painoa halua itse seurata. Ja näkeehän se terkkari painosta sitten, että kaikki sujuu hyvin niin tuskin ottaa mitenkään silmätikuksi.
 
Uskoisin, että on ihan ok. Minua häiritsi ennemmin se ylivarovainen suhtautuminen punnitsemiseen, ihan kuin olisi kyse jostain tabuasiasta. 😬 Ja miulla ei siis mitään syömishäiriötaustaa, vaan hyvinkin terve suhtautuminen omaan kehoon ja painoon. Sanoin ihan suoraan, ettei tarvitse varoa sanojaan.
Sama oli synnärillä ne jatkuvat "saako koskea" -kysymykset, kun tuli mieleen, että ihan kuin olisivat tekemässä jotain väärää ja rupesi sitten niiden takia ahdistamaan.🙄

Summasummarum ovat siis kyllä lähtökohtaisesti ihan superhienotunteisia ainakin oman kokemuksen mukaan. Sinun tilanteessa kertoisin syömishäiriötaustasta ja vaikeista ajatuksista liittyen punnitukseen. Voi sitten tehdä omia järjestelyjä sen suhteen.
 
Kannattaa kertoa avoimesti sun taustasta. Mulla on ollut hankala suhde mun kehoon ja syömiseen nuorempana ja esikoista odottaessa jännitin painon nousua paljonkin. Terveydenhoitaja itse ehdotti että mun ei tarvitse tietää painoa jos en halua kun kerroin mitä ajattelin aiheesta. Halusin kuitenkin lopulta tietää.
Mulla nämä raskaudet ovat olleet jännällä tavalla jopa korjaavia mun kehosuhteen osalta. Oon oppinut suhtautumaan mun kehoon hyvin eri tavalla kun oon kokenut mihin se pystyy. Ja toisaalta suhtautumaan liikuntaan hyvin eri näkökulmasta kun tärkeimmäksi asiaksi muodostuikin lopulta kehon toiminnallisuus eikä ulkonäkö. Ja mun keho on siis muuttunut paljon matkalla. En kuulu niihin joilla menneet raskaudet eivät näy. Ja esikoisen jälkeen meinasinkin hetkeksi vajota kuoppaan kun tuntui etten tunnistanut peilikuvaani enää. Mun puolison tuki oli silloin korvaamaton. Eli siihenkin kannattaa ennakkoon varautua jos painoa ja muutoksia tuleekin että miten suhtautuu niihin kun lapsi on lopulta syntynyt. Mutta se on jo hyvä alku että tiedostat mahdolliset haasteet oman kehonkuvan kanssa. Eli et ole outo jos et halua tietää painoasi raskausaikana. ❤️
 
Takaisin
Top