Puheterapia

[dimou]

Onko jollain muulla lapsi puheterapiassa? Tai tukiviittomat käytössä?

Meidän 2v10kk lapsi on käynyt nyt kahdesti terapiassa, vähän sellaista alkukartoitusta vielä. Syksyllä alkaa sitten "kunnon" terapia. Nyt kesän ajaksi saatiin tehtäväksi aloitella tukiviittomien käyttöä ja pari äänneharjoituspeliä. Lapsi oli aluksi tosi innoissaan viittomista, matki niitä vanhempien perässä ja sen jälkeen taputti itselleen kun osasi niin hienosti. Sitä kesti kuitenkin vain pari viikkoa, nyt aina kun näytetään joku viittoma niin pudistaa vain päätään. Samaa tulee kun esim, kysyy mitä koira sanoo, johon siis osaisi normaalisti vastata.

Tänään yritin ensimmäistä kertaa saada pelaamaan muistipeliä, jossa on tarkoituksena samalla sanoa kuvan sana ääneen. Lapsi ei ollut yhtään mukana, heitteli lappuja lattialle, potki sohvan alle ja rypisteli niitä. Tuli vähän epätoivoinen olo, kun tuntuu että nyt ei mikään onnistu tuon puheen kehityksen osalta. Onkohan tällainen haluttomuus ihan normaalia, vai onko tässä taustalla vaikka jotain että lasta ahdistaa kun ei kykene puhumaan? (Nyt on muutenkin tosi haluton kaikkeen, tuota päänpudistusta tekee kaikkeen mitä kysyy tai ehdottaa.)

Miten muilla on lähtenyt terapia käyntiin, onko lapsi ollut innoissaan harjoituksista? Onko kehitystä tullut miten nopeasti?

 

[tiuhtimus]

Meillä oli eka käynti 3v tienoilla, säännöllisiä käyntejä saatiin vasta n.3,5v ja nyt niistäkin kesä lomaa..

Ihan päiväkohtaista ollut miten lapsi jaksanut kiinnostua tehtävistä, ihan mielellään kyllä menee puheterapiaan mutta on niitä päiviä kun vaan pelleilisi eikä jaksa keskittyä mihinkään. Kotona varsinkin usein ei kiinnostusta tehdä harjoitteita. Onneksi puheterapeutti sanoi, että on vielä niin nuori niin ei voi mitään kovin vakavia harjoitteita edes opettaa, pyrkii siis leikin ja pelailun varjolla reenailla nyt siellä puheterapiassakin.

Jospa teilläkin dimou rupeaa pikkuhiljaa kiinnostamaan enemmän kun jutut ja tilanne tulee tutuksi ja ikää lisää!

 

[dimou]

Kiitos viestistä touhtimus! Niinhän se varmasti on että erilaiset huiput ja pohjamudat kuuluu prosessiin, välillä vaan iskee niin epätoivoinen olo... ja tosiaan aika pienihän lapsi vielä on. On saanut nopesti lähetteen terapiaan, koska isällään oli sama ongelma, hänet meinattiin laittaa jopa viittomakieliseen kouluun kun ei millään meinannut oppia puhumaan.

Lasta ei tunnu itseään edes hirveästi harmittavan se ettei kykene puhumaan, enemmän äidin ongelma...