Voisiko olla että asiaa omakohtaisesti kokematta on vaikea hahmottaa miten intensiivisiä surun/menetyksen tunteet joskus saattaa olla, ja niihin liittyvät reaktiot saattaa ulkopuoliselle näyttää siltä että 'pää menee sekaisin'? Jotkut eristäytyy, joillakin ulospäin näkyvä persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuu suruaikana (joka voi kestää lyhyemmän tai pidemmän aikaa), ja jotkut masentuu - ja mie pitäisin kaikkea tätä vielä ihan normaalina reaktiona siihen että on menettänyt käytännössä perheenjäsenen, riippumatta siitä ehtikö tämä olla olemassa lyhyemmän tai pidemmän aikaa.
En ole kuullut että km laukaisisi vakavampia psyykkisiä häiriöitä, ainakaan ihan tyhjästä. (Toki se on kamala ja stressaava elämäntilanne joka voi pahentaa olemassa olevan häiriön oireilua.) Kyllähän siinä hormonit saattaa muuttua aika lyhyen ajan sisällä, ja siihen voi liittyä kaikenlaista tunnepuolen heittelyä, varsinkin jos sellaiseen on taipumus normi-kuukautiskierron aikana.
Yksi aspekti jossa koin että itselläni meni tavallaan 'pää sekaisin' km:n jälkeen oli se että rento yrittäminen alkoi muuttua paljon paineisemmaksi ja tietoisemmaksi 'lapsen tekemiseksi'. Luulen että uuden plussan odottaminen oli minulle tapa yrittää nollata ikävä kokemus ja päästä sen jälkeen konkreettisesti eteenpäin - mikä ei ollut yksinomaan mukavaa, koska seuraavan plussan viipyessä jokaiset menkat nosti pettymyksen potenssiin kymmenen, ja kesti aikansa löytää taas tasapaino sen kanssa että elämässä saa ja kannattaa olla muutakin kuin raskauden yrittämistä. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut pitää foorumi- tai ainakin bbt-mittailutauko niin etten olisi seurannut kiertoa ja potentiaalisesti hedelmällisiä päiviä ihan niin tarkasti. Mutta kyllä se rauha yrittämiseen ajan kanssa löytyi (vaikka viaton usko, että plussa tarkoittaa 9kk:n päästä synnäriltä kotiin saatavaa nyyttiä, olikin menetetty), ja sen jälkeen kun ruljanssin oli käynyt muutaman kerran läpi oppi luottamaan siihen ettei se ensimmäinen plussa ollut ainoa jäljellä oleva munasolu, ja että uusi plussa tulee aikanaan.
