Psykiatrian suljettu osasto

K

Kyfi8991630

Silmät suurina ihmettelijä
En nukkunut synnytyksen jälkeen puoleentoista kuukauteen kuin max 3h yöunia ja hakeuduin hoitoon.
Kuulemma hyvä että tein niin, sillä kävin erittäin lähellä psykoosia.
Onneksi oli niin paljon sukulaisia ja tuttavia, jotka pystyivät hoitamaan vajaa 2kk ikäistä vauvaa minun ollessa sairaalahoidossa psykiatrian osastolla.

Muita kohtalotovereita, jotka joutuneet suljetulle osastolle?

Minun kohdallani siis diagnoosina uupumus eli ei mitään hullun papereita, vaikka se tuleekin ekana mieleen kun sanotaan sanat "suljettu osasto"... :)
 
Varmasti monellakin on kokemuksia, mutta eivät välttämättä uskalla edes täällä niistä kertoa. Suljettu osasto, tai psykiatrinen hoito on monelle aikamoinen mörkö (vaikkakin usein turhaan) ja leimautumista pelätään.

Hienoa, että hait ja sait apua. :) Toivottavasti alat voida paremmin!
 
En ole ollut suljetulla vaan ihan psykiatrian avo-osastolla, enkä siis lapsen kanssa, kun esikoista vasta odotan :) Mutta jo nyt on hoitoverkostoni kanssa ollut puhetta mahdollisista tukiverkoista ja vaihtoehdoista sitten lapsen syntymän jälkeen. Ainakin helsingissä on psykiatrianpuolella joitain äiti+vauva paikkoja, joissa on koulutettu henkilökunta auttamaan vauvanhoidossa just mm. äidin uniongelmien vuoksi. Sitten on tietenkin ensi-ja turvakodit, joihin voi mennä lapsen kanssa ja saada tukea arjenasioihin, jos omat voimat eivät yksin riitä. Kannattaa keskustella ja ottaa selvää vaihtoehdoista. Itsestä ainakin tuntuu paremmalta ajatus tuesta/hoidosta, jossa saa kuitenkin kokoajan olla lapsen kanssa, imettää, hoitaa ja olla läsnä.

Kaupungeilla on myös lapsiperheiden tukipalveluja, jotka tekevät kotikäyntejä tarpeen mukaan päivittäin/viikottain ja auttavat joko vauvan hoidossa, kaupassa käynneissä, siivoomisessa tms..

En näe mitenkään nolona tai hävettävänä puhua näistä asioista. Sehän nimenomaan kertoo siitä, että ajattelee ja haluaa lapsen parasta. Ja vaikka esim ensi-ja turvakotiin mennään lastensuojelun lähetteellä, ei se kuulemma tarkoita, että äitiä leimattaisiin huonoksi vanhemmaksi tai että kukaan harkitsisi mitään huostaanottoa tai vastaavaa. Lastensuojelu kuulostaa pelottavalta, mutta heidän ensi sijainen tehtävänsä on tukea ja turvata perheen hyvin vointia. On ihan eriasia tarvita apua masennuksen tai koliikkivauvan aiheuttaman unenpuutteen vuoksi, kuin esim. päihteiden tai holtittoman käytöksen takia. Valitettavasti niitäkin tapauksia kai aina riittää...
 
Se on todella hurjaa, että vauvan tulo voi aiheuttaa tuollaisen uupumisen. Itsekin olin jossain vaiheessa todella väsynyt, kun nukuin 4-5 h yössä. Minä romahdin siinä vaiheessa ja anoppi tuli meille viikoksi hoitamaan vauvaa, jonka jälkeen menin vielä viikoksi omille vanhemmilleni. Sen jälkeen pyrin ottamaan apua vastaan aktiivisemmin. Meillä kävi muun muassa perhetyön kotipalvelu. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että hankala vastasyntynyt voi ajaa äidin uupumukseen asti. Oma vauva olisi voinut valvottaa vielä enemmän ja jos romahdus ei olisi sattunut neuvolassa ja terkka pakottanut hankkimaan apua niin, kuinka olisi omalla kohdalla käynyt.
 
Ei mullakaan kokemusta suljetusta osastolta mutta ite kun toisen lapsen kohdalla tein itselleni hallaa kun nukuin niin vähän olin väsynyt mut ei uni tullut. No mulle puhkes epilepsia. Pääsin hoitoon kun alkoi tapahtua ikäviä. Nyt kaikki ok.

Tiedän kyllä tuttava piiristä joka joutu kanssa suljetulle osastolle ennen häitä. Siellä se oli 2 viikkoa ja eikä hullun papereita saanut. Mutta on hyvä jos ite huomaa sen ja hakeutuu hoitoon. Eikös me kaikki olla vähän hulluja tällä maapallolla.
 
Takaisin
Top