Tämä on totta juu, mitä mä77 kirjoitti. Yökuivuus varsinkin on hormonaalinen juttu, jota ei oikein voi mitenkään edistää, se tulee sitten kun on tullakseen.
Alkuperäisessä postauksessa vaan oli ehkä kyse ennemminkin siitä, että potalle totuttaminen oli aloitettu hyvin myöhäisessä vaiheessa (vasta n. 2 vuoden iässä), jolloin lapsella oli jo omaa tahtoa ja voimakkaampaa vastustusta kuin ehkä olisi ollut, jos potalla istumista olisi harjoiteltu jo vaikkapa sieltä 6kk ikäisestä asti.
Totta kai varmaan kaikilla lapsilla pottailussa on myös niitä aikoja, jolloin koko homma ei kiinnosta lasta pätkääkään, eikä siihen tunnu olevan minkäänlaisia valmiuksiakaan, vaikka se olisikin aiemmin sujunut moitteetta. Sitten taas tulee se herkkyyskausi, jolloin hommat sujuu hyvin. Niitä kaikkia on meilläkin ollut tässä ollut, vaikka poika on istuskellut potalla enemmän ja vähemmän säännöllisesti siitä asti kun oppi istumaan itse. Nyt on menossa hyvä kausi, ja poika on tarhassakin ilman vaippaa suurimman osan ajasta, pois lukien uniajat ja ulkoilut. Kotona ollaan päivisin ilman vaippaa nyt (paitsi päiväuni- ja ulkoiluajat), kohtuullisen vähän on vahinkoja tullut :) Kaikki aikanaan, ja vaikka itse olen stressannut tosi paljon tästä kuivaksi oppimisesta, en ole sitä pojalle kuitenkaan näyttänyt, enkä ole hoputtanut tai mitään muutakaan negatiivista potan ja/tai vaipan suhteen. Täytyy kyllä sanoa, että hienosti on poika oppinut vähän tällaisessa hitaammassakin tahdissa. Ehkä poika on huomannut, että kalsareissa on mukavampi olla kuin hiostavassa vaipassa, ja kun keho ja hermosto on kehittynyt myös koko ajan eteen päin, niin pidätyskykykin on kehittynyt, ja nyt muistaa hyvin mennä sinne potalle, kun hätä tulee :) Kyllä se siitä kaikilla jossain vaiheessa suttaantuu, helposti tai vaikeasti, mutta suttaantuu kumminkin :)