Ponnistusvaiheen kesto

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Marina87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Marina87

Marina87

Näppärä viestien naputtelija
Eli kyselisin jo synnyttäneiltä että kuinka kauan olette ponnistaneet?

Olen synnyttänyt viime kesänä. Synnytys käynnistettiin ja etenikin melko mukavasti mutta miehen ja minun mielestä ponnistin n 3 tuntia. Synnytys kertomukseen on laitettu vain että ponnistusvaihe pitkittyi kovasti, muttei tarkkaa kestoa. Tyttäremme menehtyi jokunen tunti syntymänsä jälkeen ja nyt kun olen taas raskaana ja synnytys lähenee (kylläkin vasta kevättalvella) niin on asioita tullut mietittyä ja tutkittua oikein urakalla. Pitkän ponnistusvaiheen seurauksena lapsi saattaa kärsiä hapenpuutteesta ja näitä tapauksia löysinkin hyvin paljon. Hieman jopa pelottaa seuraava synnytys: osaanko olla tarpeeksi vaativa ja kontrolloida tarpeeksi jos mielestäni kaikki ei mene niinkuin pitäisi. Tiedän nyt että hätäsektio olisi ollut mahdollinen varsinkin kun lapsi ei meinannut tulla ulos ja sydänäänet laskivat. Silti sitä ei tehty ja lapsi menehtyi hengityslaitteesta huolimatta. Inhottavaa kun mielessä pyörii koko ajan mahdollinen hoitovirhe muttei voi tietää varmasti.

Elikkä olisi kiva kuulla muiden ponnistuskokemuksia, varsinkin niitä kestoja ja onko vauvalla ollut kaikki hyvin?
 
Mulla ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin papereihin 50 minuuttia. Kätilö totesi jossain vaiheessa, että supistukset ovat hieman heikkoja, mutta niitä ei kuitenkaan voimistettu oksitosiinin avulla. Pisteitä tyttö sai 9/10/10. En itse tiedä, mistä tuo yksi piste lähti, mies taas sanoo muistavansa, että olisi lähtenyt väristä.

Aika hurjalta kuulostaa tuo 3 tuntia. Kutsuttiinko lääkäri paikalle? Käsittääkseni lääkäri pitäisi kutsua paikalle tunnin ponnistamisen jälkeen. Mikä oli sairaalan henkilökunnan selitys pitkäksi päästetylle ponnistusvaiheelle?

Kyllä ainakin omalla kohdalla uskoisi, että seuraavalla kerralla osaisi vaatia hätäsektiota, jos vastaava tilanne tulisi eteen. Kuitenkin, tuollainen on varmaankin aika harvinaista, eli seuraava lapsi varmasti syntyy helpommin. Onnea synnytykseen!

 
Marina87, olisiko sulla jotain tuttua, joka olisi alan ammattilainen ja kenen kanssa voisit jutella asiasta? Mun mielestä kuulostaa aika paljon hoitovirheeltä ja kannattaisi ottaa asiasta selvää niin voisitte valittaa. Vaikka eihän se valitus tuo lastanne valitettavasti takaisin :(

Oma ponnistusvaiheeni kesti 20 minuuttia ja olen mielestäni lukenut, että yli tuntia ei saisi ponnistaa ilman mitään muita apukeinoja. 3 tuntia tuntuu hurjan pitkältä ajalta. Miten edes jaksoit ponnistaa niin kauan?

Uskon, että sairaalassa osataan tällä kertaa ottaa taustasi huomioon ja hätäsektioon lähdetään tarvittaessa hyvissä ajoin. Luulen kyllä, että halutessasi voit vaatia sektiota jo etukäteen.

Onnea synnytykseen jo tässä vaiheessa! Varmasti kaikki menee tällä kertaa hyvin :)
 
No onkin tarkoitus ottaa puheeksi viikon päästä neuvolassa. En ole aiemmin asiaa nimittäin tutkinut kun vasta eilen illalla netistä. Luin monia kertomuksia joissa ponistettu lähemmäs pari tuntia. Ja näissä juuri ei tehty sektiota vaan lapsi ollut päiviäkin happikaapissa toipumassa ja monella neurologisia häiriöitä myöhemmin.

Ja jaksamisesta, olin kyllä niin poikki! Ottivat jalkatuetkin käyttöön vasta viimeiseksi 5 minuutiksi. Silloin oli ensimmäinen kerta niin ei tiennyt mistään mitään. Enkä ole asiaa oikein tarkemmin miettinyt aiemmin vaan se on muhinut takaraivossa.
 
Todellakin, olette kohdanneet varmasti yhden elämän suurimmista suruista, oman lapsen menettämisen. Itselleni asia on läheinen siten, että oma siskoni muutamia vuosia sitten menetti esikoisensa synnytyksessä. Syynä oli pitkittynyt synnytys, sitä seurannut hidas ponnistusvaihe ja lopulta lapsen hartiajumi.  

Minustakin kuulostaa siltä, että olette saaneet aivan liian vähän tukea asian läpikäymiseen. Olettehan kuitenkin saaneet sairaalasta synnytyskertomuksen, jossa kerrotaan tarkkaan synnytyksen kulku ja siten myös ponnistusvaiheen kesto? Siskoni ja miehensä tekivät noin vuosi vauvan menetyksen jälkeen kantelun asiasta Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen, josta todettiin kyseessä olleen hoitovirhe. He saivat sieltä sitten rahallista korvausta esim. hautajaiskuluja kattamaan. Toki tuolla rahalla ei ole mitään merkitystä, vaan suurempi henkinen merkitys oli sillä tosiasialla, että joku vahvisti kyseessä olleen virheen. Myös sairaalaan meni oikeusturvakeskukselta valitus tehdystä hoitovirheestä. 

Oletko tutustunut Käpy Ry:n toimintaan? Se on yhdistys, joka järjestää vertaistukea lapsensa menettäneille. Lisäksi nettipalstoja löytyy, josta saa vertaistukea. Tällaisia on ainakin pähkinä-palsta lapsensa menettäneille ja uudestaan raskaana oleville: http://health.groups.yahoo.com/group/pahkina/ 

Voimia!! 

Muoks. Ai joo, tuolla alussa sanoitkin että synnytyskertomuksessa ei sanota tarkkaa ponnistusvaiheen kestoa. Kuulostaa kyllä todellakin aivan hoitovirheeltä, kyllähän nyt ponnistusvaiheen kesto tulisi olla tarkasti sanottuna, tai ainakin aika jolloin on alettu ponnistamaan. Tämä oli myös yksi asia siskoni kohdalla, josta Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta tuli sairaalalle moitteita: kirjaamista ei oltu tehty riittävän huolella. Niin ja sitä piti vielä sanomani, että todellakin voit halutessasi vaatia tässä seuraavassa synnytyksessä sektiota alatiesynnytyksen sijaan. Siskoni synnytti molemmat seuraavista lapsistaan sektiolla eikä kukaan lääkäri sitä uskaltanut edes kyseenalaistaa. 
 
elikkäs tämä on ainoa lappu mitä tapahtuneesta on ja niin lyhyt että voin sen tännekkin hyvin laittaa:

"23-vuotias ensisynnyttäjä, jonka raskausaika sujui normaalisti. H. 41+5 äitiyspoliklinikkakäynti, poikkeavaa ei todettu. Synnytyksen käynnistys aloitettiin h. 42 vaginaalisin Cytotecein ja synnytys käynnistyi saman päivän aikana. Ponnistusvaihe hieman pitkittyi, mutta säännöllisesti syntyi tyttö 3300g, Apgar 3/8 ja napa-arterian pH 7,14. Synnytyksen loppuvaiheessa sikiön syketason laskuja, ei kuitenkaan syntymäasfyksiaan viittaavaa. Äidin verenhukka synnytyksessä 300ml. Synnytyksen jälkeen lääkäri ompeli pienen välilihan repeämän. Lapsi heti syntymän jälkeen veltto ja siirtyi virvoittelun kautta keskolahoitoon. Keskolassa lapsen vointi edelleen heikkeni ja lapsi menehtyi noin kolmen tunnin iässä.Potilas toipui synnytyksestä fyysisesti tavalliseen tapaan. Osastolla kävi psykiatriaan erikoistuva lääkäri, sairaalapastori ja myös sosiaalityöntekijä. Isälle kirjoitettiin reilu viikko sairaslomaa äkillisen kriisireaktion diagnoosilla. Potilas halusi kotiutua vielä samana päivänä. Lapsen kuolinsyy toistaiseksi epäselvä."
 
No aika suppea kertomus on kyllä. Tässäkö tosiaan kaikki, mitä olette saaneet mukaanne sairaalasta? Tosin voihan olla niin, että kertomus on vain tiivistelmä niistä yksittäisistä merkinnöistä, joita synnytyksen aikana on tehty. Itse en tiedä kun oma vauva syntyi sektiolla, mutta kyllä siskollani ainakin oli tiedossa ihan ponnistusvaiheen alkamisaika yms. Ja jotenkin tuokin, että "lääkäri ompeli pienen välilihan repeämän", siis eikö nyt yleensä kuitenkin sanota montako ommelta jne.?  

Kiinnostaisi kyllä tietää missä sairaalassa tämmöstä oikein on, kuulostaa niin väärältä! Kuolinsyystä siskoni sai muistaakseni selvityksen vasta aika pitkän ajan päästä ja sen jälkeen itseasiassa teki kantelun asiasta. Oletteko itse saaneet vielä kuolinsyytutkimuksen raporttia? 

Kyyneleet silmissä luin synnytyskertomuksesi...
 
Joo ei olla saatu muuta kun tämä. TYKS:ssä oltiin. Ja kuolinsyystä saatiin puhelu jossa mainittiin vaikeita termejä ja että keuhkoissa oli vikaa.
 
Kamalaa millainen synnytyskokemus sinulla on ollut!

Oma ponnistusvaiheeni kesti melkein kaksi tuntia, ja lopulta tyttö tuli imukupin avustuksella maailmaan. Sydän äänet laskivat loppuvaiheessa, ja lääkäri oli jo sitä mieltä että mennään hätä sektioon, mutta siihen ei kuitenkaan sitten tarvinnut mennä...kamala se ponnistusvaihe joka tapauksessa oli, en osaa kuvitellakaan miten oot selvinnyt kolmesta tunnista. Puhumattakaan lapsen menettämisestä.. Tippa tuli täälläkin linssiin kirjoitustasi lukiessa..

Ensisynnyttäjänä ei oikein osaa vaatia mitään, varsinkaan pitkittyneessä ponnistusvaiheessa kun on muutenkin jo aivan kuitti! Kannattaa varmaan puhua etukäteen hoitohenkilökunnan kanssa peloistasi jo kunnolla etukäteen, jos se auttaisi synnytyksen kulkua?

Toivottavasti seuraava synnytys menee paljon paremmin! Eikös ne sano, että toinen synnytys on aina ensimmäistä helpompi ja nopeampi?
 
Voi ei mikä synnytyskokemus :( Kuulostaa äkkiseltään hoitovirheeltä, eikä ole annettu kunnolla mahdollisuuksia edes tilannetta puida. Tuli minullakin niin kyynel silmään.

Mutta vastausta kysymykseesi. Ponnistusvaihe kesti 9-10min. Ensimmäiset 8 minuuttia menivät ihan normaalisti, sain ponnistaa omien tuntemusteni mukaan. Tämän jälkeen sydänäänet katosivat/laskivat todella alas. Heti tehtiin eppari ja käskivät ponnistaa toden teolla. Myös lääkäri kutsuttiin ja sektiosta puhuttiin. Sain kuitenkin pelon voimalla puserrettua vauvan ulos seuraavalla supistuksella. Poika tuli maailmaan kasvot ylöspäin ja napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä. Kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin ja poika oli kunnossa. Kätilö kertoi jälkikäteen, että muutama minuuttikin lisää ponnistusvaiheessa olisi tuottanut aika paljon ikävämmän lopputuloksen.

Tsemppiä raskauteen ja varsinkin edessä olevaan synnytykseen!
 

Otan osaa suureen menetykseenne. En voi edes kuvitella miltä tuntuisi menettää oma lapsi. Toivottavasti saatte neuvolasta apua, jotta pystytte nauttimaan tästä uudesta raskaudesta ilman jatkuvaa pelkoa.

Minulla on ollut pitkät ponnistusvaiheet, ensimmäisen lapsen ponnistusvaihe kesti n.1½tuntia ja toisen lapsen n.50min. Ensimmäisellä kerralla en tuntenut kovaa tarvetta ponnistaa, mutta toisella kerralla kyllä tunsin. Kysyin toisessa synnytyksessä kätilöltä, että miksi minulla kestää nämä ponnistusvaiheet niin kauan? Hän vastasi, että on vain hyvä että lapsi tulee pikkuhiljaa, äiti säästyy pahemmilta repeämiltä kun paikat venyy vähitellen ja lapsikin ehtii valmistautua. Ensimmäistä synnyttäessä lääkäri tuli paikalle jossain loppuvaiheessa ja alettiin puhua imukupista. Loppuen lopuksi välilihaa leikattiin niin lapsi syntyi. Lapsi oli kaikin puolin ok, eikä hän kärsinyt millään lailla pitkästä ponnistusvaiheesta. Äidin jaksamisesta oli enemmänkin kyse.

Jaksuja sinne!

 
Todella surullinen tarina!  Voimia ja tsemppiä tulevaan synnytykseen!

Meillä meni ponnistusvaihe kummankin lapsen kanssa todella nopeasti.  Esikoisen kohdalla kesti 14min, silloin tehtiin episiotomia.  Poika syntyi napanuora kahdesti kaulan ympäri mutta ihan kunnossa oli. Minulla meni toipumiseen kyllä reippaasti aikaa kun sekä alapää että häntäluu saivat siipeensä siinä rytäkässä.
Tyttö syntyi todella nopeasti, ponnistusvaihe 5min ja pienellä repeämällä selvittiin.  Toipuminenkin oli luonnollisesti nopeampi.

Kumpainenkin on ollut reilusti päälle 4kg mutta vissiin mulla on sitten tarpeeksi leveä lantio kun noin lyhyellä ponnistusvaiheella ovat sitten tulleet X)
 
Tuli kyyneleet täälläkin silmään kun teiän tarinan luin :( osaanottoni enkelivauvan puolesta <3

Mulla kesti ponnistusvaihe 1h 42min joka oli aivan liikaa! voin vaan kuvitella 3 tuntisen ponnistusvaiheen! :/
mun synnytys käynnistettiin myös ja eteni aluksi niin kun pitikin  mutta kun olin täysin auki en tuntenut ollenkaan ponnistustarvetta mikä teki ponnistamisesta todella vaikeeta.Meillä oli loppu vaiheessa lääkäri myös mukana ja hätäsektioon oltiin lähössä, mutta kun lääkäri sanoi että yksi ponnistus aikaa saada vauva ulos tai sitten leikkaus niin jotenki sain ponnistettua vielä neidin ulos vaikka voimia ei enää ollut..
meiän vauva autettiin maailmaan rankasti imukupilla jonka ansiosta pieni tuli maailmaan säikähtäneenä,pää hurjan näköisenä eikä päästänyt ääntäkään, mutta alku shokin jälkeen vauva virkosi ja kaikki oli hyvin. <3

myös minä suosittelen asian eteenpäin viemistä koska tuo kuulostaa vakavalta hoitovirheeltä.
Voimia uuteen synnytykseen, luulisi että saat sektion jos et tahdo alakautta enää yrittää, sen verran painava syy.
 
ikävää tollanen... itellähän ite synnytys meni suht nopeesti alle 10 tuntii ja ponnistusvaihe vaa 11 minuuttii  mut kaveri joka synnytti ennen pari kuukautta ennen muo ni oli vähä pahempi 45 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen mietittiin jo sektiota ja kaikki oli valmiina sitä varten kun kokeiltii kerran viel ponnistaa imukupilla ja sit onneks lykisti... poika voi mainiosti sen tunnin jälkeen...
 
Olipa surullinen juttu! Voimia asian käsittelemiseen ja onnea uuteen synnytykseen!

Hurjan pitkältä kuulosti ponnistusvaiheesi. Omat ponnistusvaiheeni olivat esikoisen kanssa 20min. Kätilö leikkasi epparin koska vauva oli avosuisessa tarjonnassa. Kuopuksen kanssa ponnistusvaihe oli 5min.
 
"Eksyin" tänne ja tippa tuli silmään kun luin tarinan.... Osanottoni!

Mulla ponnistusvaihe kesti 23 minuuttia ja vaikka itestä se tuntu pitkältä niin vois sitä kai sanoa että vaan 23 minuuttia... Hurjan pitkiä ponnistusvaiheita joillain, huh!
 
Osannottoni lapsen menetyksen vuoksi, mutta myös onnea nykyiseen raskauteen . Tietenkin, jos mieltäsi painaa tuo asia, niin kannattaisi jutella siitä jollekin ammattilaiselle.  Olen itse käsittänyt, että hätäsektioon mentäisiin jo aikaisemmin. Minulle syntyi tyttö maaliskuussa. Synnytyksen kestoksi merkittiin 4 h, vaikka mielestäni olin valmistellut sitä jo edellisen yön, mutta kätilö sanoi, että se lasketaan kipeimmästä ja säännöllisistä supistuksista. Ponnistusvaihe kesti suunnilleen 48 minuuttia ja muistan, että jossain vaiheessa ennen kuin pää oli tullut, niin kätilö käski olla ponnistamatta, koska sydänäänet hiljenivät. Ihmettelin miten ponnistusvaihe oli noinkin pitkä, vaikka olin melkein taju kankaalla aivan järjettömästä kivusta, jota ei voi sanoin kuvailla. Jossain vaiheessa ennen kuin pää tuli en enää tuntenut supistuksia tai ponnistus tarvetta. Olin saanut epiduraalin, mutta se ei ehtinyt tarpeeksi vaikuttamaan. Ja, kun ponnistus tarve tuli, se oli aivan mieletön ja käskettiin vain pidättelemään. Siinä vaiheessa kyllä pelkäsin, että lapselle käy jotakin, jos ponnistan, kun pää oli ilmeisesti jotenkin vinossa ja sydänäänet eivät kuuluneet. Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin, lapsen lämpö kuitenkin laski johonkin 35 asteeseen ja hänet laitettiin lämpöpussiin, mutta lisähappea ei tarvittu. 

Omasta mielestäni sinun ponnistusvaiheesi oli todella pitkä, koska minunkin tuntui jo hankalalta, vaikka synnytys oli muuten erittäin lyhyt. Tietenkin on voinut olla jotain syitä miksei lastasi leikattu ulos, mutta itse olisin ollut todella peloissani, jos ponnistusvaiheeni olisi kestänyt vielä yli puoli tuntiakin. Tietenkään sen pohtiminen ei ole hyväksi, mutta tieto syistä varmasti antaisi sinulle rauhallisemman mielen ja ymmärrystä siihen miksi lapsesi vietiin. sinulta. Veljeni syntyi hätäsektiolla ja hänellä oli muutaman kerran napanuora kaulan ympäri ja hän sai lisähappea syntymän jälkeen, koska oli sinertävä ja tärisi. Oli kuulemma siinäkin ollut todella lähellä ettei hän menehtynyt, joten jollakin tavalla suuresti kummastelen miten kätilö uskaltaa pitkittää ponnistusvaihetta noin pitkään...

Olitko ponnistaessa jo täysin auki? ( tymä kysymys, mutta mietin vain odottivatko he vielä että aukeat enemmän ja ajattelivat ettei vauvalla ole hätää..)



 
Niin ja olisin vielä lisännyt tuohon synnyskertomukseen liittyen sen, että kertoiko lääkäri tarkemmin syitä lapsen menehtymiseen, kun tuli teitä tapaamaan? Ihmettelen, että on noin vähän selvennetty asiaa ja varmasti olette olleet ihan shokissa asiasta.
Oliko sinulla muuten kaikki hyvin eli lapsivesi ok, verenpaineet ok ja oliko lapsi muuten normaali syntyessään? Kuullostaa ihan kamalalta (anteeksi, että korostan asiaa), mutta tuo että lasta on ponnistettu noin kauan ja hänen pisteensä ovat 3/10. Luulisi, että kätilö olisi jo huomannut sen aikaisemmin, että lapsi ei voi hyvin. Miten lapsella olisi edes ollut enää voimia syntyä, kun oli syntyessään veltton En voi uskoa, että sinun on annettu ponnistaa noinkin kauan. Oliko lapsi liikkunut mahassa normaalisti tuon viimeisen viikon ajan? Vai olitko huomannut itse mitään poikkeavaa? Suosittelen teitä ehdottomasti tekemään tutkimuspyynnön sairaalalle..

Ja tuo kun mainitaan, että sykkeet laskivat loppuvaiheessa, mutta ei viittaa hapenpuutteeseen, niin miten pisteet ovat sitten olleet noin pienet?? Pakkohan siinä on ollut olla hapenpuutetta, ei kai lapsi muuten ole veltto 3 h ponnistuksen jälkeen.
 
:( ... itselläni kesti 20 minuuttia minusta se meni nopeasti ja oli oikeastaan helpotus verrattuna supistuksiin.
 
Osaanottoni teille suuresta menetyksestä ='(

Mulla esikoisen ponnistusvaihe kesti 1h20min. Jälkikäteen kätilö kertoi että syöksysynnytyksessä supistuksen helposti lähtee heikkenemään ennen aikojaan, ja ne suihkuttelikin mulle nenään jotakin ihme ainetta joka kuulemma voimisti supistuksia? Mulle sanottiinkin että jos lapsi ei olis sillä supistuksella syntynyt niin olis haettu lääkäri ja imukuppi. Sydänäänet alkoi meilläkin välillä laskea, mutta 9pisteen poika sieltä kumminkin syntyi vaikka olikin pitkä ponnistusvaihe.
 
Takaisin
Top