*POKS*
- Ketjun aloittaja Miitu
- Aloituspäivämäärä
Niiinu
Puuhakas puhuja
Omat poksumiset on tosiaan jo ohi, mutta näin jälkikäteen kun pohtii omaa hoppuilua mitä lähemmäksi laskettu aika tuli niin en ymmärrä miksi olin niin malttamaton- tai siis onhan tuo pieni tuhiseva nyytti aivan valloittava mutta se synnytys, ai kamala! Näin synnytyspelkoisena ja kipua kammoavana en yhtään tajunnut valmistautua, tarpeeksi ainakaan, henkisesti itse synnytykseen, vaan pelkkää vauvan tuloa odotin malttamattomana. Joten näin jälkiviisaana suosittelen valmistautumaan myös itse synnytykseen henkisesti 
Itse en ollut yhtään valmis siihen kun sen hetki koitti ja olinkin aivan pulassa henkisesti :/
Itse en ollut yhtään valmis siihen kun sen hetki koitti ja olinkin aivan pulassa henkisesti :/En osannut pelätä synnytystä enkä kipua etukäteen, mutta oli varmaan hyvä että poika tuli maailmaan ennen aikojaan ja niinkin nopeasti kuin nyt tuli. En ehtinyt valmistautua oikein mitenkään mihinkään, joten pakosti otin vastaan sen mitä missäkin tilanteessa oli meneillään, enkä ollut pohtinut mitään asiaa liiemmälti.
Niiinu
Puuhakas puhuja
Näin minäkin asioiden olisin toivonut menevän, osaavani ottaa vastaan mitä tuleva on, mutta valitettavasti olen tällainen heikkohermoinen. Ja kun se päivä koitti, että innostuneena supistuksia kellotin taas mutta silloin supistukset eivät enää lopahtaneetkaan olin kauhusta kankea, tajusin joutuvani pian kieriskelemään synnytyskivuissa!
39+0 
Mulla ei ole tän kanssa ollut mikään kiire, mutta nyt on ollut sellanen fiilis että helpommalla pääsis kun olisi ipana jo mahan ulkopuolella - ainakaan ei sattuisi ihan kaikkialle heti kun ees vähän on ruhoaan liikauttanut. Toisaalta en oo henkisesti valmis, mutta tuskin kukaan täysin on.
Mulla ei ole tän kanssa ollut mikään kiire, mutta nyt on ollut sellanen fiilis että helpommalla pääsis kun olisi ipana jo mahan ulkopuolella - ainakaan ei sattuisi ihan kaikkialle heti kun ees vähän on ruhoaan liikauttanut. Toisaalta en oo henkisesti valmis, mutta tuskin kukaan täysin on.
39+0 toivottavasti ei ihan 3 viikkoa menis enää
LA:han asti oli ihan hyvä lataus synnytykseen, mutta sen jälkeen on fiilikset laskeneet päivä päivältä. Nyt ajatus on jo ensi viikon käynnistyksessä, en enää edes ajattele että synnytys voisi käynnistyä luonnollisesti tai sujua "normaalisti". Ja sitten sieltä mielen laitamilta yrittää työntää pois ajatukset kalkkeutuvista istukoista, hätäsektioista ja kohtukuolemista... Että joo, kyllä täällä oltaisiin mieluummin jo vauva sylissä asti, ei voi mitään.
39+0! Täällä on käyty synnytysvalmennukset niin netissä kun livenä, käyty tulevaa synnytystä läpi synnytyslääkärin ja kätilön kanssa, The Birth Book luettu, kokeiltu vyöhyketerapiaa ja opeteltu rentoutumaan hengittelemällä joogaopettajan kanssa. Enpä koe olevani mitenkään erityisen valmis synnytykseen mutta ainakin yritetty on. :D
Tsempit kaikille viime metreille!
Tuntuu ihan hurjalta että meidänkin pieni mies on jo 2 viikkoa! Mihin tää aika menee?
Haikeaa kun raskausaika on ohitse. Oli se raskasta. Ja etenkin loppua kohden kävi raskaammaksi. Mutta oli se myös ainutlaatuista, kuten joka kerta.
Vahvistanut mun fiiliksiä siitä että voisin tahtoa sen vielä kokea, kerran. (Nii tuleeks tää fiilis sit jokaisen jälkeen 
)
Tuntuu ihan hurjalta että meidänkin pieni mies on jo 2 viikkoa!
Mihin tää aika menee?Haikeaa kun raskausaika on ohitse. Oli se raskasta. Ja etenkin loppua kohden kävi raskaammaksi. Mutta oli se myös ainutlaatuista, kuten joka kerta.
Vahvistanut mun fiiliksiä siitä että voisin tahtoa sen vielä kokea, kerran.
(Nii tuleeks tää fiilis sit jokaisen jälkeen )