27+0
Poksumisaamu starttasi kipeillä supisteluilla. Puolen tunnin päästä olin jo tilaamassa taksia sairaalaan, mutta sitten sängystä ylös nouseminen ja kävely lopetti supparit(!) Huh huh, luojan kiitos.
Hui täälläkin poksui tänään viikko 30! Voisko aika kulua vähän hitaammin? Haluan kyllä kovasti jo nähdä vauvan, mutta on tää silti haikeaa, koska tämä jää mun viimeiseksi raskaudeksi ja tuntuu, että se kiitää ohi salaman nopeasti.
Lälly täällä samat mietteet..
Aika menee ku siivillä ja kun tämä on meidän viimeinen ni on surku..
Vielä ku tietää ettei näitä potkujen tuntuja voi ees muistaa millasia ne oli. Kaikki vaan unohtuu eikä tätä saa koskaan enää kokea... :'(
30+0 ja tokavika työpäivä! Tytsy piti yöllä hereillä liikkeillä, mitkä tuntu siltä kun ois venyttäny sekä kädet että jalat tikkusuoraksi ja työntänyt vielä vähän päälle :