Satuin lukemaan tänään jutun äitiydestä Suomessa. Oli ihan mielenkiinoinen kirjoitus: http://www.antroblogi.fi/2016/04/suomiko-maailman-paras-maa-olla-aiti/
Pohdintoja äitiydestä
- Ketjun aloittaja lumitukka
- Aloituspäivämäärä
Olen osittain samaa, mutta osittain erimieltä. Äidit myös itse ruokkivat tuota individualista pärjäämisen kulttuuria. Tälläkin palstalla useampi on todennut, ettei halua ensimmäisten viikkojan aikana ketään muuta kuin korkeintaan lapsen isän lapsen ympärille pyörimään tai että ei kaipaakkaan muiden apua.
Agraariyhteiskunnan jälkeen ihmiset asuvat Suomessa usein varsin kaukana sukulaisista ja joka tapauksessa lähes kaikki asuvat vain ydinperheen kanssa samassa asunnossa. Mikäli yhteisöllisyyden kulttuuria halutaan parantaa, on todennäköisempää sen kehittyminen ystäväpiirissä tai naapureiden kesken. Itse toivoisin myös että kehityssuunta, jossa isän rooli lasten, kodin ja perheen hoidossa kasvaa entistä tasavertaisemmaksi, jatkaisi kehityskulkuaan. Mikäli isä ulkoistaa tai hänet ulkoistetaan lähinnä laskujen maksajaksi, jää äitikin yksin selviämään arjesta lapsen kanssa. Lopputulos näkyy erotilastoissa.
Agraariyhteiskunnan jälkeen ihmiset asuvat Suomessa usein varsin kaukana sukulaisista ja joka tapauksessa lähes kaikki asuvat vain ydinperheen kanssa samassa asunnossa. Mikäli yhteisöllisyyden kulttuuria halutaan parantaa, on todennäköisempää sen kehittyminen ystäväpiirissä tai naapureiden kesken. Itse toivoisin myös että kehityssuunta, jossa isän rooli lasten, kodin ja perheen hoidossa kasvaa entistä tasavertaisemmaksi, jatkaisi kehityskulkuaan. Mikäli isä ulkoistaa tai hänet ulkoistetaan lähinnä laskujen maksajaksi, jää äitikin yksin selviämään arjesta lapsen kanssa. Lopputulos näkyy erotilastoissa.
Jollain lailla ajattelen, että tämäkin foorumi yrittää omalta osaltaan paikata sitä, ettei apukäsiä/kokemusta ole ympärillä niin kuin ennen. Asioiden muutoksessa on varmasti hyvät ja huonot puolensa ja eri ihmiset kaipaavat erilaista tukea (tai tilaa). Itse kaipaan varmasti esikoisen syntymän jälkeen tukea ja varmisteluja siitä mikä vauvan elämässä on normaalia, vaikka kokemusta vauvojen hoidosta onkin. Hormonit saa herkästi itse kunkin epävarmaksi. Tärkeänä kokisin sen, että tietää, ettei aina tarvitse pärjätä yksin ja että apua voi pyytää tarvittaessa. Ja tietysti se, että sitä olisi myös saatavilla, kun sitä tarvitsee.
Itellä tässä asiassa myös se että apu kelpaa kyllä mutta haluan kuitenkin että lapsi kasvatetaan niin ku mie haluan.. Ja tiedän että esim anoppi ei varmaan taivu yhtään sen suhteen koska kaikki asiat on sille aina niin että hän käskee.. Koskaan hän ei esimerkiksi pyydä tekemään mitään vaan käskee.. Että ite ainakin oon tossa "minä ite" luupissa ja tiedän että se on omalta osaltaan huono asia. Ja omia sukulaisia en halua "vaivata" jne.. Harmittaa että omassa elämässäni ei ole luotettavaa äitiä jolta pyytää apua koska se oman äidin apu olis kyllä melkeinpä korvaamaton tässä..
Mun ja miehen sukulaiset miehen siskoa lukuunottamatta tosiaan asuvat kaukana, joten niistä ei ole apua lastenhoidollisissa jutuissa. Tärkeimpiä tulevat varmasti olemaan ystävät, joilla osalla on jo itselläänkin lapsia, joten vertaistukeakin pitäisi löytyä. Kaikista tärkeintä on kuitenkin varmasti miehen tuki ja osallistuminen ja vielä ainakin tällä hetkellä on hyvä fiilis sen suhteen, että me ollaan tässäkin asiassa hyvä tiimi.
Laitoin itseasiassa jo ennakoivasti ensi keväälle lastenvahtipyyntöjä ystäville, jotta saadaan miehen kanssa joskus myös yhteistä aikaa ihan kaksin. Ihan siis vaan pari tuntia kerrallaan, mutta onpahan varauduttu jo etukäteen, jos väsymyspöhnässä ei jaksa silloin asiaa saada aikaiseksi.
Laitoin itseasiassa jo ennakoivasti ensi keväälle lastenvahtipyyntöjä ystäville, jotta saadaan miehen kanssa joskus myös yhteistä aikaa ihan kaksin. Ihan siis vaan pari tuntia kerrallaan, mutta onpahan varauduttu jo etukäteen, jos väsymyspöhnässä ei jaksa silloin asiaa saada aikaiseksi.
Mun vanhemmille tämä bebe on yhdestoista lapsenlapsi, että he ovat kyl hoitaneet, tosin asennekkin on sitten "ison kakaralauman" mukainen. Apua saanut aina tarvittaessa, myös rahallista. Appivanhemmille vasta viides ja tosi pitkän vauva tauon jälkeen, joten kulttuurishokista selvittyään tulee varmaan olemaan aikamoinen lellikki. Appivanhemmat asuvat parin korttelin päässä ja vähän pelottaa anopin tunkeilevuus, koska hänellä tapana puuttua toisten asioihin ja mä en oikein hyväksy sitä että mun kotiin tullaan sanelemaan miten tehdään...
Toisaalta minulle jo kolmas lapsi ja nyt tuntuu että osaan varmasti hoitaa. En ole valmis tapaamaan ihmisiä ensiviikoilla enkä katso hyvällä jos tulevat kutsumatta.. Olen erakko luonne enkä kovin puhelias viihtyisin viikko tolkulla vain perheen kesken.
Apua olen aina pyytänyt jos tarvinnut. Jos vauva on helppo eikä kovin itkuinen, luulen että tulen aika hyvin pärjäämään. Miehellä on työt ja minä kuitenkin tulen nauttimaan vanhempainvapaata joten minun se pääasiallinen vastuu nyytistä on enkä voi mieheltä vaatia.
Toisaalta minulle jo kolmas lapsi ja nyt tuntuu että osaan varmasti hoitaa. En ole valmis tapaamaan ihmisiä ensiviikoilla enkä katso hyvällä jos tulevat kutsumatta.. Olen erakko luonne enkä kovin puhelias viihtyisin viikko tolkulla vain perheen kesken.
Apua olen aina pyytänyt jos tarvinnut. Jos vauva on helppo eikä kovin itkuinen, luulen että tulen aika hyvin pärjäämään. Miehellä on työt ja minä kuitenkin tulen nauttimaan vanhempainvapaata joten minun se pääasiallinen vastuu nyytistä on enkä voi mieheltä vaatia.
Nuo välimatkat on varmasti yksi iso este sille, että lähisukua ei enää niin helposti saa avuksi. Ja työelämä on aika kiivastahtista, on vaikeampaa irrottautua avuksi.
Itse pidän myös omaa miestä ehdottomasti tärkeimpänä ja tiedän, että yhdessä osallistutaan arkeen. Itsellä sinänsä hyvä tilanne, että tiedän apua tulevan jonkin verran lähiperheeltä myös ja varsinkin sisko odottaa pääsevänsä auttamaan. Mielenkiinnolla odotan sitä kuin paljon tulee vanhempien kanssa säätöä siitä miten asioita pitäisi kenenkin mielestä tehdä ja kuinka osaan omat mielipiteeni tuoda esille niin, että ymmärtävät miksi haluan missäkin asiassa toimia niinkuin haluan, luulen että isovanhemmat tulee esim. helpommin antamaan lapselle periksi.
Läheiset ystävät on varmasti myös kultaa kalliimpia, osalla on jo lapsia, osa on meidän kanssa samassa tilanteessa eli neuvoja ja tunnelmien jakamista varmasti tarjolla!
Itse pidän myös omaa miestä ehdottomasti tärkeimpänä ja tiedän, että yhdessä osallistutaan arkeen. Itsellä sinänsä hyvä tilanne, että tiedän apua tulevan jonkin verran lähiperheeltä myös ja varsinkin sisko odottaa pääsevänsä auttamaan. Mielenkiinnolla odotan sitä kuin paljon tulee vanhempien kanssa säätöä siitä miten asioita pitäisi kenenkin mielestä tehdä ja kuinka osaan omat mielipiteeni tuoda esille niin, että ymmärtävät miksi haluan missäkin asiassa toimia niinkuin haluan, luulen että isovanhemmat tulee esim. helpommin antamaan lapselle periksi.
Läheiset ystävät on varmasti myös kultaa kalliimpia, osalla on jo lapsia, osa on meidän kanssa samassa tilanteessa eli neuvoja ja tunnelmien jakamista varmasti tarjolla!
onneksi on edes toi mies sitten tossa niin ei ihan yksin ole kuitenkaanMiehestä on varmasti tukea ja apua, mutta reissutyöläisen vaimona on aika selvää että tulen jatkossakin olemaan paljon yksin lasten kanssa.
Mun lapsuudenperhettä asuu lähellä joten sinänsä tukea on sieltäkin odotettavissa.
Sanoisin että tällä hetkellä koen pärjääväni itsenäisemmin kun isojen (etenkin ekan) ollessa pieniä. Kokemusta kuitenkin on ihan eri lailla ja varmuutta mikä silloin oli yksi merkittävä stressitekijä. Siis epävarmuus ja huoli siitä mitä muut ajattelevat.
Nyt ajattelen niin että se mikä toimii meille on meille hyvä, enkä enää niin paljoa stressaa hyvän äidin myytistä - ihan kelvollisia noista isoistakin näyttää tulleen vaikka äitinä olen kaukana täydellisyydestä :D
Mun lapsuudenperhettä asuu lähellä joten sinänsä tukea on sieltäkin odotettavissa.
Sanoisin että tällä hetkellä koen pärjääväni itsenäisemmin kun isojen (etenkin ekan) ollessa pieniä. Kokemusta kuitenkin on ihan eri lailla ja varmuutta mikä silloin oli yksi merkittävä stressitekijä. Siis epävarmuus ja huoli siitä mitä muut ajattelevat.
Nyt ajattelen niin että se mikä toimii meille on meille hyvä, enkä enää niin paljoa stressaa hyvän äidin myytistä - ihan kelvollisia noista isoistakin näyttää tulleen vaikka äitinä olen kaukana täydellisyydestä :D
Mä olen kokenut että paras tuki on ollut äitiystävät. Ne joilla on samanikäisiä lapsia kun itsellä. Usein nähdään lasten leikkien vuoksi, toisinaan yhdelle äidille tulee laitettua viesti jos vaikka yö mennyt huonosti että nähdäänkö ja "höpötellään fiilis paremmaksi" kahvikupposten äärellä. Samalla lapsemme leikkivät keskenään ja me äipät siinä ohessa saamme toisistamme tukea :) nytkin tapailen paljon erästä äitiä, meillä samanikäiset esikoiset ja molemmilla joulukuussa LA. Mikäs sen parempaa seuraa ❤
olen myös huomannut että itse saattaa joskus ajatella mitä muut ajattelee minusta äitinä. Esimerkkinä avoimen päiväkodin ruokasalissa toiset äidit kaivavat ne itsetehdyt luomusoseet lastensa nenän eteen ja itse kaivan juuri silloin sen hätäisesti mukaan otetun pilttipurkin lapselleni. Tosiasiassa kukaan ei varmasti ajattele mitään mutta itse kuvittelee olevansa silmätikku :) Tärkeintä on kuitenkin rakkaus ja huolenpito. Jokainen vanhempi tekee omalle perheelle parhaimmat ratkaisunsa :)
olen myös huomannut että itse saattaa joskus ajatella mitä muut ajattelee minusta äitinä. Esimerkkinä avoimen päiväkodin ruokasalissa toiset äidit kaivavat ne itsetehdyt luomusoseet lastensa nenän eteen ja itse kaivan juuri silloin sen hätäisesti mukaan otetun pilttipurkin lapselleni. Tosiasiassa kukaan ei varmasti ajattele mitään mutta itse kuvittelee olevansa silmätikku :) Tärkeintä on kuitenkin rakkaus ja huolenpito. Jokainen vanhempi tekee omalle perheelle parhaimmat ratkaisunsa :)
Mulla on vähän sellainen tilanne tällä hetkellä ettei oikein ole kavereita samaan aikaan raskaana, tai jos on, ne asuvat hurjan kaukana.
Mun ystäväpiirissä melkein kaikkien lapset on jo tehty, tai ne muutamat jotka eivät vielä ole saaneet eivät aiokaan/ todennäköisesti saa lapsia.
Yksi työkaveri on, mutta asutaan 130km päässä toisistamme niin ei varmaan tule kauheasti nähtyä.
Toki varmasti lähipiiristä löytyy äitituttuja kunhan vauvan kanssa pääsee liikkeelle
Mun ystäväpiirissä melkein kaikkien lapset on jo tehty, tai ne muutamat jotka eivät vielä ole saaneet eivät aiokaan/ todennäköisesti saa lapsia.
Yksi työkaveri on, mutta asutaan 130km päässä toisistamme niin ei varmaan tule kauheasti nähtyä.
Toki varmasti lähipiiristä löytyy äitituttuja kunhan vauvan kanssa pääsee liikkeelle