Pene, ymmärrettävää että tollaset puheet ottaa päähän, kun taustalla on pitkä lapsettomuus. Mun täytyy kuitenki sanoo, että ymmärrän, mistä kaveris puhuu - vaikka itelläkin kesti se 3v raskautua.
Mun raskaus oli ihan kamala, se olo rv18 jälkeen oli sellanen et ihmettelin todella, miks raskaus on muka naisen parasta aikaa. Joka paikkaan sattu, kiristeli, supisteli ja olo oli kun täytetyllä kurpitsalla. Toki osuutensa asiaan teki varhainen lapsivesienmeno (rv20) ja pelko siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ja ne kaikki ajatukset siitä, että miks just mulle käy näin, kun on niin pitkä lapsettomuuskin takana. Olin kyllä rehellisesti onnellinen siitä, ettei tarvinnu olla 7kk kauempaa raskaana (heti kun tiesin että poika voi hyvin). Lapsi oli kuitenki koko raskausajan hirmuisen rakas, ihan todella! Hänen puolestaan kaiken jaksoin. Mutta jos pitäis ajatella tekevänsä sen uudemman kerran, kyllä miettisin useempaan kertaan.
Mä veikkaan, että tällä kaverilla on vähän sama homma: hän ei tykkää yhtään olla raskaana, mutta lapsi on kaikesta huolimatta rakas. Ja rehellisesti sanottuna on ihan ok olla nauttimatta raskaudesta (vaikka sittenki jos on lapseton).
Toivottavasti ette loukkaannu tästä <3