Pitkään esikoista toivoneet kuumeilijat

[LaraS]

Tsau!!

Kuulun myös pidempään yrittäneiden ketjuun, mutta kaipaisin tähän ketjuun samaa taivalta kulkevia, esikoista toivovia mukaan :)
Monelle noissa pitkään yrittäneiden ketjuissa on jo vähintään toinen toiveissa ja lähtökohdat on tavallaan vähän erilaiset, kun omalla kohdalla kaikki on niin uutta vielä. Toki sieltä saa paljon tietoa, minkä takia en "omaa ketjuani" hylkää

Ajattelisin, että olisi kiva saada vertaistukea sellaisista ihmisistä, joilla esikoisen odotuksen odottaminen on venähtänyt jo reilummaksi, 10kk eteen päin. Kenties on jo lähete tutkimuksiin lapsettomuuspolille, ehkä käyntejä yksityisellä... Tai vielä luomusti (mitä se sitten omalla kohdalla tarkoittaakaan :)) yrittäviä.

Tänne vaan turisemaan!!

LaraS

**Jatkoketju raskautuneille**
Ketjusta voi raskautuneet siirtyä ketjuun

Lopultakin esikoinen tulossa - pidempään haaveilleet/kuumeilleet
http://forum.vau.fi/threads/lopulta...haaveilleet-kuumeilleet.1589202/#post-2403652

 

[LaraS]

Meillä tilanne on siis sellanen, että nyt kasassa 12kk ilman minkäänlaista ehkäisyä ja plussaa vaan ei kuulu tai kävi mulla viime kierrossa pikainen viiva, joka hävisi samana päivänä

Mulla on taustalla todettu pco, ylipainoa (joka tuon pco-homman takia on vaikea saada pois) ja ovisbongauskaan ei tikuilla onnistu. Munasarjakivuista on bongaus ilmeisesti onnistunut, menkat tosin saapuneet toisinaan aivan liian nopeasti niiden jälkeen.

Nyt mulla on Terolut ollut yhdessä (edellisessä) kierrossa kp 15-24. Tässä ja seuraavassa kierrossa vielä Terolut, jonka jälkeen maaliskuussa saan soittaa naistenpolin kautta määräyksiä labroihin (+simppakokeet??) ja siirtoa lapsettomuuspolille. Toki toivon, että plussaa tulee ja sinne ei tarvitse mennä

Täällä siis kp5/28? ja ovis ennusteen (my calendar) mukaan vuodenvaihteessa.

LaraS

 

[Jahtu]

Hei!

Meitä esikoista pidempään yrittäneitä on myös tuolla esikoinen haaveissa 2017 ryhmässä, mutta kyllä oma ketjukin varmasti on hyvä idea pelkästään meille pidempään yrittäneille. Eli ilmoittaudun mukaan. Yritys alkanut 1/15 eli 2 vuotta tulee täyteen ihan just. 2 kkm on saldo tältä ajalta eli hurraamista ei juurikaan ole. Ekaan plussaan meni vuosi ja meni siis kesken tammikuussa. Keväällä oltiin lapsettomuustutkimuksissa yksityisellä (luulin että julkiselle ei päästä koska raskaus oli kuitenkin alkanut vaikka meni kesken, 2 eri gyneä sano ettei päästä julkiselle). Kallista oli, 1500 euroa, mutta löydettiin kyllä aivan ihana empaattinen gyne. Vikaa ei löytynyt, paitsi mun ikä (37) ja perussairaus (reuma) joka hidastaa raskautumista. Hän määräsi letrot ja tokasta letrokierrosta raskauduinkin. Meni kesken syys-lokakuun vaihteessa ja nyt toka normikierto tyhjennyksen jälkeen on loppumaisillaan. Joulupäivänä alkaa menkat. Oon siitä hyvin varma koska tutuuja menkkajuilimisia on jo ollut. Niitä ei siis ollut alkaneissa raskauksissa.
Olen henkisesti hyvin väsynyt tähän tilanteeseen, vaikka jossain mielen sopukassa luottoa vielä löytyy että meille vauva vielä tulee. Eniten huolestuttaa tietenkin oma ikä, että aika loppuu kesken. Munasolut huononevat kuukausi kuukaudelta.

Jahtu

 

[LaraS]

Jahtu Tervetuloa ja pahoittelut keskenmenoista täälläkin kohta ikää 34 ja biologinen kello kumisee, niin että mies kohta kuuroutuu hän on siis minusta 4v nuorempi.

Laitoin siis tämän ketjun siksi ilman vuosilukua, että mahtuu kaikki yrittäjät mukaan :) siis ilman "vuonna-se-ja-se-raskaaksi". Tavallaan en itse halunnut mitään "pakottavaa" rajaa itselleni ja varmaan monella muulla on taival jo niin pitkä, että on joutunut siirtymään vuosi vuodelta uuteen vuosiryhmään.
Lisäksi noissa on varmaan suuri vaihtuvuus, kun toisilla tärppää suht nopeasti. Siitä tuo 10kk ja eteen päin raja - puhutaan jo siinä main lapsettomuudesta ihan julkisen terveydenhuollon näkövinkkelistä.

 

[Toiveissa<3]

Mukana!! :) meilläkin vuosi kohta yritystä takana ja ei tärppiä tutkimuksiin lähdetään pian jos ei pian plussaa tikkuun tule :)

 

[Jahtu]

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua heti kun pääsee. Vaikka vikaa ei löytyisikään niin pienikin apu voi olla riittävä. Esim just noi ovulaatiota buustaavat hormonit tms. Ja sekin tuo mielenrauhaa että kaikki on ns kunnossa. Ja jos ei oo kunnossa niin sit hoidetaan.

 

[LaraS]

Toiveissa Kiva, että sinäkin tulit tänne Tutkimuksiin on tosiaan hyvä lähteä, kuten Jahtu sanoikin, ellei tärppää viimeistään siinä annetussa vuoden raamissa. Joskus kyse on jostain hyvinkin pienen tuntuisesta avusta, kun mieli saattaa jo harhautua raskaampiin hoitoihin epätoivossa ja ehkä tiedon puutteessakin.

Toivottavasti täälläkin pian jokainen saadaan plussat ja ketju jää toimettomaksi!

 

[Alina16]

Liityn mukaan joukkoonne iloiseen :)

Meillä yritystä jo syksystä 2014 asti. Ensimmäiseen vuoteen ei tapahtunut mitään, joten tutkimukset yksityisellä gynellä alkoivat. Verikokeita otettiin ja kaikki näytti normaalilta. Ovuloin ihan normaalisti, mutta vaan vähän myöhemmin eli yleensä vasta kp 20 tietämillä. Ultrassa on todettu pco/mfo tyyppiset munasarjat, mikä varmasti aiheuttaa tuon pitkän kierron. Ensimmäinen raskaus alkoi terolut avusteisena, mutta meni kesken 6+0. Siitä viisi kiertoa myöhemmin raskauduin uudestaan, tällä kertaa lugesteron avusteisena, mutta sekin meni kesken kahdeksannella raskausviikolla (alkio lopettanut kasvun jo 6+4). Tuon viimeisimmän keskenmenon jälkeen pyysin gyneltä clomifeneja ja niitä on nyt kokeiltu yksi kierto pienimmällä annoksella, mutta valitettavasti siitä ei tullut ollenkaan vastetta vaan ovis oli ihan normaalisti kp 22. Nyt pidetään vuoden vaihde taukoa ja alkuvuodesta sitten taas uusi clomikierto tupla-annoksella.

Syy, miksi ei olla vielä hakeuduttu lapsettomuusklinikalle on yksinkertaisesti se, että raskaus on saatu alulle ns. helpoilla hoidoilla, mutta jostain syystä menee aina kesken. Vielä on toivoa uuteen plussaan näillä hoidoilla, mutta viimeistään kolmannen keskenmenon jälkeen hakeudutaan kyllä tarkempiin tutkimuksiin. Sitä vaan niin toivoo, että nuo km:t on vai huonoa tuuria ja kolmas kerta sitten toden sanoo.

Olkoon vuosi 2017 meille kaikille hedelmällinen ja tuottoisa!

Alina kp 2/34-36

 

[LaraS]

Alina Kiva nähdä sinutkin täällä :) luonnollisestihan toive on, että kenenkään ei tarvitse tänne tulla, mutta ymmärrätte varmaan :)
Teilläkin on jo pitkälti yritystä ja pari menetystäkin ne on aina kurjia

 

[Alina16]

Niinhän ne on, mutta toisaalta se ainakin lisää pikkasen toivoa siitä, että raskaus on kuitenkin mahdollinen :) En varmasti olis mitenkään jaksanut näinkään pitkälle, jos en olisi vielä yhtään plussaa testiin saanut.

Ja kannatan myös ihan ehdottomasti tutkimuksiin hakeutumista, jos vuosi yrittämistä lähestyy, koska jo pienelläkin hoidolla voi olla suuri vaikutus

 

[Kissankulta]

Heip! Minäkin liityn myös tänne mukaan :)

Eli ollaan kolmekymppinen pariskunta, esikoista on aktiivisemmin yritetty 8/15 alkaen, eli n puolitoista vuotta. Sitä ennen on tjottailtu ja ainoana ehkäisynä ollut keskeytetyt (eli periaatteessa ei ehkäisyä :D ) jo vissiin vuoden 2014 alusta saakka..

Vuoden rajapyykin kohdalla hakeuduttiin julkiselle tutkittaviksi, jolloin todettiin verikokeissa etten ollut testikierrossa ovuloinut. Kun en ovuloinut myöskään seuraavassa kierrossa, mieskin passitettiin siemennestenäytteen antoon ja alettiin valmistautua letrohoitoon. Miehen simppanäyte oli ok ja lääkäri kirjoitti siis letrot ensi kiertoani varten, mutta halusi vielä varmistaa myös ovistilanteen. Tällä viikolla selvisi, että olinkin kuluvassa kierrossa luomusti ovuloinut, joten letroja ei aloitetakaan ja vuoden vaihteen yli odotellaan lääkärin soittoaikaa ja seuraavia siirtoja. Kp 27 menossa tätä kiertoa ja tuhrua aamulla ilmaantunut, eli kokemuksen perusteella perjantaiksi tätiä odottelen.

Minulla myös ylipainoa, joskin nyt tutkimusten kuluessa olen 7 kiloa sitäkin pois saanut, ja lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka kumminkin on lääkehoidolla optimiarvoissa.Yhtään plussaa en ole koskaan testeissä nähnyt, eli kyllä täällä jo melkoinen epätoivo on asian suhteen

 

[LaraS]

Kissankulta Tervetuloa, kiva että myös sinä tulit tähän ketjuun :)
Noita epätoivon, väsymyksen ja pettymyksen aikoja on ihan uupumiseen saakka. Pienikin positiivinen asia mulla ainakin helpottaa yllättävän paljon.
Uskotaan kuitenkin, että teille samoin kuin muille ketjulaisille oma pienokainen vielä syliin saakka löytää
Tulispa sulle nyt kuitenkin jo tässä kierrossa se teidän oma, ja täti kiertäisi teidät kaukaa

 

[Helinäkeiju <3]

Moikka.
Minäkin kipaisen nyt myös tälle puolelle tuolta pitkään yrittäneiden ketjusta,tosin sitäkään en hylkää.
Eli Heinäkuusta 2015 on yritetty esikoista ja kohta tulee siis se 1,5 vuotta täyteen.
Yhtään plussaa en ole saanut ja kierrot on alusta asti olleet pitkiä + kiertohäiriöitä.
Simppa tutkimukset on tehty ja yksityisellä sekä kunnallisella ravattu,nyt päästään helmikuussa lääkärille lapsettomuuspuolelle ja kystakontrolli on huomenna,kysyn myös aukiolotutkimusta samalla josko tehtäisiin jo ennen helmikuuta.
Siskolla on tosi paha endo ja suvussa muutenkin, itsellä ei ole viitteitä löytynyt.
Kaksi kiertoa on olleet ainoastaan ovis kp.16 (juuri menossa sellainen kierto) muuten ovis huidellut kp.20-30 tienoilla,se löydetty tällä hetkellä ainoaksi ongelmaksi.
Letrozolia kokeiltu kaksi kiertoa,ja teroluteja myös syöty.
Pari kuukautta oli riesana kysta joka häiritsi kiertoa mutta nyt luulen ja toivon sen poistuneen kun kuukautisen lopulta alkoi ja oviskin tuli vihdoin lähes oikeaan aikaan.
Ikää 29v.
Nyt dpo11, kp.27
Toivotaan, että meille kaikille vielä se oma pienokainen suodaan :)

 

[Katjusha]

Huhuilen ketjun ulkopuolelta tsempit tähän keskusteluun. Meidän 10-vuotinen odotus palkittiin marraskuun lopussa.
Jahtulle halusin mainita, että sullakin kun on tuo autoimmuunisairaus reuma, että oma ristini oli kilpirauhastulehdus. Tulin raskaaksi ainoastaan kortisonin avulla. Toki mulla on paljon muutakin "sotkua" hedelmällisyydessä, mutta alkiot lähti tarttumaan vain Prednisolonin voimalla. Vaikka polku oli meillä epätoivoisen pitkä, jossain sielun sopukassa uskoin, että saan tyttären. Ja täällä hän nyt on.
Plussia ketjuun!!!!

 

[Helinäkeiju <3]

Ja sitten lisäys, että pari tippaa tuli jo,eli punainen joulu on täälläkin,ensi vuonna siis uuteen yritykseen. Huomenna se kystakontrolli.

 

[LaraS]

Helinäkeiju Tervetuloa myös tätä kautta ja kiva, että tulit meidän seuraksi :)

Alkaa olla mukavasti täällä porukkaa kasassa, huippujuttu!!
Vähän pelkäsin, että jään yksin tänne turisemaan

 

[LaraS]

Helinä tsempit kystakontrolliin! Toivottavasti on jo poispoikkeen älynnyt hävitä :)

 

[Ilpuri]

Mä tuun mukaan mutta en viel pariin päivään, odotan kunhan mun työ kiireet hellittää vähän tän viikon jälkeen. Kerron sit tarkemmin ja luen teidän viestit läpi ajatuksen kanssa!

 

[Niksu]

Tänne puolelle loikkailen kanssa.
Minä 26v ja mieheni 25v.
Yritystä tosiaan se 1v ja 9kk
Tarinani on tällainen:

Elikkä vauvakuume alkoi vuonna 2009 ja samana vuonna tapasin myös mieheni.
Mitä kauemmin olimme yhdessä niin kuume kasvoi. "Haluan kanssasi lapsia mutta en vielä."
Yritin toitottaa että vaikka nyt alotettais yrittäminen, voi mennä vuosikin ennenku tärppää. Ei auttanut ei...

Kunnes joulu 2014 mieheni sanoi että kun pilleriresepti menee tyhjäksi maaliskuussa ni ei tarvi uusia sitä. Siinä meni sitten odotellessa ja maaliskuu 2015 alkoi yritys...
Huiku oli persiis... Halu oli niin suuri että pelkäsin ettei ihan helpolla saadakaa vauvaa...

Tämän vuoden toukokuussa hoitoihin hakeminen ja siitä se alamäki alkoi.
Miehellä alhainen testosteroni ja täysi 0 siittiöö molemmissa näytteissä.
Miehelläni todettiin kromosomivirhe ja lapsettomuus sääntö kun poikkeus.
Marraskuun lopussa. Mies pääsi leikkaukseen josta saadaan tietää tuottaako mieheni yhtään siittiötä.
Nyt sitä odotellaan tuloksia.

Lapsettomuus on lähentänyt meitä ja seksi maistuu entistäkin paremmin, vaikkei haluttomuutta olekkaan ollut koskaan.

 

[LaraS]

Ilpuri ja Niksu Tervetuloa! Mahtavaa, että tekin tulette tälle puolelle turisemaan

Ilpurille toivon työkiireiden helpottamista :)

Niksu Olipa onni, ja varmaan juuri niin tarkoitettu, että tapasit puolisosi kuumeilun alettua! Ihanasti kävi :)
Oma kuumeilu alkoi siinä 2003-2004 paikkeilla, välillä harkitsin jo hoitoihin lähtemistä yksin, kun tuo pco tuli ilmi ja pelotti etten koskaan löydä rakastani. No, rakkaani kanssa tavattiin vasta vuosi sitten. Tjottailu alkoikin samoin tein, molempien toiveesta
Teillä miehen kypsyminen ajatukseen vei kauemmin, mutta tavoite koko ajan yhteinen :)
Kamalasti vastamäkeäkin teillä mahtunut milloin saatte tiedon, onko leikkuu auttanut?Jospa nyt alkaisi myötämäki - näin toivon