Pitääkö ihmisen (aikuisen tai lapsen) olla kaikkiruokainen?
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Ei mun mielestä pidä olla. Aikuisena tulee ehkä maistaa kaikkea, mutta syödä ei varsinaisesti mielestäni tarvitse. Kyllä mä ainakin jätän ehdottomasti syömättä ruoat joissa on maksaa, mätiä, valkosuklaata jne. En tykkää! Mutta jollei ole allerginen, aina aikuinen voi maistaa hieman, ettei loukkaa ruoan laittajaa. Kyllähän mä lapsellekin silti koitan opettaa, että maistaa pitää, pakko ei ole tykätä tai syödä kaikkia.
Kyllä ja ei. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta toisaalta ei voi myöskään vaatia itselleen spesiaalimenua nirsoilun vuoksi.
Inhoan sushia, ja se saa minut lähes oksentamaan, mutta silti tapahtumissa, joissa sushi on ainoa ruoka, otan sitä lautaselle, ja syön minkä kykenen, tekemättä asiasta minkäänlaista numeroa.
Toinen asia täysin on ruoka-aineallergiat -- jos on tosiaan allerginen, ei tietenkään tarvitse syödä. Toisaalta jos on kovin laajasti allerginen, on parasta syödä omia eväitä.
Ja sitten on erikseen kouluikäisten nirsoilut. Veljeni alakouluikäiset lapset keksivät tässä hiljan, että hepä eivät syökään keitettyjä perunoita, koska keitetyt perunat ovat pahaa, vaikka ovat syöneet niitä sujuvasti tähän asti koko ikänsä. Paistettuna ja ranskalaisina perunat kelpaavat, mutta eivät keitettynä. Tällaiselle nirsoilulle minulta ei löydy minkäänlaista sympatiaa, kun on täysin selvää, että kyseessä on jokin kaveripiirin muotijuttu.
Inhoan sushia, ja se saa minut lähes oksentamaan, mutta silti tapahtumissa, joissa sushi on ainoa ruoka, otan sitä lautaselle, ja syön minkä kykenen, tekemättä asiasta minkäänlaista numeroa.
Toinen asia täysin on ruoka-aineallergiat -- jos on tosiaan allerginen, ei tietenkään tarvitse syödä. Toisaalta jos on kovin laajasti allerginen, on parasta syödä omia eväitä.
Ja sitten on erikseen kouluikäisten nirsoilut. Veljeni alakouluikäiset lapset keksivät tässä hiljan, että hepä eivät syökään keitettyjä perunoita, koska keitetyt perunat ovat pahaa, vaikka ovat syöneet niitä sujuvasti tähän asti koko ikänsä. Paistettuna ja ranskalaisina perunat kelpaavat, mutta eivät keitettynä. Tällaiselle nirsoilulle minulta ei löydy minkäänlaista sympatiaa, kun on täysin selvää, että kyseessä on jokin kaveripiirin muotijuttu.
Olen itse aika nirso. Puolustuksekseni, jos esim. banaania yritän syödä, oksennan. Suosiolla jätän sen siis kokonaan syömättä. Mutta samaa mieltä muuten, olisi kohteliasta edes maistaa, ellei kyseessä ole tosiaan allergia tai 100% oksennusrefleksi.
Mutta eihän makuasioista voi kiistellä. Pizzaakin kun tilaa, ei siihen täytteeksi tarvitse ottaa oliiveja jos niitä inhoaa.
Mutta eihän makuasioista voi kiistellä. Pizzaakin kun tilaa, ei siihen täytteeksi tarvitse ottaa oliiveja jos niitä inhoaa.
Minulla on myös tuo oksentaminen riesana, lisäksi on refluksitauti ja ärtynyt paksusuoli, niin ja kaikki aistit yliherkkiä. On siis paljon helpompi sanoa, että olen nirso kuin eritellä, minkä vaivan vuoksi en syö jotain tiettyä ruokaa. Minä jätän myös maistamatta kohteliaisuussyistä, koska ei ole kohteliasta oksentaa pöytään ja jos en oksenna, mielipiteeni näkyy ilman muuta naamalta yritin olla miten kohtelias tahansa. Olen myös opetellut kaikkiruokaiseksi yli 35 vuotta, sen jälkeen vapautin itseni yrittämisestä. Minulle ei tarvitse erikseen tehdä ruokaa, voin ottaa omat eväät, mutta onneksi useimmiten ystävät ja sukulaiset silti haluavat tehdä minullekin sopivia ruokia.
Lapsia kannustan maistamaan kaikkea, mutta jos maistiainen ei mene lautaselta suuhun, en tee siitä suurta numeroa. Teen myös erikseen lapselle ruokaa, koska ei pysty oksentamatta syömään aina samaa kuin muut. Kun asiasta ei ole tehnyt valtataistelua, niin lapset suhtautuvat silti positiivisesti syömiseen ja maistamiseen.
Lapsia kannustan maistamaan kaikkea, mutta jos maistiainen ei mene lautaselta suuhun, en tee siitä suurta numeroa. Teen myös erikseen lapselle ruokaa, koska ei pysty oksentamatta syömään aina samaa kuin muut. Kun asiasta ei ole tehnyt valtataistelua, niin lapset suhtautuvat silti positiivisesti syömiseen ja maistamiseen.
Towanda
Asioista perillä oleva
Mä en syö lihaa, mutta olen luovinut sujuvasti jo 24 vuotta tekemättä siitä numeroa. Ärsyttää yksi kaveri, joka aina ennen illanviettoja muistuttaa, että hän ei syö tomaattia, oliiveja, tofua, mifua (ei ole edes suostunut maistamaan sitä), juustoa, kalaa, suolakurkkua...en edes muista mistä kaikesta kieltäytyy, koska en jaksa enää kutsua häntä.
Että kaikkiruokainen ei mielestäni tarvitse olla, mutta nirsoilu varsinkaan aikuisilla ei ole ok. Siis semmoinen, ettei edes maisteta. Lapset tietenkin vasta opettelevat uusia makuja.
Että kaikkiruokainen ei mielestäni tarvitse olla, mutta nirsoilu varsinkaan aikuisilla ei ole ok. Siis semmoinen, ettei edes maisteta. Lapset tietenkin vasta opettelevat uusia makuja.
Itselläni on IBS joka ajoittain (huonoina kausina) vaikuttaa todella paljon omaan ruokailuuni. Silloin jos esim. on kutsuttu ystävien luokse syömään järjestän itselleni omat eväät etteivät muut kärsi minun takiani. Muu nirsoilu on sitten eri asia. En esim. syö sieniä lainkaan (koska yök) mutta en tee siitä numeroa. Olen vain syömättä. Tiettyjä ruokia maistan kohteliaisuussyistä mutta en välttämättä syö loppuun. Oma makuaistikin muuttuu ajan myötä. En esim. olisi voinut kuvitella syöväni punajuuria 5 vuotta sitten, nyt pistelen menemään oikein urakalla. 
Lasten kanssa onkin sitten vähän eri juttu. Jos ei ole sairaus/allergia kyseessä on mielestäni kaikkea edes maistettava ja jos ei maistu, ei ole pakko syödä. Mutta jos esim. peruna ei maistu en todellakaan korvaa sitä millään ranskalaisilla. Sama pätee herkutteluun ruokailujen välissä. Syödään kun syödään, jos ei ruoka maistu on ilman ja sitä ei sitten millään kekseillä tai vanukkailla korvata. Jos lautasella on lihapullat ja muusi, voi vain jättää muusin syömättä.
Täytyy tosin muistaa että kaikilla lapsilla on niitä ihme ruokakausia. Hyvin muistan oman veljeni "ketsuppia kaiken kanssa" vaiheen. Oli ihan katastrofi jos ei sitä saanut kaiken päälle.
Se vaihe kesti monta vuotta. Teini-ikäisenä itselläni oli ihan hillitön nuudelihimo 24/7. Onneksi se vaihe ei kestänyt kovin pitkään. 
Lasten kanssa onkin sitten vähän eri juttu. Jos ei ole sairaus/allergia kyseessä on mielestäni kaikkea edes maistettava ja jos ei maistu, ei ole pakko syödä. Mutta jos esim. peruna ei maistu en todellakaan korvaa sitä millään ranskalaisilla. Sama pätee herkutteluun ruokailujen välissä. Syödään kun syödään, jos ei ruoka maistu on ilman ja sitä ei sitten millään kekseillä tai vanukkailla korvata. Jos lautasella on lihapullat ja muusi, voi vain jättää muusin syömättä.
Täytyy tosin muistaa että kaikilla lapsilla on niitä ihme ruokakausia. Hyvin muistan oman veljeni "ketsuppia kaiken kanssa" vaiheen. Oli ihan katastrofi jos ei sitä saanut kaiken päälle.
Se vaihe kesti monta vuotta. Teini-ikäisenä itselläni oli ihan hillitön nuudelihimo 24/7. Onneksi se vaihe ei kestänyt kovin pitkään.
Kun nykyisin yhteiskunnassa ylipaino on suurempi ongelma kuin nälkiintyminen, niin miksi pitäisi syödä jotain, josta ei tykkää tai josta tulee kipeäksi?
Lapsilla on tietenkin eri asia, mutta ei lastenkaan tarvitse kaikesta tykätä. Aikuisen vain tulee huolehtia, että ruokavalio on monipuolinen.
Lapsilla on tietenkin eri asia, mutta ei lastenkaan tarvitse kaikesta tykätä. Aikuisen vain tulee huolehtia, että ruokavalio on monipuolinen.
Ylipaino ei liity sinänsä tähän asiaan mitenkään, ylipainossa on vain kyse siitä, että syömästään ruoasta saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Sekä nirsoilijat että kaikkea syövät voivat olla ylipainoisia, eli nirsoilu ei ole syy eikä seuraus ylipainoisuuteen.
Eipä kukaan pakota aikuista ostamaan omaan kotiinsa ruokaa, josta ei tykkää, mutta jos esim. vieraisilla joku muu tarjoaa ruokaa, on huonoa käytöstä nirsoilla. Enkä tarkoita edelleenkään sairauksia. Ja siis toki voi jättää syömättä, kunhan sen tekee niin, ettei kukaan huomaa, ja esittää olevansa tyytyväinen ruokaan.
Eipä kukaan pakota aikuista ostamaan omaan kotiinsa ruokaa, josta ei tykkää, mutta jos esim. vieraisilla joku muu tarjoaa ruokaa, on huonoa käytöstä nirsoilla. Enkä tarkoita edelleenkään sairauksia. Ja siis toki voi jättää syömättä, kunhan sen tekee niin, ettei kukaan huomaa, ja esittää olevansa tyytyväinen ruokaan.
Eihän kaikki kaikesta tykkää ja se on okei, asenne on tärkein kuten täälläkin on jo kerrottu. Lapsena olin hyvinkin nirso ja nyt aikuisena olen ottanut linjan että kaikkea voi syödä. No, jossain tilaisuudessa oli keittilounas ja tarjolla pinaattikeittoa. Olen aikuinen ihminen, ajattelin, ja otin kauhallisen. Ja voi jestas, se ei vaan mennyt alas vaan tuli yökkirefleksi! Olen siis tyytynyt siihen että kaikki ei aina vain uppoa. Siitä ei tosin tarvitse tehdä numeroa vaan jättää kaikessa hiljaisuudessa syömättä. Samoin jätän ne mille olen allerginen, harvoin jaksan erikseen niitä ilmoittaa (riippuu tietenkin mennäänkö kylään vai johonkim buffettilaisuuteen).
Tosin nämä on taas näitä first world problems; kaikilla, tai kaikkialla, ei ole varaa nirsoilla. Kerran vierailin syrjäisessä afrikkalaisessa kylässä jossa meille vieraille tarjosivat vähästään jotain perinteistä herkkua, ihan järkyttävän makuista juomaa. Siinä ei paljoa yökkäilty vaan tosiaan nautittiin mitä saatiin. Samoin todellakin syötiin kunniaksemme teurastettu vuohi (joka heillekin harvinaista herkkua), ihan sama oliko kasvissyöjä vai ei. Ja tämä oli siis oikeasti syrjäinen paikka, esim klinikalle oli monen päivän matka ja "terveyskeskuksesta" lääkkeet loppu, perheen tytär sairasti malariaa mutta se piti vain sairastaa ja toivoa parasta.
No joo, täysin off topic, tuli vain mieleen. Lapset meillä aina maistaa logiikalla "ajattele jos et olisi koskaan maistanut jäätelöä!" eikä tarvitse edes maanitella. Maistaminen riittää, syödä ei tarvitse.
Tosin nämä on taas näitä first world problems; kaikilla, tai kaikkialla, ei ole varaa nirsoilla. Kerran vierailin syrjäisessä afrikkalaisessa kylässä jossa meille vieraille tarjosivat vähästään jotain perinteistä herkkua, ihan järkyttävän makuista juomaa. Siinä ei paljoa yökkäilty vaan tosiaan nautittiin mitä saatiin. Samoin todellakin syötiin kunniaksemme teurastettu vuohi (joka heillekin harvinaista herkkua), ihan sama oliko kasvissyöjä vai ei. Ja tämä oli siis oikeasti syrjäinen paikka, esim klinikalle oli monen päivän matka ja "terveyskeskuksesta" lääkkeet loppu, perheen tytär sairasti malariaa mutta se piti vain sairastaa ja toivoa parasta.
No joo, täysin off topic, tuli vain mieleen. Lapset meillä aina maistaa logiikalla "ajattele jos et olisi koskaan maistanut jäätelöä!" eikä tarvitse edes maanitella. Maistaminen riittää, syödä ei tarvitse.
Ei pidä olla. Itse olin lapsena kaikkiruokainen (kirjaimellisesti) mutta aikuisiällä monelle ruoka-aineelle herkistynyt ja siksi saan usein kuulla olevani vain nirso 
Towanda
Asioista perillä oleva
Muistui mieleen hassu juttu, kun vierailin köyhässä venäläisessä kylässä ja siellä tarjottiin makkaraa. Piilotin salaa makkarat taskuihin ja sukkiin ja kiitin ruoasta. Ulkona sitten katukoirat tuli närppimään nilkkoja ja hyppivät vasten, mitä paikalliset kovasti ihmettelivät. 
mannikka
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Helmikuunmammat 2015
Elomammat 2016
Syysmammat 2016
Elomammat 2018
Ei tietenkään. Mut kuten muutkin jo ovat kirjottaneet, niin on ihan eri asia jättää ruoka-aineita pois allergian tai muun sairauden takia kuin vaan nirsoilla.
Mie mielelläni leivon vaikka juhliin laktoositonta/maidotonta/gluteenitonta, jos on tiedossa et jollain on erityisruokavalio (siis yliherkkyys tms).
Eri asia on sitten jos on nirso tai noudattaa omasta halustaan jotain eritysruokavaliota. Kun kyseessä on kuitenkin oma valinta eikä sairaus, niin nirsoilijoita en huomioi. Ja jos ei kelpaa, on syömättä. (Esim miehen veli ei syö kermaa, joten kakut jää häneltä lähes järestään väliin).
Itsellä on allergioita, mutta ne on yleensä helposti vältettävissä ilman sen kummempia. Ja ihmiset ymmärtää kans heti jos sanoo et on allergia. Toinen, kinkkisempi juttu on, kun en syö salaatteja. Salaatit ja paprikat saa miun mahan kipeeks, joten en niitä syö. Ja kaikissa salaateissa on järestään joko salaattia tai paprikaa (tai kaalia, jota en myöskään raakana pysty syömään). Oon vaan sanonu et en syö salaattia, ja yleensä sit saan päivittelyä ja ihmettelyä asiasta. En kehtaa alkaa (yleensä ruokapöydässä) sen tarkemmin erittelemään mitä miun maha tykkää vaikka salaatinlehdistä
niin ja monien mielestä ilman salaatteja ei voi syödä kasviksia. Ihan ku juurekset, hedelmät ja marjat ei kelpais 
Lapset meillä maistaa kaikkea. Ja tykkäävätkin salaateista, oliiveista, pavuista, sinihomejuustosta jne
Mie mielelläni leivon vaikka juhliin laktoositonta/maidotonta/gluteenitonta, jos on tiedossa et jollain on erityisruokavalio (siis yliherkkyys tms).
Eri asia on sitten jos on nirso tai noudattaa omasta halustaan jotain eritysruokavaliota. Kun kyseessä on kuitenkin oma valinta eikä sairaus, niin nirsoilijoita en huomioi. Ja jos ei kelpaa, on syömättä. (Esim miehen veli ei syö kermaa, joten kakut jää häneltä lähes järestään väliin).
Itsellä on allergioita, mutta ne on yleensä helposti vältettävissä ilman sen kummempia. Ja ihmiset ymmärtää kans heti jos sanoo et on allergia. Toinen, kinkkisempi juttu on, kun en syö salaatteja. Salaatit ja paprikat saa miun mahan kipeeks, joten en niitä syö. Ja kaikissa salaateissa on järestään joko salaattia tai paprikaa (tai kaalia, jota en myöskään raakana pysty syömään). Oon vaan sanonu et en syö salaattia, ja yleensä sit saan päivittelyä ja ihmettelyä asiasta. En kehtaa alkaa (yleensä ruokapöydässä) sen tarkemmin erittelemään mitä miun maha tykkää vaikka salaatinlehdistä
niin ja monien mielestä ilman salaatteja ei voi syödä kasviksia. Ihan ku juurekset, hedelmät ja marjat ei kelpais Lapset meillä maistaa kaikkea. Ja tykkäävätkin salaateista, oliiveista, pavuista, sinihomejuustosta jne
Ulkosuomalainen
Näppärä viestien naputtelija
Ei pidä olla, mutta tilanteesta riippuen kohteliaisuus on aina hyvä asia. Aikuisten nirsoilua ilman syytä en ymmärrä.
Itse olin lapsena hyvin hyvin nirso, söin siis lähinnä hernekeittoa, makaronia ja kurkkua. Aikuisena olen opetellut syömään/maistamaan kaikkea, en siis pidä kaikesta mutta syön jos tarjotaan.
Täällä turkissa olen joutunut opettelemaan sen tavan että pyydän ettei minulle kerrota mitä on tarjolla, koska täällä pidetään kaikkia mahdollisia sisäelimiä/suolia/aivoja ym.suurena herkkuna, jos tiedän mitä pitäisi syödä tulee automaattinen oksennusrefleksi jos en tiedä mitä syön sitä ei tule, silloin voin määritellä oikeasti pidänkö siitä vai en.
Mm.vuohensuolet grillattuna olivatkin yllättävän hyviä ja voisin syödä toisenkin kerran, mutta jos olisin tiennyt mitä syön olisi oksennus tullut automaattisesti.
Meillä lapset ovat aina maistaneet kaikkea, syödä ei ole tarvinnut. Silti lapset ovat nyt aikuisena hyvin hyvin nirsoja ja ennakkoluuloisia uusia ruokia kohtaan, meillä kyläillessä syövät kyllä kaikkea kohteliaisuudesta miestäni kohtaan.
Itse olin lapsena hyvin hyvin nirso, söin siis lähinnä hernekeittoa, makaronia ja kurkkua. Aikuisena olen opetellut syömään/maistamaan kaikkea, en siis pidä kaikesta mutta syön jos tarjotaan.
Täällä turkissa olen joutunut opettelemaan sen tavan että pyydän ettei minulle kerrota mitä on tarjolla, koska täällä pidetään kaikkia mahdollisia sisäelimiä/suolia/aivoja ym.suurena herkkuna, jos tiedän mitä pitäisi syödä tulee automaattinen oksennusrefleksi jos en tiedä mitä syön sitä ei tule, silloin voin määritellä oikeasti pidänkö siitä vai en.
Mm.vuohensuolet grillattuna olivatkin yllättävän hyviä ja voisin syödä toisenkin kerran, mutta jos olisin tiennyt mitä syön olisi oksennus tullut automaattisesti.
Meillä lapset ovat aina maistaneet kaikkea, syödä ei ole tarvinnut. Silti lapset ovat nyt aikuisena hyvin hyvin nirsoja ja ennakkoluuloisia uusia ruokia kohtaan, meillä kyläillessä syövät kyllä kaikkea kohteliaisuudesta miestäni kohtaan.
Ei tarvii syödä kaikkea. Miksi pitäisikään? Tietysti tuommoinen patologinen nirsoilu, esim tuom Towandan mainitseman kaverin, ei ole ok käytöstä. Jos on noin rajoitteinen, ei pitäisi mennä sitä mainostamaan ja jos ei pysty mitään syömään, olkoon syömättä, mutta siitä ei pidä tehdä numeroa.
Tuosta tuli mieleen, kun jokunen vuosi sitten gluteeniton dieetti oli jotenkin muotia (siis vaikka ei ole mitään keliakiaa tai edes herkkyyttä), kävin kaverin lapsen synttäreillä ja hän oli tehnyt gluteenittomia leivonnaisia, koska yksi sukulaispariskunta oli gluteenittomalla dieetillä. Olin silloin aika pöyristynyt, miten kehtaavat vaatia tuommoisia erikoisuuksia jonkun muotihöpsötyksen takia. Lapsen synttäreissä on muutenkin tarpeeksi hommaa. Tuskin olisi dieetti mennyt pilalle jos olisi vaikka yhen normipullan tai palasen kakkua syönyt. Oon ite joskus hankkinut ja leiponut gluteenittomia herkkuja, kun meillä oli kemiaakikkovieraita, mutta se on aivan eri asia.
Tuosta tuli mieleen, kun jokunen vuosi sitten gluteeniton dieetti oli jotenkin muotia (siis vaikka ei ole mitään keliakiaa tai edes herkkyyttä), kävin kaverin lapsen synttäreillä ja hän oli tehnyt gluteenittomia leivonnaisia, koska yksi sukulaispariskunta oli gluteenittomalla dieetillä. Olin silloin aika pöyristynyt, miten kehtaavat vaatia tuommoisia erikoisuuksia jonkun muotihöpsötyksen takia. Lapsen synttäreissä on muutenkin tarpeeksi hommaa. Tuskin olisi dieetti mennyt pilalle jos olisi vaikka yhen normipullan tai palasen kakkua syönyt. Oon ite joskus hankkinut ja leiponut gluteenittomia herkkuja, kun meillä oli kemiaakikkovieraita, mutta se on aivan eri asia.
Minäkään en syö salaattia, en edes paprikaa, tomaattia tai kurkkua. Minulle se ei ole ongelma, mutta ilmeisesti muille ihmisille se on ihmetys.Ei tietenkään. Mut kuten muutkin jo ovat kirjottaneet, niin on ihan eri asia jättää ruoka-aineita pois allergian tai muun sairauden takia kuin vaan nirsoilla.
Mie mielelläni leivon vaikka juhliin laktoositonta/maidotonta/gluteenitonta, jos on tiedossa et jollain on erityisruokavalio (siis yliherkkyys tms).
Eri asia on sitten jos on nirso tai noudattaa omasta halustaan jotain eritysruokavaliota. Kun kyseessä on kuitenkin oma valinta eikä sairaus, niin nirsoilijoita en huomioi. Ja jos ei kelpaa, on syömättä. (Esim miehen veli ei syö kermaa, joten kakut jää häneltä lähes järestään väliin).
Itsellä on allergioita, mutta ne on yleensä helposti vältettävissä ilman sen kummempia. Ja ihmiset ymmärtää kans heti jos sanoo et on allergia. Toinen, kinkkisempi juttu on, kun en syö salaatteja. Salaatit ja paprikat saa miun mahan kipeeks, joten en niitä syö. Ja kaikissa salaateissa on järestään joko salaattia tai paprikaa (tai kaalia, jota en myöskään raakana pysty syömään). Oon vaan sanonu et en syö salaattia, ja yleensä sit saan päivittelyä ja ihmettelyä asiasta. En kehtaa alkaa (yleensä ruokapöydässä) sen tarkemmin erittelemään mitä miun maha tykkää vaikka salaatinlehdistä
Lapset meillä maistaa kaikkea. Ja tykkäävätkin salaateista, oliiveista, pavuista, sinihomejuustosta jne
Syön myös gluteenittomasti vatsan hyvinvoinnin vuoksi ja kyllä se seuraava päivä on tuskainen, kun on kohteliaisuudesta syönyt jonkun leipomuksia. Niinpä voin hyvin jättää syömättä ja juoda pelkät kahvit. Usein kyllä löytyy muitakin vaihtoehtoja, vaikka en ole pyytänyt.
En tiedä, onko maailma pullollaan ihmisiä, jotka tahtovat tehdä asiansa vaikeiksi syömättömyydellä vai ihmisiä, joiden on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, ei suolistoltaan eikä aisteiltaan. Erilaisuutta suvaitaan vain sen verran kuin itsellä riittää ymmärrystä.
Jotta ei jäisi väärää kuvaa, niin ilmeisesti olen onnistunut olemaan oikealla tavalla nirso, koska kutsut kyläilemään eivät ole vähentyneet eivätkä omat tuttavani ole kaikonneet syömättömyyteni vuoksi. Silti ihmettelen näitä netin kommentteja, joissa nirsot ovat jotenkin vääränlaisia.
Tämä! Minulla on tuttavapiirissäni monta LCHF-diettiin hurahtanutta tuttua ja auta armias kun jokikisiin kissanristijäisiin pitäisi heillekin hommata jotain erikseen. Kaikki siis tällä dieetillä ainoastaan painonhallinan takia. En todellakaan ala laittamaan erikseen kakkuja, lisukkeita tai kastikkeita heitä varten. Saavat puolestani olla syömäti.
Veget tai muut ideologiset/uskonnolliset dietit voin vielä ymmärtää.
Sama pätee gluteenittomaan diettiin kun moni ei edes sairauden takia sitä tarvitse. Kun itselläni on huono kausi IBS:n takia syön gluteenitonta ruokaa MUTTA se ei ole mikään välttämättömyys. Jos menen juhliin en koskaan vaadi gluteenitonta vain koska oma vatsani "saattaa" mennä sekaisin. Eri asia jos tiedän jonkun keliaakikkotutun myös tulevan juhliin, meillä kun moni tuttu kyseistä tautia sairastaa. Taas kerran, sairaudesta johtuvat syyt ovat oma kategoriansa.
Oma mieheni on myös hyvä esimerkki erittäin vaativasta ruokavieraasta kun on erittäin allerginen melkein kaikille vihanneksille ja hedelmille raakana (salaatti, kurkku, tomaatti, sipuli, marjat ovat ainoat jotka voi syödä raakana). Kaikki on keitettävä tai paistettava mössöksi mutta hän ei koskaan ilmoita asiaa etukäteen mennessämme jonnekin. Noukkii sitten pois jos ei voi syödä. Minä olen sitten useampaan kertaan mieheni selän takana ilmoittanut muille mitä hän ei voi syödä kun hän ei halua olla muille vaivaksi. Mieluummin pidän hänet elossa vaikkakin vähän vaikeammin kestitettävänä (ilmatiet siis turpoavat kiinni jos syö jotain sopimatonta).
Saa olla nirso, itsekin vähän olen, mutta kuten muutkin on sanoneet siitä ei tarvitse tehdä numeroa. Allergiat, yliherkkyydet jne asia erikseen. Jos jostain ruuasta tulee jotain vaivoja niin ei sitä tietenkään tarvitse edes maistaa kohteliaisuudesta ja näistä on ihan hyvä kertoa jos on menossa jonnekin missä on tarkoitus syödä. Mutta en ymmärrä jos joku luettelee vastaavassa tilanteessa että näitä en syö, koska en tykkää.
Lasten pitää maistaa kaikkea (eihän muuten tiedä tykkääkö vai ei), mutta ei ole pakko syödä jos ei tykkää. Oma poikani on hyvin kaikkiruokainen, mikä kyllä helpottaa asioita, kun voi tarjota mitä vain. Nuudelit ei oikein hänelle maistu, mutta silti meillä niitä välillä on ja yleensä niitä vähän syökin.
Lasten pitää maistaa kaikkea (eihän muuten tiedä tykkääkö vai ei), mutta ei ole pakko syödä jos ei tykkää. Oma poikani on hyvin kaikkiruokainen, mikä kyllä helpottaa asioita, kun voi tarjota mitä vain. Nuudelit ei oikein hänelle maistu, mutta silti meillä niitä välillä on ja yleensä niitä vähän syökin.
