Pikkusisaruksen satuttaminen: Muksitaanko teillä pienempää?

[Uusperhesatu]

Meillä kaksivuotias on viime aikoina alkanut muksia pikkusiskoaan (9 kk) enenevissä määrin. Vähän väliä yrittää töniä, läpsiä ja potkia pienempäänsä. Tämä on tosi rasittavaa, kun selkäänsä ei voi kääntää hetkeksikään. Ja tuntuu, että mikään puhe ei mene perille. Hän vain jatkaa muksimista kielloista huolimatta. Olen yrittänyt selittää ja sanoittaa, mutta ei auta. Välillä sitten taas taapero halii ja hellii siskoaan, mutta seuraavassa hetkessä saattaa huitoa tai nipistää.

En jotenkin usko että on kyse mustasukkaisuudesta. Tämä ei tunnu siltä. Tai ei ainakaan mustasukkaisuudesta minua tai isäänsä kohtaan. Kovakouraisuus tuntuu lisääntyneen nyt, kun vauva liikkuu enemmän ja nousee tukea vasten seisomaan, joten ehkä se on laukaissut taaperossa jonkun "älä tunge reviirilleni" -reaktion.

Onko teillä kokemuksia vastaavasta? Ja siis juuri tällaisesta, että muksiminen alkaa yllättäen eikä niin, että kun vauva syntyy, mustasukkainen isosisarus yrittää lyödä ja töniä. Sellaista meillä ei ollut ollenkaan, mutta tosiaan nyt tämä alkoi yhtäkkiä vauvan ollessa jo isompi.

 

[elaffy]

Kaksivuotiaana lapsi on yleensä väkivaltaisimmillaan. Omat sisarukset ovat hyviä kohteita, turvallisia ja tarpeeksi läheisiä. Itsenäistyvä lapsi hakee rajojaan - myös niitä omia rajojaan suhteessa muihin. Vähän niin kuin koiranpennut purevat toisiaan kokeillessaan, miten paljon voi hampaitaan käyttää, ennen kuin toiminnasta tulee joku palaute emolta tai sisaruksilta. Lasten toimintaa ja kehitystä ei voi tietenkään yksinkertaistaa ihan näin suoraviivaisesti, mutta jossain määrin aggressiivinenkin käytös kuuluu normaaliin kehitykseen. :) Sitä ei tule sallia, kuten väkivaltaa yleensäkään, vaan lapsi kannattaa ohjata sallitulla ja hyväksytyllä tavalla purkamaan tunnetilansa. Esim voisiko lapsi lyödä tyynyjä tai pehmoleluja tai hyppiä tasajalkaa ja vaikka huutaa? Tietysti tunnetilaa saa ja pitääkin sanoittaa, mutta 2v lapsi on vielä kovin pieni ymmärtämään täysin. Tunne on sallittu, väkivaltainen toimintamalli ei.

Meillä nuo kolme täyttävät tuplat ovat olleet viimeisen vuoden ajan enemmän ja vähemmän jatkuvasti toistensa kurkussa kiinni. Selvästi hakevat irtautumista vanhemmistaan, mutta myös toisistaan ja tämän ikäisillä ne keinot ovat kovin fyysisiä. Kun oma toiminta ei onnistu tai tulee joku harmistus, puretaan se siskon päälle käymällä. Ihan pieniin nahinoihin en ole puuttunut, mutta lyömistä tai muuta satutusta ei ole sallittu ollenkaan. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että ymmärrys rupeaa riittämään ja tytöt tietävät oikean tavan toimia. Aina sen noudattaminen ei onnistu, mutta aikuisen sanallinen ohjaus usein riittää. Empatiahan tulee vasta paljon myöhemmin, eikä lapsi osaa tässä itsekkäässä minäminä-vaiheessa eläytyä vielä välttämättä toisen tunteisiin. :)

 

[Uusperhesatu]

Hyviä pointteja, elaffy! Meilläkin on nollatoleranssi satuttamisen suhteen, mutta ihan aina ei ehdi väliin ennen kuin siskoa on jo mätkäisty. Aika varmasti auttaa, ja siihen asti pitää vain toistuvasti ja johdonmukaisesti kieltää muksiminen ja selittää, miksi niin ei saa tehdä.

 

[Tipadeeee]

Nyt olisi pari vuotta myöhemmin mielenkiintoista kuulla miten teillä meni? Muuttuiko meno rauhallisemmassa? Tuo kirjoittamasi teksti voisi nimittäin olla sanasta sanaan minun suusta tällä hetkellä..

 

[elaffy]

Meillä on nyt se pienin (isompien tönimä) vähän reilu 2,5v ja tekee isommille ihan kohta 5v lapsille jatkuvasti kiusaa. Ottaa ohimennen hiuksista kiinni, ilman mitään syytä tönäisee, menee päälle, on jokusen kerran purrutkin. Isommat eivät enää väkivaltaisesti kiusaa tuota nuorinta, mutta välillä toki tulee kinaa leluista tai eivät suostu ottamaan mukaan leikkiin. 2v ja 4v ovat niin eri kehitysvaiheissa, ettei yhteiset jutut vielä aina tahdo onnistua.

Toistoa ja toistoa vain paljon, että saa oman tilansa ja omat tarpeensa kuulluksi ilman väkivaltaakin. Tämä on nyt tämä elämänvaihe ja kohta tulee taas uudet kehitysjutut.

 

[Foreverfever]

Meilläkin on ollut niin päin että pienempi on käynyt käsiksi isompaan. Juurikin vetämällä hiuksista, läpsimällä, tai puremalla ilman syytä ohimennen. Välillä sitten on mennyt isommalla hermo ja pistänyt takaisin, onneksi useimmiten pystyvät aikuiselle puhumalla tai keskenään selvittämään välit. Lapset 6v, 4v, ja 2v.

 

[Lya M.]

Meidän lapsillamme on iso ikäero ( 6 vuotta ) joten isompi lähinnä hellii pienempää. Joskus joudun kyllä komentamaan, että pienempää ruokittaessa ei tulla paijaamaan ja pusuttelemaan vauvaa.