Meillä 2,5-vuotias esikoinen kovasti välillä masulle puhelee ja silittää pyöristyvää masua.
Paljon on tässä raskaudessa ollut mielessä, miten tulevien sisarusten suhde lähtee rakentumaan ja miten isoveli reagoi vauvaan. Jännittävää miettiä, miten meidän perheestä tulee pian nelihenkinen, kun uusi ihminen tulee meitä täydentämään. Erilaiset mietteet tosiaan ollut kuin esikoista odottaessa.
Kovasti on ollut myös jo mielessä, miten erilainen tilanne tulee itselle olemaan toisen syntymä varrattuna esikoiseen. Elämänmuutos ei (ehkä) ole enää niin huima. Toisaalta olen monilta kuullut että kahden lapsen kanssa omat riittämättömyden tunteet voivat olla kovia ja se on jo valmiiksi helppo uskoa. Miten taplaan käytännön tilanteita, kun vanhemman lapsen kanssa on jokin tilanne päällä ja vauva itkee, eikä pääse heti vauvan luokse. Jos vauva on kovin itkuinen alkukuukausinaan, niin miten osaan ottaa huomioon sekä hänet että esikoisen. Esikoisen kanssa kun 2-3-kuisena päivät kuluivat melkeimpä häntä sylissä (tai kantorepussa) kantaen, kun ei muualla viihtynyt. Miten se onnistuu kun lapsia on kaksi?!
Meillä on siis esikoinen edelleen kotihoidossa (nyt isi kotona 3 päivää ja minä 2, eli molemmat tehdään töitä osa-aikaisena) eikä ole aikomuksia laittaa häntä hoitoon syksylläkään vauvan synnyttyä. Jonkinlaista päiväkerhoa esim. kirkolla tai puistossa ollaan kyllä mietitty.
Onko muilla äideillä tällaisia pohdintoja?