Piikkikammo ja verikokeet

Keskustelun 'Laskettu aika helmikuussa 2012' aloitti Ooja, 7 heinä 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Ooja Aloittelija

    Mulla on ihan hirveä ongelma, mä nimittäin kammoan piikkejä ja pistämistä niin paljon, että jokaisen rokotteen kohdalla olen valahtanut kalpeaksi ja melkein pyörtynyt... Nyt sitten pitäisi kestää pidemmät sessiot verikokeiden muodossa ja sokerirasitustestikin ilmeisesti tulossa, ja eikö siinäkin oteta verta?

    Miten tästä pääsee yli? Olen jo harkinnut joidenkin asioiden skippaamista vain siksi, että menen ajatuksestakin paniikkiin... Tervettä vauvaa kyllä on odotettu jo liian kauan, että kai se on vaan pakko kaikki kärsiä sen eteen?

    Synnytyksenkin olen ajatellut pärjääväni vaikka päällä seisten ilman epiduraalia, koska ajatuskin selkään piikittämisestä ja tunnon lähtemisestä jaloista ahdistaa mua niin paljon, että siitä olisi ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä mun kohdalla...

    Onko muita kohtalon tovereita, jotka pyörtyvät neuloja nähdessään?
  2. Durina Peruskäyttäjä

    Huomenta ja tsemppiä Ooja! Minä olin tuossa samassa tilassa esikoistani odottaessani, samojen ajatusten ja kauhukuvien kanssa kamppailin. Itse kans jouduin ihan hirveeseen paniikkiin kun puhuttiinkin verikokeista ja pohdin samaa, etten tahdo MISSÄÄN NIMESSÄ eiduraalia, ennemmin vaikka kuolen sinne synnytyssaliin. No hei, ei se ihan niin oikeesti mee


    Kestin kaikki piikitykset ja kokeet ja edelleen vielä laskettuna aikanakin olin kauhusta kankeana ku ajattelinkin epiduraalia. MUTTA kun synnytys käynnistyi ja supistukset alkoivat ei sitä paljoo piikkejä muistele... Usko mua :D Itselläni synnytys pysähtyi ja päättyi lopulta kiireelliseen sektioon, jota ennen sain 5 kertaa epiduraalia ja 3 kertaa spinaalin joista vain ensimmäinen epiduraali auttoi. Lisäksi sain käteen jonkin piikin heti kun tultiin saliin... Ja tietenkin vielä leikkaukseen mentäessä puudutetta ja jossain vaiheessa päivää tipan käteen. Niin paljon siinä tuli niitä piikkejä (joista ei niiden supistuksien aikana tuntunu mitään, se kipu on ihan jossain muualla ku siellä mihin pistetään ;)
    Ja  jos jotain positiivista tästä kokemuksesta (paitsi tietenkin ihana, terve tyttövauva) Niin nykyään en kammoa enkä pelkää piikkejä yhtään.

    TSEMPPIÄ!
  3. Artemis Peruskäyttäjä

    Hep! Täällä toinen piikkikammoinen ilmottautuu!
    Se pelkkä neulan näkeminen ja ajatus siitä, että kohta se tökätään muhun... Hrrrr...
    Pakkohan se on kestää, eihän sille mitään mahda, mutta itse pidän huolen että se miekkonen on siinä vieressä vissin varmasti ennen kuin yhtäkään neulaa tähän tätii tökkäistään.
    Synnytksestä toivoisin piikitöntä, mutta mene ja tiedä. Voi olla, että kun tilanne on päällä niin sitä ei kauheasti ehdi kauhistumaan.
  4. Ooja Aloittelija

    Kiitos Durina tsempistä, hyvä tietää että se piikkikammo EHKÄ lieventyy tän koettelemuksen aikana!

    Artemis: Mä kanssa sanoin miehelle, että sen on pakko olla mukana niissä verikokeissa, muuten en varmaan pääsisi omin avuin pois sieltä sadan pyörtymisen jälkeen... :D Onneksi mulla kävi "hyvä tuuri", että kaikki verikokeet otetaan samana päivänä heti ensimmäisen ultran jälkeen. Kaikki siis samaan syssyyn niin ei tarvi montaa eri päivää hermoilla. Kaiken lisäksi miehelläkin on silloin lomaa niin hän tietää siis varaavan koko päivän mun hoivaamiseen... :D

    Tietenkin kaikilla on erilainen synnytys eikä sitä ikinä tiedä mihin pyöritykseen ja piikitykseen sitä vielä joutuu H-hetkenä, mutta toivottavasti saisin kokea mahdollisimman luomun synnytyksen... Äidin kanssa on tullut juteltua ja kyseltyä sen synnytyskokemuksista, ja sillä on 2/3 synnytyksistä menny ilman epiduraalia ja ollut kuulemma parempi niin kuin se yksi piikin kanssa. Hänellä kesti kaikki synnytykset kaiken lisäksi vain max. 5 tuntia ja itse ponnistusvaihe ihan pari minuuttia. Tietysti vähän elättelen toiveita, että synnytyskokemukset saattaisivat olla suhteellisen samanlaisia suvussa. Peukut pystyyn ja sormet ristiin. :)

  5. Maikkie Tuttu foorumilla

    Mulla ei kylläkään varsinaista piikkikammoa ole, mutta ei ne koskaan mukavia ole. Itse kävin alkuviikosta niissä pakollisissa verikokeissa ja neljän koeputken jälkeen meinasi aivan aavistuksen muka tulla heikko olo. Sellaista ei ole mulle sattunut vielä koskaan. (ellei kortisoonipiikkiä lasketa, se nimittäin oli viedä tajun ihan kirjaimellisesti... onneksi lääkärisetä huomasi tilanteen ajoissa ja sain asianmukaista hoitoa) Neljä koeputkea verta otettiin ja hoitaja laastaroi käden. Olin jo nousemassa tuolista, kun piikkitäti huomasi unohtaneensa kaksi putkea... siis kääk!!! Ja ei muuta, kun toinen käsi ojolle ja lisää piikkejä. Ei tuntunut kivalle... emoticon

    Synnytyksen suhteen olen kyllä kaikesta huolimatta ajatellut ottaa kaiken mahdollisen kivunlievityksen vastaan oli niissä sitten kuinka paljon tahansa piikkejä. Tuskin siihen epiduraaliin kuitenkaan kuolee ja uskoisin kyllä, että siinä kohtaa supsituskipujen kanssa kärvistellessä, on varmasti ihan sama yksi piikki selkänahassa. Synnytyskertomuksessa sitten joskus ensi vuoden puolella selviää, menikö se sitten ihan noin... emoticon
  6. Pirkko90 Aloittelija

    Täällä myös yksi neulakammoinen. Ensimmäinen asia mikä pamahti mieleen positiivisen raskaustestin jälkeen oli että nyt joutuu piikitettäväksi. Itselläni 2 ja puoli viikkoa laskettuun ja koko raskauden aikana olen tasan kerran antanut neulalla itseäni tuikata, verikokeissa. Sokerit jääneet ottamatta kokonaan, neuvolassa onneksi sen verran ymmärtäväisiä etteivät ole yrittäneetkään minua piikitellä. Olen myös juuri sellainen että otan ja pyörryn ja jos en satu pyörtymään niin nyrkistä tulee kun paniikki iskee. Ukko tuli onneksi mukaan noihin verikokeisiin ja minulla oli vielä tuo emla puudutus laastari kädessä ettei tuntunutkaan miltään mutta silti sai äijä pitää päätä ylhäällä kun pyörtymäisilläni olin. Olen myös päättänyt että epiduraalia tai muitakaan piikkejä en halua synnytyksessä, nyt alkanut jännittämään ja pelottamaan tuo päätös mutta siinä koitan pysyä viimeiseen saakka. Saa nähdä sitten kuinka käy synnytyksen alkaessa ja kipujen tullessa :D
  7. lounatuuli Aloittelija

    Täällä myös yksi neulakammoinen. Emla-puudutteen avulla olen viimeisten vuosien aikana selvinnyt verikokeista, mutta nyt neuvolassa olen itsellenikin yllätykseksi kestänyt hb-mittaukset ilman ainuttakaan pyörtymistä. Muakin pelottaa kovasti tuleva synnytys lähinnä kaikkien mahdollisten toimenpiteiden (pistämisten) suhteen, mutta toisaalta kauhistuttaa kipukin, joten olen ainakin ajatellut ottavani epiduraalin. Myös tipan laittaminen jännittää ja toivonkin, että jos vain mahdollista, niin ennen sitä saisin vaikka emlaa. Voihan se olla, että synnytyksessä on ajatukset toivottavasti vähemmän näissä pistämisissä ja ne menisivät hyvin. Saa nähdä...
  8. Eemi03 Rakastunut foorumiin

    Yritän nyt sillä lohduttaa et siinä kivussa se yksi pieni piikki ei tunnu oikeesti miltään. Ja sekin kun jos epiduraalia pistetään niin ette te itse näe sitä koko piikkiä kun selkäpuolella se kaikki homma tehään. Teille taitaa tietty riittää ajatus koko piikistä mut usealla varmasti ajatus muuttuu kun muualle jo sattuu niin paljon et piikkiä ei ees huomaa. Ja jos sillä saattaisi saada avun niin.... uskokaa vain
  9. Ooja Aloittelija

    Onneksi itse selvisin synnytyksestä ilman epiduraalia ja muita lääkityksiä, kuten olin suunnitellutkin. Oli sen verran nopea synnytys ja mulla melko korkea kipukynnys, joten meni helposti ilman mitään. Toivottavasti sitten seuraavan raskauden kohdalla sama :) Mutta sitäkin enemmän jouduin kestämään piikityksiä ennen synnytystä, kun jouduin pojan ennenaikaisuuden vuoksi ottamaan kortisonipiikkiä pakaraan ja antibiootteja tipan kautta, ja tietysti parin tunnin välein verikoetta mahdollisten infektioiden kartuttamiseksi. Ihan kamalaa oli, mutta onneksi selvisin niistä. Nyt voin sitten nauttia piikittömyydestä ainakin siihen asti, kun seuraavaa vauvaa pukkaa (eli ei ihan heti) :)

Jaa tämä sivu