Petetty

[jezebel]

Pakko jonnekin avautua, kun häpeän niin tilannettani etten pysty edes läheisille ystävilleni tästä puhumaan :arghh:

Tilanne on siis se, että mua on petetty eikä vain kerran vaan kahdesti. Tekijänä on oma aviomies ja kahden lapseni isä. Ensimmäinen kerta tapahtui jo ajalla ennen lapsia ja miehen silloisen suhteen loppumisesta on aikaa 7 vuotta. Työstimme tuolloin asiaa perheneuvonnassa ja päätettiin jatkaa suhdetta, edellytyksenä tietenkin, että tuo suhde loppui ja vastaavaa ei enää tule. Helppoa se ei ollut ja tietenkin minulle jäi epäilys päälle, vaikka vuosien mittaan päästiinkin siihen pisteeseen, että saatiin asioita korjattua, lapset syntyi ja tunteetkin palasivat. Tottakai mä aina mietin jokaista epäilyttävää merkkiä miehen käytöksessä et voiko taas olla kyseessä joku toinen, kysellytkin olen eikä kuulemma ole eikä tule.

No.. muutama viikko sitten jouduin hakeutumaan päivystykseen kipujen vuoksi ja tietenkin luulin, että sairauteni on taas aktiivinen. Sain antibiootit, koska tulehdus selkeästi oli ja pääsin kotiin pitkän lääkärireissun päätteeksi. No, muutama päivä myöhemmin sain puhelun, että klamydiatesti oli positiivinen, mulla on klamydia. Järkytyin, itkin ja hyökkäsin heti välittömästi miehen silmille, että mitä v...ua sä oot taas menny tekemään. Kehotin miettii tarkkaan kaikki mahdolliset tilanteet läpi, missä on pettäny mua. Mies sit kertoi vetäneensä viime syksynä perseet ja oli sit majoittanut jonku tuntemattoman naisen anoppilaan, kun tuon naisen mies oli kilahtanut naiselle ravintolassa ja vienyt kengät ym. käsilaukut eikä naisella ollu paikkaa mihin mennä. Nainen oli kuulemma nukkunut omalla patjalla. Mies ei kuulemma edes muista panneensa ko. naista, mutta nähtävästi näin on kuitenkin mennyt tekemään.

Nyt tilanne on sitten se, etten pysty edes koskemaan mieheen ja ahdistaa ajatus seksistä hänen kanssaan. Myös vanhat ahdistukset sen vanhan pettämisjutun ajalta aktivoitui uudelleen. En luota häneen ollenkaan, en halua, että hän edes koskee muhun enkä pysty itsekään koskemaan häneen. Jotenkin tuntuu, ettei tästä ole enää paluuta entiseen, vaikka haluaisinkin vielä yrittää luottaa ja jotain.

Mä jo melkein tiedän, millaisia vastauksia tähänkin tulee.. "jätä se" ym. mut ei sekään taida niin helppoa olla enkä tiedä, haluanko mä varsinaisesti sitäkään. Kiitos kuitenkin, että sain avautua, helpottaa edes vähän, vaikken livenä tätä kelleen kerrokaan.

 

[Ilpuri]

Oon tosi pahoillani että oon joutunut tollasen tilanteen keskelle.
Mun mielestä kukaan ei voi sanoa kenellekään että eroa, kukaan muu kuin kyseisessä suhteessa olevat eivät tiedä mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. Mitä ovat hyvät, mitä ovat huonot hetket. Vain sinä itse tiedät milloin raja tulee vastaan, mikäli tulee.
Kannattaa miettiä niin hyviä kuin huonojakin kysymyksiä mitä tilanteeseen liittyy, milloin sun oma raja tulee täyteen. Mitä sinä haluat omalta elämältäsi, millaiseen tilanteeseen olet tyytyväinen ja voit elää siinä.
Kuitenkin suosittelen miettimään, mikäli päätät jäädä, että pääsetkö todella tilanteen yli. Mikäli pohjalle jää katkeruutta, epäilystä ja sairalloista mustasukkaisuutta elämä ei ole helppoa ja vaikeuksia on tiedossa. Muista myös että sinulla on yksi ainut elämä ja isot päätökset voit tehdä vain ja ainoastaan sinä. Jos jäät, ja annat anteeksi, anna anteeksi kokonaan, kaikki. Pariauhde ei toimi mikäli näin ei ole.
Paljon voimia, viisautta ja tsemppiä sulle!

 

[Jezebel]

Ilpuri, kiitos ymmärryksestä! Toisaalta haluan jatkaa suhdetta, ja mies on ihan oikeesti joutunut miettimään alkon käyttöään (on aikonut olla juomatta ainakin toistaiseksi), haluaa kuulemma olla mun kans, ei haikaile muita eikä halua olla mun kans vaan siitä pelosta että näkee vähemmän lapsia jos erottaisiin.

Mies joutui hänkin hoidattamaan klamydian, mielestäni ihan oikein hänelle Ilmoitin jo heti alkuun etten koske häneen pitkällä tikulla ainakaan ennenkuin hän on hoidattanut itsensä. Ollaan molemmat syöty antibiootit ja parin viikon päästä olisi kontrolli.

Toisaalta mietin että on jossain määrin anteeksiannettavaa kun mies sanoo olleensa tosi pellit kiinni eikä muista koko tapahtumaa, mutta toisaalta mietin, mahtaako hän puhua edes totta.. hän meinaan valehteli silloin ekallakin kerralla ollessaan suhteessa koko sen suhteen ajan ettei ole ketään toista.. ja minä tyhmä uskoin Ilmeisesti nyt kuluneiden vuosien aikana ei ole ollutkaan, tai mistä minä nyt sitäkään tiedän.

Halusin joskus lisää lapsia, mieskin melkein suostui, mutta nyt joudun suremaan senkin ettei heitä ehkä tule. Olen kohta 40, pelottaa mitä tuhoja klamydia teki tuolla alhaalla niiden kuukausien aikana kun en tiennyt siitä ja tosiaan, en tiedä pystynkö enää mihinkään tuon kanssa. Lähin ajatus, mitä päässä pyörii on, että tuo mies tuhoaa mut, meinaan tuntuu, etten oo koskaan saanut yhtä paljon paskaa niskaan keneltäkään muulta, ja minä olen sentään kokenut ehkä liikaakin elämässäni

 

[Ginger]

Yhden neuvon haluaisin antaa ajatellen sitä, että haluatko jatkaa suhteessa. Kysy itseltäsi rehellisesti, näetkö itsesi onnellisesti yhdessä miehesi kanssa. Näetkö, että teille voi tulla tulevaisuudessa normaali, hyvä arki ja löydättekö te sieltä niitä onnen hetkiä, jotka haluat jakaa juuri hänen kanssaan.
Uskon, että monesti tällaisessa tilanteessa ajattelee lapsia ja sitä, että kauan on oltu yhdessä, mutta itse koen ainakin juuri nyt, että se, miten näet oman onnellisuutesi mahdollisuudet suhteessa, on tärkein. Lapsetkin ovat onnellisempia onnellisen äidin kanssa! Jos uskot, että teillä vielä on yhteistä tulevaisuutta, jota tämä ei varjosta, niin todella hyvä. Mutta jos et, niin rohkeasti vaan kamppeet jakoon.
Itse pähkäilin pitkään huonossa suhteessa ja nyt lopulta ollaan päätetty erosta. Kyseessä ei ollut pettäminen, vaan muut asiat, mutta mielestäni silti se peruskysymys, näetkö itsesi onnellisena hänen kanssaan jatkossa, on toimiva. :)

 

[Ilpuri]

Ginger antoi todella hyvän pointin ja sitä itsekin hain, mieti miten sinä olet onnellinen. Itseäni ei ole petetty mutta lähipiirissäni olen sellaisen tilanteen nähnyt.
Petetty osa puoli mietti ytosi kauan just että hän haluaa olla miehensä kanssa ja hän ei ole ollut tarpeeksi hyvä puoliso ja hänessä on varmasti joku vika.
tosi asia on se että mikään ei oikeuta pettämään, ei et jos on vihainen, ei jos on humalassa, eikä edes kostokaan mun mielestä. Lopulta kysymys on vain että mikä tekee sut onnelliseksi ja millaiseksi haluat elämäsi muodostuvan sekä muista myös että sinulla on vain tämä elämä aikaa. Olipa se päätöksesi kumpi tahansa, pysy siihä, älä pidä jalkaa ovenraossa, kumpaankaan suuntaan.