Periaatteet romukoppaan?
- Ketjun aloittaja Selah
- Aloituspäivämäärä
Tää ei nyt oo mikään periaate, mut aina ihmettelin miten mun äiti syö jotai meidän ruokien jämiä. Todella ällöä, minä en kenenkään muun aloittamia ruokia söisi. Jaaaaa niin vaan syön kaikki limaiset, kuolatut, pikkuisen maistetut lasten jämät, yhtään asiaa pohtimatta. 
Tämä oli minullakin yhtenä ! Niin vaan minäkin syön niitä nykyään, jossakin tuli vastaan että lapsi niitä tarjoaakin koska se on merkityksellistä hänelle jakaa omansa tärkeiden ihmisten kanssa.Tää ei nyt oo mikään periaate, mut aina ihmettelin miten mun äiti syö jotai meidän ruokien jämiä. Todella ällöä, minä en kenenkään muun aloittamia ruokia söisi. Jaaaaa niin vaan syön kaikki limaiset, kuolatut, pikkuisen maistetut lasten jämät, yhtään asiaa pohtimatta.
Toinen mikä oli, että lapsi nukkuu alusta lähtien omassa sängyssään yöt. No mitä vielä, edelleen nostan itse lapsen usein viereen nukkumaan jos se tarkoittaa että kaikki saa nukuttua.
Pilkki24
Seurustelun sensei
Minä nyt lähtökohtaisesti suunnittelin elämää kuvitellen, että hoidan jotain robottia. Mies joutui aina välillä muistuttamaan, että se pieni ihminen tarvitsee sitten myös hellyyttä ja kosketusta aika rutkasti. 
Kyllä se sitten sieltä löytyi sekin puoli, kun lapsi syntyi, mutta olin tosiaan kuvitellut, että lasta voi vauvasta asti nukuttaa eri huoneessa ja tuo nukkuisi yönsä kuin aikuinen. 
Tai, että vauvaa voi vain pitää lattialla/jossain kopassa päivät pitkät, kun puuhailee omiaan. Aika vähän sitä tuli puuhattua, kun vastasyntynyt oli jatkuvasti kiinni tississä ja itse olin niin huonossa kunnossa, että vasta puolivuotiaan kanssa pystyin tekemään kävelylenkkejäkin ilman ylimääräistä tukea keskivartalolla (paha erkauma ja sektio tekivät aika rajusti tuhojaan). Synnytyksestä meni viikkoja, että puhuttiin edes tyydyttävästä toimintakyvystä.
Pöpöjä oli jossain kohtaa pakko alkaa sietämään. Pienen vauvan kanssa olin todella tarkka ja saatoin hormonihuuruissa opastaa vieraita mm. vessan oikeaoppisesta huuhtelusta kansi kiinni.
Etukäteen ajattelin myös tapaavani kavereita kuten ennenkin, mutta enää en jaksa enkä edes halua käyttää aikaani samalla tavalla kuin ennen. Se oli ehkä suurin yllätys etten enää halua samoja asioita niin paljoa.
Kyllä se sitten sieltä löytyi sekin puoli, kun lapsi syntyi, mutta olin tosiaan kuvitellut, että lasta voi vauvasta asti nukuttaa eri huoneessa ja tuo nukkuisi yönsä kuin aikuinen. Tai, että vauvaa voi vain pitää lattialla/jossain kopassa päivät pitkät, kun puuhailee omiaan. Aika vähän sitä tuli puuhattua, kun vastasyntynyt oli jatkuvasti kiinni tississä ja itse olin niin huonossa kunnossa, että vasta puolivuotiaan kanssa pystyin tekemään kävelylenkkejäkin ilman ylimääräistä tukea keskivartalolla (paha erkauma ja sektio tekivät aika rajusti tuhojaan). Synnytyksestä meni viikkoja, että puhuttiin edes tyydyttävästä toimintakyvystä.Pöpöjä oli jossain kohtaa pakko alkaa sietämään. Pienen vauvan kanssa olin todella tarkka ja saatoin hormonihuuruissa opastaa vieraita mm. vessan oikeaoppisesta huuhtelusta kansi kiinni.
Etukäteen ajattelin myös tapaavani kavereita kuten ennenkin, mutta enää en jaksa enkä edes halua käyttää aikaani samalla tavalla kuin ennen. Se oli ehkä suurin yllätys etten enää halua samoja asioita niin paljoa.
Tämän kuulin tuttavalta - jos ensimmäinen lapsi pudotti tutin lattialle, se keitettiin ja desinfiointiaineita ja vaikka mitä. Toinen lapsi teki saman - huuhdottin, pestiin.
Kolmas lapsi teki saman - vähön hulluteltiin veden alla ja siinä se.
Oli meilläkin esikoisella tuttipullon keitin…. Taisi mennä lasten välissä pienlaitteet- jätteeseen, oli ihan älyttömän hankala käyttää.
Mun lapset nukkuivat vähön liiankin hyvin, piti yöllä herätellä syömään, kun olivat aika pikkuisia kooltaan. Tiedä sitten johtuiko korvikkeesta.
Kolmas lapsi teki saman - vähön hulluteltiin veden alla ja siinä se.
Oli meilläkin esikoisella tuttipullon keitin…. Taisi mennä lasten välissä pienlaitteet- jätteeseen, oli ihan älyttömän hankala käyttää.
Mun lapset nukkuivat vähön liiankin hyvin, piti yöllä herätellä syömään, kun olivat aika pikkuisia kooltaan. Tiedä sitten johtuiko korvikkeesta.
Mulla pysy tosi hyvin kaikki periaatteet! En syö lasten jämiä, en edes pystyisi. Lapset nukkuvat (ja nukkuivat vauvoina) aina omissa sängyissään, oli mukavampi ja helpompi nukkua. En opettanut lapsiani tuttien käyttöön. Lapsia ei juuri ruokittu tuttipullolla vaan pelkästään imetin, olisko kummallakin ihan 2-5krt ennen kuin täyttivät 1v että saivat tuttipulloa, silloinkin pumpattua maitoa... Pitää nyt oikein miettiä olisinko jonkun periaatteeni heivannut :D Toisen lapsen kohdalla taisi saada korviketta kerran tai kaksi isän kanssa ollessaan, kun oli se periaate että vain omaa pumpattua äidinmaitoa jos piti ruokkia pullosta. Ekan kanssa oli periaate että pesen kaikki vauvan tekstiilit 60 asteessa tai kuumemmassa ja erikseen muusta pyykistä, siitä taisin nuoremman kanssa joskus lipsua. Joskus kaveri kysyi, että eikö ole raskasta tuolla tavalla elää, mutta mä koin helpoksi ja omaksi tavakseni ehdottomasti, en muuttaisi vieläkään näitä mikäli lisää lapsia tulisi. Korviketta ehkä voisin antaa joskus ja vaatteiden ei tarvitse nyt välttämättä erikseen pyöriä siellä rummussa. Muut pidän kyllä.
Sama!Tää ei nyt oo mikään periaate, mut aina ihmettelin miten mun äiti syö jotai meidän ruokien jämiä. Todella ällöä, minä en kenenkään muun aloittamia ruokia söisi. Jaaaaa niin vaan syön kaikki limaiset, kuolatut, pikkuisen maistetut lasten jämät, yhtään asiaa pohtimatta.
Sokerin suhteen ajattelin olevani ehdoton kieltäjä suunnilleen kouluikään asti, mutta ehdottomuus on rapissut ainoastaan karkittomuuteen (eli ei mitään mitä myydään karkkihyllyssä, ei suklaata, lakuja tms. Paitsi ksylitolipastillit kun nekin on siellä hyllyssä ). Taapero on saanut nyt 2-vee jälkeen sosiaalisissa tilanteissa kuivakakkua, peruspullaa, marjapiirakkaa, joulupiparin tms. ja opetellut pöytätapoja kuinka kahvitellessa käyttäydytään, miten kaikkea ei tarvitse saada jne. Ajatuksena se, että oppisi sittenkin terveen suhteen herkkuihin ja yhdistämään ne oikeisiin tilanteisiin, eikä näkisi niitä kiellettynä houkutuksena.
). Taapero on saanut nyt 2-vee jälkeen sosiaalisissa tilanteissa kuivakakkua, peruspullaa, marjapiirakkaa, joulupiparin tms. ja opetellut pöytätapoja kuinka kahvitellessa käyttäydytään, miten kaikkea ei tarvitse saada jne. Ajatuksena se, että oppisi sittenkin terveen suhteen herkkuihin ja yhdistämään ne oikeisiin tilanteisiin, eikä näkisi niitä kiellettynä houkutuksena.
Pilkki24
Seurustelun sensei
Miulla oli muuten tuo sama, mutta meillä kyllä meni paljon nopeammin tuo periaate romukoppaan.Sokerin suhteen ajattelin olevani ehdoton kieltäjä suunnilleen kouluikään asti, mutta ehdottomuus on rapissut ainoastaan karkittomuuteen (eli ei mitään mitä myydään karkkihyllyssä, ei suklaata, lakuja tms. Paitsi ksylitolipastillit kun nekin on siellä hyllyssä
Aika vähän syödään kumpikin herkkuja, mutta jos niitä on niin kyllä lapsikin on vähän saanut. Ja nyt tosiaan miehellä karkkipussi, josta ovat taaperon kanssa välillä syöneet onnistuneen pottailun kunniaksi. Minä en hedelmäkarkeista välitä niin pussi on turvassa. 
Jos on sipsejä niin kätevintä on laittaa niitä vauvojen naksuja hänelle omaan kippoonsa. Kutsuu siis niitä maissinaksuja ynnä muita vastaavia sipseiksi, kiitos meidän onnistuneen propagandamme.
Mäkin ajattelin että ei sokeria pitkään aikaan, mutta se periaate meni romukoppaan hyvin nopsaan kun lapsi täytti 1v kun alkoi ymmärtää että sisko syö karkkia ja sipsiä hänen edessään. Miten voin kieltää pientä syömästä karkkia kun toinenkin vieressä saa...Miulla oli muuten tuo sama, mutta meillä kyllä meni paljon nopeammin tuo periaate romukoppaan.
Jos on sipsejä niin kätevintä on laittaa niitä vauvojen naksuja hänelle omaan kippoonsa. Kutsuu siis niitä maissinaksuja ynnä muita vastaavia sipseiksi, kiitos meidän onnistuneen propagandamme.
Meillä lapsi on nyt kohta 2v ja edelleen pesen hänen vaatteensa 60 asteessa erillään muiden vaatteista. Ei se minustakaan ole mitenkään raskasta tai hankalaa, pesenhän mä valkoset, kirjavat, lakanat+pyyhkeet ja tummatkin erillään toisistaan.
Minä en koskaan anna periksi! Miten muut voin antaa lapsille periksi??? Noh realiteetit iski ja huomasin että välillä ois vaan helpompi sanoa joo edes johonkin. 
Mun lapset ei koskaan kiukuttele julkisella paikalla. Vastaus: Kyllä kiukuttelee ja paljon!
Vaipan haju teki pahaa ennen lapsia, enkä uskonut tottuvani kakkavaipan vaihtoon ja niin minä vain olen se meidän perheestä joka kakkavaipat vaihtaa.
Mun lapset ei koskaan kiukuttele julkisella paikalla. Vastaus: Kyllä kiukuttelee ja paljon!
Vaipan haju teki pahaa ennen lapsia, enkä uskonut tottuvani kakkavaipan vaihtoon ja niin minä vain olen se meidän perheestä joka kakkavaipat vaihtaa.
Pilkki24
Seurustelun sensei
Mie pesen 60°C vaan sellaiset missä pissa- tai kakkavahinkoja tai muutoin sattuu olemaan vajaa koneellinen vaikka pyyhepyykkiä. Muutoin pääasiassa omieni kanssa ihan perus 40 asteessa. Vauvan vaatteet pesin toki 60asteessa, mutta en ole enää kokenut tarpeelliseksi joka pesua laittaa kuumemmassa lämpötilassa. Meillä vaihdetaan muutenkin aina vaatteet, jos ne likaantuvat eikä vedetä koko päivää tahraisissa niin tuntuisi ylireagoinnilta pestä ne aina kuumassa.Meillä lapsi on nyt kohta 2v ja edelleen pesen hänen vaatteensa 60 asteessa erillään muiden vaatteista. Ei se minustakaan ole mitenkään raskasta tai hankalaa, pesenhän mä valkoset, kirjavat, lakanat+pyyhkeet ja tummatkin erillään toisistaan.
Pilkki24
Seurustelun sensei
Minä kyllä yritän vieläkin vältellä kakkavaipan vaihtoa, jos mies vaan on kotona.Minä en koskaan anna periksi! Miten muut voin antaa lapsille periksi??? Noh realiteetit iski ja huomasin että välillä ois vaan helpompi sanoa joo edes johonkin.
Mun lapset ei koskaan kiukuttele julkisella paikalla. Vastaus: Kyllä kiukuttelee ja paljon!
Vaipan haju teki pahaa ennen lapsia, enkä uskonut tottuvani kakkavaipan vaihtoon ja niin minä vain olen se meidän perheestä joka kakkavaipat vaihtaa.
Toki ei se vaipanvaihto niin paha homma ole kuin ennen lapsia itsekin kuvittelin.
Meillä pestään melkein kaikki pyykki 60 asteessa muutenkin.
En muista menikö periaatteita romukoppaan esikoisen kohdalla. Ehkä meni, mutta ei enää muista. Kuopuksen kohdalla piti luopua ruokailuun liittyvistä periaatteista kuten "syödään pöydän ääressä" tai "vanhemmat päättää mitä on ruuaksi ja kaikilla on samaa ruokaa". Tilalle tuli "pääasia että syö" periaate. Kuopus kun on pieniruokainen ja valikoiva syöjä, jonka painonnoususta (tai sen puutteesta) on saanut kuulla neuvolassa liian monta kertaa. Eikä varsinkaan taaperona malttanut istua pöydän ääressä, mutta kummasti aamupuuro katosi kun lapsi vilisti menemään ja otti aina ohimennen lusikallisen puuroa. No nykyisin sentään syö pöydässä eikä sentään saa ruokalistaa päättää, mutta tiettyä joustavuutta on pakko olla.
Tästä tuli mieleen Samasta padasta -kirjan teksti siitä miten Ranskassa herkkujen syönti on niin normaalia myös lapsille ettei se ole houkuttelevaa. "Ranskassa herkuttelusta ei tehdä numeroa, eikä sitä pantata synttäreille."
Aina ennen kans ajattelin että ei herkkuja lapsille mutta tää pisti miettimään
Kaippa sitä voisi yrittää keskittyä terveellisempiin herkkuihin niin sitten ei haittaa jos välissä menee joku ei niin terveellinen. Katsotaan vuoden tai kahden päästä miten mun kävi
Pilkki24
Seurustelun sensei
Me päätettiin ettei lapselle pidetä isompanakaan mitään karkkipäivää juurikin tuosta syystä, että herkut olisivat sellainen terve osa elämää. Ei jokapäiväinen, mutta ei myöskään sellainen, että niitä pantataan johonkin tiettyyn mättöhetkeen tai kielletään kokonaan. Kultainen keskitie siis taas kerran.Tästä tuli mieleen Samasta padasta -kirjan teksti siitä miten Ranskassa herkkujen syönti on niin normaalia myös lapsille ettei se ole houkuttelevaa. "Ranskassa herkuttelusta ei tehdä numeroa, eikä sitä pantata synttäreille."
Aina ennen kans ajattelin että ei herkkuja lapsille mutta tää pisti miettimään
Viimeistään toisen lapsen kohdalla on lentänyt romukoppaan vaikka ja mitä. Kuhan on ruokaa masu täynnä ja puhdas lapsi, joka saa rakkautta, leikkiä ja nukkua tarpeeksi, se riittää pitkälle.
Minustakin kultainen keskitie paras niin herkuissa kuin monessa muussakin asiassa. Ei tietenkään ole väärin olla antamatta herkkuja pienelle lapselle, mutta en pitäisi pahana niiden sopivassa määrin antamistakaan. Ehdoton kielto voi tehdä siitä jossain iässä houkuttelevan kielletyn hedelmän. Liika on kuitenkin liikaa.