Perhepeti vai ei?

  • Ketjun aloittaja tiitulainen
  • Aloituspäivämäärä
T

tiitulainen

Vieras
Tästä aina niin intohimoisesti väännetään kättä ja molemmat ääripäät ajattelevat olevansa niin tavattoman oikeassa. Minä odotan esikoista saapuvaksi vasta parin kuukauden päästä, mutta jotenkin ainakin teorian tasolla ajatus perhepedistä tuntuu todella suloiselta. Onko se suloista? Vai onko se kamalaa? Miten teillä?
 
Kun mie odotin esikoistani, niin mie olin aika jyrkästi sitä mieltä, ettei perhepeti ole hyvä vaihtoehto, koska se ei ole turvallista (suomessakin vauvoja tukehtunut vanhempien peiton alle) sekä lisäksi se loitontaa miestä ja naista, kun vaaveli on turvamuurina välissä..
 
No, pikkuinen syntyi meille ja se pieni pallero nukkuikin aina omassa sängyssään. Päiväunet se köllötti minun kainalossa mutta öisin oma peti oli pinnasängyssä.
 
Sitten kävikin kumma kärrynpyörä, kun esikoinen alkoi olemaan parivuotias niin se salaa ujuttautui meidän väliin nukkumaan..Tai, no ei nyt kovinkaan salaa kun äiti päästi kullannupun kainaloon "vain täksi yöksi" [;)] No mites kävikään, nyt poika on linnottautunut meidän keskelle nukkumaan ja on siinä yönsä viettänyt parin kuukauden verran. Omaan sänkyyn kyllä suostuu nukkumaan jos me vanhemmat niin halutaan, mutta kummasti äitikin aina heltyy sen palleron sieltä viereen ottamaan. sitä on niin mukava herätä yöllä ja katsoa kun pieni tuhisee sängyssä.. Ei kovin johdonmukaista vai mitä? :)
En tiedä nukkuisiko poikamme nyt omassa sängyssä jos olisi vauvana tuhissut kainalossa.. VAikea sanoa. Mie olen hellulle nauranut, että kyllä se viimeistään armeijaan lähtiessä joutuu nukkumaan ilman isiä ja äitiä [:D]
 
Eli pari vuotta sitten olisin sanonut, että älä ota viereen, mutta koska nämä minunkin mielipiteet tahtovat tässä äitiyden myötä muuttua (eikä ole muuten ainoa asia joka on muuttunut..!)  niin en kyllä osaa varmasti sanoa kumpi olisi parempi vaihtoehto.
ONhan siinä hyvää se että lapsi on lähellä eikä tarvi nousta sängystä ylös imettämään (paitsi vaipat pitää kuitenkin yöllä nousta vaihtamaan) ja se läheisyys on isoa plussaa.
 
Mutta sitten on se turvallisuus (??) ONhan niitä hengissäkin vauvoja jotka kainalossa ovat nukkuneet mutta kuolleet eivät ole täällä kertomassa mielipidettään..
Miten sitten parisuhteen käy? Loitontaako vauva parisuhdetta vai kenties se ehkä tiivistääkin sitä?
 
Olipas epämääräinen vastaus, eikä tainnut muuten edes vastata kysymykseesi [:D] mitäs muut mieltä?
 
En oo erityisen intohimosesti kumpaakaan mieltä... Meillä vauva nukku omassa sängyssään, ku mua pelotti et se ihan pienenä (tyttö synty reilu 2-kilosena) ois jääny kylkeä kääntävän äitin tai isin alle... eipä tainnu ees mielessä käyä, et peitto saattais tukehduttaa - ja ite vilukissana tykkään nukkua peitto korvissa!! [&:]  Mut tais se sillonki välillä viereen päästä sillon ku isi oli pois kotoa...
 
Nyt se 2-vuotiaana tulee sillon tällön aamuyöstä väliin, mut nykyään se on mennykin siihen, et isin tai äitin on sillon mentävä tytön sänkyyn, ku se pyörii ja on välillä poikittainkin siinä! Masuasukkiakin kun on vähän varjeltava, ja viehän se masu jo tilaa muutenkin (helmi-09-vauva tulossa).
 
Luulisin, et perhepeti vaikeuttaa parisuhteen läheisyyttä vaan sillon, jos sitä läheisyyttä on tottunu harjottamaan vaan sängyssä... [:)] En ite kuitenkaan aio perhepetiä järjestelmällisesti ottaa käyttöön toisenkaan kanssa. Haluan kuitenki yleensä valvoa pidempään ku lapsi/lapset ni sit oisivat yksin siellä...
 
Minä sain aikanaan esikoiseni yksin, hänen biologinen isänsä kun päättikin raskausaikana vetäytyä koko asiasta... Tuolloin tuntui sitten aivan selvältä, että totta kai nukumme vierekkäin lapsen kanssa. Voi miten helppoa se olikaan... Niin pitkään kun imetin niin sain vain vaihtaa pojan aina välillä puolelta toiselle syömään. Ja samoin jatkoimme myöhemminkin.

Aikanaan sitten tapasin nykyisen mieheni ja hän hivuttautui samaan sänkyyn kanssamme. Nyt meillä on kolme yhteistä lasta - 12 vuotias esikoiseni on jo vuosia sitten siirtynyt omaan sänkyyn ja huoneeseen, mutta pienet nukkuvat kanssamme. Meidän perheelle tämä on ollut luonnollinen valinta. Ja mukavuudenhaluisia kun olemme, niin tämä on myös niin helppoa, lapset kun heräävät yöllä niin nuo on helppo saada takaisin nukkumaan.

Tiedän, että kaikki eivät saa nukuttua tällaisessa ahtaudessa, mutta meille tämä on se paras tapa. Muut toimikoon miten haluavat, meillä tulee perhepeti olemaan niin kauan, kun meillä on pieniä lapsia.......... Lyhyen ajan siis, vastahan tätä on harrastettu 12 vuotta.....
 
Juu jokainen taplaa tavallaan [:)], tässä toinen esimerkki

Ihan alussa laitoin tytön pinnasänkyyn hänen nukahdettua, kun itsekin pelkäsin että olisin tönäissyt tyttöä tai jotain.. N 2kk ikäisenä nukkuikin jo joka yö minun puolella kun oli kasvanut nin hyvin ja itse tunsin oloni varmaksi etten olisi tyttöä mukiloinut. Mies nukkuu sen verran sikeästi ja kömpelösti ettei väliin oikeen uskalla laittaa. Olihan tuo niin helppoa kun hädin tarvitsi herätä imettämään [:)]. Nyt, tytön olessa 4kk nukkuu pinnasängyssä josta laita laskettu, meidän sängyn vieressä, eli olo on kuin samassa sängyssä nukkuisimme. Joudun öisin vähän nostamaan syöttöön, mutta tila meni sen verran ahtaaksi että päätimme tehdä näin. Ihan tyytyväisiä ollaan oltu [:)]
 
Meillä vauva nukkui kaksi ensimmäistä viikkoa omassa sängyssä meidän sängyn vieressä. Sitten ilmoitti, ettei enää siinä sängyssä nuku, eli alkoi huutaa joka kerta kahden minuutin kuluessa sänkyynlaitosta. No, tuli sitten meidän väliin nukkumaan ja siinä on pysynyt.

Kumpikaan meistä ei ole koskaan pelännyt lyttäävänsä vauvaa, eikä meidän peitotkaan ole päätyneet lähellekään vauvaa. Neuvolantäti sanoi, että äidin ainakin on mahdotonta kääntyä vauvan päälle,(paitsi lääkkeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena) sen kuulemma takaa ihan äidinvaisto. Ja meillä myös mies on herkkäuninen. Me ei käytetä kyllä mitään muhkeita peittoja, ja ne vähätkin on lähinnä jaloilla ja vauva taas on yläpäässä sänkyä.. Nyt mötkylä on jo sen verran iso, että könyää minuun kiinni nukkumaan joka yö. Se on ihanaa, mutta pitää nukkua paita päällä, kun aiemmin heräsin aina siihen, että vauva kutitti kainaloita [:D]

Vaipan voi yöllä vaihtaa niin, että ottaa yöpöydälle vaippoja, ja laittaa uuden vaipan ikäänkuin vanhan vaipan alle, vetää vanhan vaipan pois siitä välistä ja sulkee uuden.. Ei tosta nyt saanu mitään selvää, mutta pointti siinä, että pissavaipan voi vaihtaa yöllä sängyssäkin.

"Kanssakäymistä" ei kyseinen järjestely myöskään ole vähentänyt. Päinvastoin oikeastaan.. Nyt otamme yhteisiä pitkiä suihkuja, ja touhuilemme muutenkin missä milloinkin. Tuleepahan toteutettua vihdoin se "asunnon-joka-huoneessa"-jutska [:D]

Eli täältä tulee sitten se täysin positiivinen kokemus!
 
ALKUPERÄINEN: Noora

En tiedä nukkuisiko poikamme nyt omassa sängyssä jos olisi vauvana tuhissut kainalossa.. VAikea sanoa. Mie olen hellulle nauranut, että kyllä se viimeistään armeijaan lähtiessä joutuu nukkumaan ilman isiä ja äitiä [:D]



Haha! Piristi hyvin tuo kommentti [:D] Ainoa huono puoli tuossa perhepeti-ideassa varmaan on, että vierottaminen sitten myöhemmin voi olla hieman hankalampaa...
 
Niin, piti muuten lisätä vielä tuohon omaan juttuun jo aiemmin, että enemmän vauvoja tukehtuu omissa sängyissään omiin peittoihinsa... Kumpikaan nyt ei kovin yleistä onneksi ole.

Ja voihan se vierottaminen olla hankalampaa, mutta paljon myös puhutaan siitä, kuinka lapsi menee "minä itse"-ikäisenä sitten omaehtoisesti omaan sänkyyn nukkumaan, eikä missään vaiheessa tarvita mitään huudattamisia.

Meillä menee edelleen ihan loistavasti, yösyönnit ihan itsekseen vähentyneet yhteen, ja pian koitetaan sekin saada pois... [:)]
 
Meillä 7-vuotias on nukkunut 2kk vanhasta omassa sängyssä ja saas nähdä kauanko tämä pikku kakkonen meidän välissä köllöttelee. Pinnasänky pönkättynä meidän sängyn ja seinän väliin ilman toista laitaa odottaa... Esikoinenkin siirrettiin aina vaivihkaa rinnalta omaan sänkyyn ja kuitenkin äiti oli ihan käsivarren mitan päässä. Ja tosi hyvin onnistui yösyötötkin näin, kun ei tarvinnut nousta. Mutta tämä pikkuinen herää heti 2 minuutin päästä sänkyyn siirrosta eli odotellaan vielä. Ja haittaakos tuo jos nukkuu meidän vieressä niin kauan kuin imetän [:)]
 
Nostetaanpas tätäkin.

Mä olin alussa ehdottomasti perhepedin kannalla. Kuulemma kätkytkuoleman riski voi olla jopa pienempi kuin yksin nukkuessa, ja terveen, ei-päihtyneen vanhemman on aika vaikea kääntyä lapsensa päälle.

Meillä mies on kamalan levoton unissaan, hän mm. on huitaissut minuakin joskus unissaan. Vaikka hän usein on kerjännyt vauvaa väliimme, olen kieltäytynyt. Minä siis nukun välissä, joten vauva ei ole meidän aikuisten keskinäisen hellyyden esteenä. Imettäminen on vieressä nukuttaessa helppoa ja vaivatonta. Unessakin sitä on sen verran herkistynyt, ettei pyörähdä vauvan päälle. Ja on niin ihana olla pienen lapsen vieressä ja kuunnella hänen unista tuhinaansa [:)]

Ongelmaksi meillä muodostui se, että keskellä nukkuessa patjat painuvat reunoistaan ja keskelle sänkyä muodostuu ikävä kuoppa, johon valun. Tilaakin on 180 cm sängyssä vähän tällaiselle levottomalle ja tilaa tarvitsevalle ihmiselle. Selkä ei tykkää olla parissa rajoitetussa asennossa huonolla alustalla koko yötä. Siitä syystä vauva on nyt viimeiset kolme yötä nukkunut ainakin osan yöstä omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Vauva on nyt 2,5 kk ja hyvin hän on omaankin sänkyyn mennyt nukkumaan ja siellä pysynyt. En tosin vaadi häntä pysymään siellä. Jos hänelle tulee tarve päästä lähelle, mun syli on aina avoin. Mutta hienosti on pikkuisella mennyt omassakin sängyssä! Meillä on siis siirrytty tällaiseen osa-aikaperhepetiin, nimenomaan mun oman unen kannalta. Jos sänky olisi leveämpi ja patjat paremmat, olisi tyttö vieläkin koko yön mun vieressä.
 
Me ollaan nukuttu pojan kans alusta asti viekukkain ja 2,5kg oli kun kotiuduttiin. Ei mua edes pelottanu oikeestaan et toisen tukahduttaisin tai päälle kääntyisin tms. Vaistot toimi ihan hyvin nukkuessakin ja hyvin on menny =) Mähän olen yksinhuoltaja et en osaa sanoa parisuhteessa miten sit toimis mut näin on menny oikein hyvin :) Parin kk ikäisestä aloin opettaman pinnikseen ja hetken nukkuikin siellä ekan unenpätkän ja sit ekasta syötöstä jäi taas viereen, mut nyt ei oo taas kuukauteen suurinpiirtein oma sänky kelvannu ,vaan vieressä nukkuu 95% ajasta. Helppoa tosiaan imettää ja nukkuu niin mielellään äipän kainalossa, ehtii sitä omassakin sängyssä nukkua sit myöhemmin :)
 
Täällä näköjään melkein pelkästään perhepedin hyväksi kokeneita, ja pakko itsekin siihen kuoroon yhtyä. Esikoiseni aikaan olin hänen ainoa vanhempansa, ja meillä oli hulppea kaksoissänky: totta kai hän nukkui vieressäni, vaikka olinkin hankkinut sekä pinnasängyn että vuorannut hienon äitiyspakkauslaatikon häntä varten... Imetyksen kannalta se oli ehdottomasti helpointa, ja kyllä minun vain teki mielikin olla mahdollisimman lähellä ihanaa vauvakultaani.

Nyt on tulossa toinen vauva, ja perhepeti on itsestään selvyys. Mutta koska tällä kertaa kuvioissa on vauvalla isäkin, niin piti vähän tarkemmin miettiä sänkyasioita. Päädyttiin ostamaan vanhan runkopatjani (120 cm) rinnalle toinen (80 cm) jolloin sängystä tulee 200 x 200 cm leveä. Tällaiseen neliönmuotoiseen sänkyyn voi laittaa petauspatjat poikittain (jos tajuatte mitä tarkoitan.... yläpäähän se 120 cm petari ja jalkopäähän 80 cm petari, täyttävät sopivasti sängyn joka on yhtä pitkä kuin leveä :-)). Näin ei tule mitään kuoppaa ja rakoa sänkyjen väliin.

Oltaisiin kyllä ostettu mieluusti vähän leveämpikin toinen sänky, mutta nykyiseen makuutilaan ei mitenkään mahdu. Nythän tuossa on hulppeaa nukkua kahdestaan, mutta kun vauva tulee, ei siinä enää liikaa tilaa ole.

Vauva nukkuu minun ja seinän välissä, koska minä tiedän että olen vauvan sijainnista aina unen läpikin selvillä.... vauvan isä on nukkuessaan ihan kanttuvei ja poissa tästä maailmasta, ei uskalla luottaa vauvaa siihen viereen. Siis hän itse.
 
Mä oon kyllä vastaan nyt sitten... Mun mielestä lapsi on helpoin totuttaa omaan sänkyynsä, kun se on hälle ainoa mahdollisuus ihan pienestä pitäen.

Ihan vauva-aikana ei oltu tästä sen kummemmin keskusteltu, todettiin vaan, että nukutaan kaikki kolme parhaiten niin, että vauva on pinnasängyssä. Meillä myös oli epäonnea imetyksen kanssa, eli aina oli tissittelyn jälkeen haettava lisäevästä pulloon keittiöstä, joten sama vaiva oli sitten vauva nostaa omaan sänkyynsä...

Oiskohan se ehkä yhteensä 10-20 yötä viettänyt näiden ekojen piirua vajaa 10kk aikana mun vieressä, eikä niistäkään yhtään kokonaista, jos ollaan oltu kotona yötä. Reissuissa on saanut olla koko yön, mutta kotona viereen pääsee ainoastaan sellaisina öinä, kun vauva on huutanut ja itkenyt, eikä ole millään rauhoittunut... (Mulle yöaikaan se 5min on ihan maksimi roikkua siinä pinniksen laidalla rauhoittelemassa, tosin tuo hyvin nukkuva ihanuutemme ei kyllä huuda yöllä kuin maks. tutin nostoon menevän ajan, jos ei oikeasti johonkin satu/ole joku muu hätä).

Vaikeuksia saattaa sitten tulla, kun lapsi itse osaa tulla vanhempien sänkyyn... Etenkin kun me teemme vuorotyötä, eli lähes joka arki yö on sängyssä vain toinen vanhemmista. Silloinhan se just on niin ihanaa ottaa se oma pieni siihen vierelle... Eli kysykää uudestaan parin vuoden päästä, silloin saatetaan nukkuakin lapsi kainalossa, mutta tarkoitus ja pyrkimys olisi, että vanhemien sänky on vanhempien sänky, siellä voidaan ottaa päivätorkkuja yhdessä ja aamulla saa tulla sinne köllimään/halimaan, mutta yöt nukutaan omassa huoneessa. Vanhempien huoneen ovi on kuitenkin aina auki, joten painajaisia nähnyt tai muuta kaipaava lapsi saa kyllä tulla aina vanhempien luo hakemaan peittelijän/mitä ikinä tarvitseekaan.
 
Meillä tyttö on saanut nukkua mun vieressä niin paljon kun haluaa, ja muuten omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Mä luotin alussa lääkäreiden sanaan siinä etten itse kieri vauvan päälle, ja huomasinkin olevani aina sen verran valppaana että sitä en oikeastaan missään vaiheessa pelännytkään. Ja kun typsy kasvoi niin sitten sai olla jo vanhempien välissäkin - ihan pientä rääpälettä en kyllä uskaltanut miehen viereen laittaa! Tai sitten mun oma käsi oli silleen suojelevasti siinä välissä. Useimmiten nostin kyllä lapsen omaan sänkyynsä sitten kun nukahti, jotta sain itse kääntyillä rauhassa ja nukkua paremmin.
 
Ja sitten kun 1v ja 1-2kk iässä loppui nukkumaanmenoimetys, en ole enää saanut edes nukuttaa vieressä, kun tyttö haluaa mieluummin omaan petiin! Ilmeisesti on hänkin huomannut nukkuvansa siellä paremmin. Eli meillä meni näin, ihan itsestään. Pinnasänky on kyllä edelleen meidän sängyn vieressä, saa nähdä miten menee kun siirretään varmaan kohtapuoliin omaan huoneeseensa.
 
Takaisin
Top