Perheessä ”vain” yksi lapsi: positiiviset asiat?

[Usvaus]

Olen 42-vuotias 1-vuotiaan lapsen äiti. Lapsi ei tullut ”tuosta vaan” ihan helposti, joten ajattelin aiemmin, että yksi lapsi on täysin ok ja hyvä. Tulin kuitenkin yllättäen raskaaksi uudelleen ja siinä sitten innostuin sisaresta! Viikolla 6 oli kuitenkin alkio kuollut (sain tietää sen vasta viikolla 10). Muutaman kuukauden päästä tuli taas uusi raskaus, mutta heti meni sekin kesken. Nyt minulla on kova pähkäily: miten suuri tarve minulla oikeasti on toiselle lapselle? Meillä on pari alkioita pakkasessa, joten hoitojen kautta EHKÄ saataisiin onnistunut raskaus... Mutta mieheni on sitä mieltä (ainakin alustavasti), että toinen lapsi tulee, jos luonnostaan tulee. Itse pähkäilen, että kaduttaako, jos toista lasta ei koskaan oikeasti edes yritetä/saada. Ja aikaahan tässä ei kannata tuhlailla...

Itselleni en ”pakonomaisesti tarvitse” enää toista lasta, mutta mietityttää lapsen puolesta: joulunvietto, lomamatkat, mökkiviikonloput, ja muuten vaan. Hänellä ei ole lähellekään saman ikäisiä serkkuja, ja kavereillani ei ole saman ikäisiä lapsia. Täällä palstalla on varmasti äitejä, jotka ovat eläneet ja kasvattaneet vain yhden lapsen. Kertokaa (ja vaikka markkinoikaa ) minulle, että mitä hyvää näette siinä, että teillä on vain yksi lapsi? Miten pääsisin yli siitä, että meillä on ja tulee ehkä olemaan vain yksi lapsi ja that’s it? Ja että se on varsin hyvä päätös sekin!

 

[Suski75]

Meillä nelikymppisillä munasolujen laatu alkaa olla surkeaa, ja siksi luomuraskaudet tässä vaiheessa tuottavat paljon keskenmenoja. Teillä on kuitenkin alkioita pakkasessa, en tiedä milloin ne on pakastettu, mutta jos ne ovat parikin vuotta sitten pakastettu, on teillä paljon paremmat mahdollisuudet raskauteen niillä pakastealkioilla kuin luomualkioilla. Ja niissä on suurin urakka tehty jo, alkionsiirto on pikkujuttu.

Jos olisin saappaissasi, yrittäisin taivutella miehen katsomaan pakastealkiot läpi ensin, ja jos ei niillä tärppää, niin sitten voi harkita luomuyritystä tai luovuttaa kokonaan. Luomuyritykset kuitenkin tuottavat meidän ikäisillä keskenmenoja, joten luomuna kannattaa yrittää vain jos keskenmenot eivät hirveästi haittaa. Minua ne haittasivat niin paljon, etten suostunut enää 42-vuotiaana luomuyritykseen ollenkaan, olisin mieluummin luovuttanut kuin yrittänyt luomuna, jos hoidoilla ei olisi tärpännyt.

Miehesi ei välttämättä ymmärrä munasolujen laadun heikkenemisen vauhtia, tai sitä, kuinka raskaita keskenmenot ovat. Kokeile näitä selittää.

Alla kuvaaja joka selittää asiaa, lähde US CDC/SART. Tässäkin kuvassa oikeasti on kyse munasolun iästä, eli jos alkio on pakastettu kun olit 39, ovat prosentit pakastealkiosiirrossa iän 39 kohdalta, jos taas yrität luomuna, ovat onnistumisprosentit nykyisen ikäsi kohdalta.

Minullakaan ei ollut pakonomaista tarvetta saada toista lasta, mutta tuntui, että oli kokeiltava, ettei asia jää kaivelemaan.

 

[Usvaus]

Mahtavaa tekstiä @Suski75 . Kiiitos!

 

[Yölento]

Minulla on kolme lasta, mutta kaksi on jo aikuisia ja nuorimmalla on eri isä. Käytännössä tämä kuopus kasvaa ainoana lapsena. Hyviä puolia on se, että yhden lapsen kanssa jaksan paremmin, vaikka hän sairastaa. Yhden kanssa on helppoa lähteä nopeallakin aikataululla mihin vaan ja yksi lapsi on tietysti taloudellisesti halvempi kuin kaksi. Yhdelle lapselle riittää aikaa ja huomiota.

Kahdella ensimmäisellä lapsellani on pieni ikäero ja heistä on aina ollut seuraa toisilleen. Huonona puolena oli se, että uhmat ja murrosiät ja kaikki tuli tuplana ja olin uuvuksissa. Myös taloudellisesti oli tehtävä kompromisseja, ei ollut aina varaa ostaa parasta.

Molemmissa on hyvät puolensa.

 

[Eclipse]

Mä sain yllätyksenä 41 vuotiaana tyttäreni. Kävin myös paljon läpi sosiaalista ym painetta toisesta lapsesta. Lopulta totesin että tässä iässä me kolme ollaan sopiva perhe. En usko että olisin jaksanut kahden pienen lapsen kanssa, koska tässä iässä ei voi jättää sopivaa ikäeroa. Tosin en usko että olisin uudelleen raskaaksi helposti tullut ja hoitoihin en halunnut joten sekin ratkaisi asian. Tyttö täyttää kohta 5 ja elämä 1 lapsisena perheenä on ollut meille juuri sopivaa. Mies on myös ainut lapsi eikä osaa sen takia miettiä mitä lapsemme menettää kun ei ole sisaruksia. Minulla on veli mutta hänellä ei ole perhettä joten lapsellamme ei ole edes serkkuja. Toivottavasti saa sitten kasvaessaan hyviä ystäviä joiden kanssa elämäänsä jakaa.
Mä kyllä komppaan Suskia siinä että kannattaa alkiot käyttää ensin pois. Yli 40v munasolujen laatu laskee todella nopeasti ja keskenmenoja tulee paljon.

 

[Kaarin]

Olin 43v kun lahjamunasoluhoitojen avulla saatiin poika. Meillä ei ollut enää mahdollisuutta lähteä uudelleen hoitoihin, koska pakkaseen ei jäänyt mitään, ja luomuraskauden mahdollisuus siinä vaiheessa oli varmasti jo miinuksen puolella, joten tavallaan elämä päätti minun puolestani, että yksi on hyvä. Heti pojan syntymän jälkeen podin aivan kauheaa vauvakuumetta, mutta kun tiesin toisen lapsen saamisen olevan mahdottomuus, niin se kuumeilu haipui ajan kanssa pois. Jos meillä olisi ollut alkioita pakkasessa, niin ilman muuta oltaisiin käytetty ne ja katsottu, miten käy. Annettiin me luomunakin mahdollisuus uuteen raskauteen, mutta sitä ei koskaan tullut.

Poika on nyt 3v 7kk, ja olen todella tyytyväinen elämään yhden lapsen kanssa, kun ikää minulla on nyt 47v. Olisin varmasti jaksanut sen toisenkin lapsen, jos sellainen olisi suotu, mutta olen tyytyväinen tähän yhteenkin. Olen hänestä niin kiitollinen, ja hän on minulle rakkain asia tässä elämässä

 

[Maunon äiti]

Mitä erilaisia etuja on vain yhdestä lapsesta?

 

[Vargynja]

"Alaikäisenä" huutelen täältä kokemuksia. Meidän esikoinen oli reilu 6v, kun kuopus syntyi. Kun vertaa aikaa ennen kuopusta aikaan kuopuksen syntymän jälkeen, niin... Mustasukkaisuutta ja kinastelua on luonnollisesti vähemmän. Kuten myös vanhemman riittämättömyyden tunteita (ja huomion hakemista kyseenalaisin keinoin), kun yksi lapsi saa enemmän huomiota. Useammassa lapsessa on myös kuluja luonnollisesti enemmän kuin yhdessä. Yhden lapsen kanssa on myös helpompi mennä ja tehdä, kuin useamman. (Silti en hetkeäkään ole katunut toista lasta, mutta sitä ei nyt kysytty.)