Itse olen joutunut tämän valinnan eteen ja vielä ilman harkinta-aikaa. (Vauvan piti olla raivotarjonnassa, mutta synnärillä todettiin perätila.) Päädyin synnyttämään, mutta ponnistusvaiheessa vauvan syke alkoi näyttää niin huonolta että jouduin kiireelliseen sektioon. Ja voin sanoa, että jos joudun uudelleen valitsemaan perätilasynnytyksen ja sektion väliltä, valitsen synnytyksen.
Toivuin sektiosta aika hitaasti (ilmeisesti kaikilla ei mene niin kauaa). Leikkauspöydällä tuli huono olo ja aloin täristä ihan hillittömästi. Spinaalipuudutuksella, jota käytetään sektiossa on joihinkin sellainen vaikutus. Leikkaussalista päästyäni en enää tärissyt, mutta ei siinä olo silti kovin hehkeä ollut. Olin kuoleman väsynyt (no valvomisella saattoi toki olla osuutensa asiassa. Olin herännyt edellisenä aamuna seitsemän maissa ja kello oli silloin suunnilleen samaa luokkaa ja olin nukkunut välissä ehkä pari tuntia epiduraalin avulla) ja alaruumiin liikuttaminen tarkoitti toisen jalan varpaiden heiluttamista. Toisessa jalassa ei ollut lainkaan tuntoa. Illalla yli 12 tunnin päästä pystyin niinkin huikeaan suoritukseen kuin sängystä ylös nousemiseen ja vessaan raahautumiseen (hoitajan pestäväksi, sektioon mennessä laitettiin katedri, joka otettiin pois vasta seuraavana päivänä). Silläkin lyhyellä matkalla alkoi huimata. Seuraavanakaan päivänä en pystynyt hoitamaan vauvaa kun olin niin huonossa kunnossa (imetin, mutta muuta en käytännössä voinut tehdä). Sain jatkuvasti epiduraalia muutaman päivän ajan sektiosta johtuviin kipuihin (+ panadolia ja buranaa) ja niin kauan kuin sain sitä, en saanut muuta kuin sosemaista ruokaa (puurot oli ihan ok, mutta muuten kaikki maistui ihan samalle poislukien kalakeitto, jonka pystyi peräti tunnistamaan maun perusteella.) Viiden päivän päästä pääsin pois sairaalasta (1g panadol ja 600mg burana reseptin kanssa) eikä silloinkaan liikkuminen kovin helppoa ollut ja mm nauraminen sattui vatsaan. Ensimmäiseen neuvolaan meno oli kanssa aika tuskaista ja loppupäivä menikin sitten levätessä. Leikkausarpi oli parantunut ihan hyvin, mutta silti tikkien poisto sattui toiselle puolelle vatsaa, toinen puoli oli vielä puuduksissa. (Kesti aika pitkään että tunto palasi joka paikkaan.)
Öh, tämän ei ollut tarkoitus olla pelotteluviesti, tuo kaikki oli loppujen lopuksi sen arvoista että minulla on nyt aivan ihana poika, mutta oikeasti, suosittelen synnyttämistä. Varmasti siitäkin voi tulla kremppaa jne, mutta ainakin osastolla näytti siltä että vasta synnyttänyt oli samassa kunnossa kuin itse neljäntenä päivänä... Ja tässä on vielä mainitsematta psyykkinen puoli. Otti nimittäin päähän ja lujaa (rupesin alkuun itkemään aina kun vain mainitsin sektion) etten pystynyt synnyttämään lastani vaikka sille ei voinut mitään ja olisin pystynyt jos hän olisi kestänyt sen. Tosin voisin kuvitella ettei se harmita niin paljoa jos menee suunniteltuun sektioon.
Päädyt sitten mihin hyvänsä, tsemppiä!
sektion syynä oli siis vanha vamma, alatiesynnytys voisi pahimmassa tapauksessa tappaa minut.
