pelottavia tilanteita

Ei ehkä kuulosta pelottavalta tilanteelta, mutta mulle se oli hieman pelottavaa, kun poika ensimmäistä kertaa löi päänsä niin, että siitä jäi jälki. Tollasta kirjahyllyä vasten seisoi ja veteli hyllyn sisältöä lattialle niin kuin normaalistikin (heh) astui sivuun ja vahingossa kirjan päälle, joka tietenkin lähti luisuun ja löi pahasti pään joko tv-tason nurkkaan tai hyllyn nurkkaan. Mää niin säikähin, kun näin vertakin, joka sitten onneksi tuli vain peukalosta... otsaan ja poskeen tuli naarmut :(
 
Kukapa ei säikähtäisi kun lapsi kolauttaa päänsä :( Ihanasti kyllä Aamun poika virnistelee kopsahduksesta huolimatta! Mahtavat simmut btw :) Onneksi ei käynyt pahemmin.

Sattuuhan noita.. Joka päivä useampaan kertaan meilläkin sattuu joku pikkukopsahdus kun pojalla on niin heiluva ryömimistyylikin että ohikulkiessaan teloo itseään milloin mihinkin. Kerran otsaan jäi jälki kuin Harry Potterilla konsanaan.. Yllättävän harvoin kyllä itkee osuman jälkeen! Ei ilmeisesti satu tai ei malta huomata että oho, nyt kopsahti.
 
TAAS!
Hyi, että kö kopsahti pää poikapololla.
Oltiin menossa nukkumaan, kun poika mun sängyssä seisoskeli seinää vasten ja yliväsyneenä siinä jotain höpötteli ja nyökytteli, kunnes ihan hirveellä voimalla mäsäytti pään seinään.
Se ääni, mikä siitä kuului soi mun päässä koko ajan. oikein sellainen, noh, mäsähdys, niin kuin olis menny pää kasaan. No ei menny, mutta jokin ihme pikku patti nousi heti. Osumakohta on ihan hiusrajassa keskellä...

Muistan kun Eemi joskus sanoi, että mitä enemmän lapsi huutaa, niin ei pitäs olla huolta tai jotain sinne päin... No mulla on huoli, kun poika ei edes itkenyt. Vähän meinas alkaa, mutta pikkusen vaan valitti, ja jatkoi höpöttelyjään.
emoticon
 
Meidän poika keinu vauvakeinussa, siinä Plaston normaalissa. Serkkunsa anto vauhtia etupuolelta kunnes huomasin et poika tahtookin lopettaa keinumisen. Sanoin pojan serkulle et lopettaa vauhdin antamisen, mut eihän nuo pienet heti ekasta ikinä usko. Näin ollen poika jo pyrkiessään ylös keinusta keikahti keinun kanssa ylösalaisin vauhdinannon seurauksena. Onneks reisissä on muutakin kuin luuta ja nahkaa, niin jäi roikkumaan yhden jalan reiden varassa keinuun. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mut opin ainakin sen, etten anna pienten antaa vauhtia, ellen ite oo aivan vieressä pysäyttämässä keinua tarpeen tullen. Lisäks täytyy olla skarppina heti kun näyttää tilanne siltä, et nyt keinuminen riittää. Kohta osataan tulla keinusta alas jo ihan itse...
 
Olen antanut Hugolle aina välillä paahtoleipää mutustettavaksi ja hienosti on osannut syödä. Eilenkin puuron jälkeen annoin palasia mutustettavaksi ja Hugo söi ihan hyvin. Viskasi osan lattialle ja sinne ne jäi. Jonkun ajan päästä, kun söimme itse iltapalaa Hugo  tuli kalastamaan niitä viskaamiaan paloja sitten lattialta. Ihmettelimme hetken päästä kun Hugo työnsi koko ajan kieltä ulos ja sylkäsi heti tutin pois kun sen laittoi suuhun. Annoin juotavaakin mutta sama jatkui. Ei ollut poika siis mitenkään hädissään, mutta hetken päästä mies huomasi, että Hugon kitalaessa oli jotakin. Siellä oli kunnon liisterimöykkynä paahtoleipää kitalaki täynnä! Oli muuten tiukkaan liimautunut sinne pehmeä leipä, sai ihan kunnolla tonkia niitä paloja sieltä pois. Pitää kyllä olla vähän tarkempi, että mitä antaa pojan syödä ja miten! Ajattelin, että pehmeä leipä olis hyvä ja helppo mutustaa... 
 
 
Lidia, semmoinen tuore leipä menee kyllä sellaiseksi klöntiksi, että on vaikea tommosen pikkusen syödä. Olen muistaakseni jostain täältä forumilta lukenutkin, että antaa vähän vanhempaa leipää, siis ei ihan tuoretta, tai sitten antaa sen tuoreen leivän muutaman tunnin (?) kuivahtaa pöydällä :)
Itsekin kyllä joskus antanut tuoretta, mutta ei siitä oikein mitään tule kun kerääntyy isoksi massaksi suuhun :/ Semmoinen kuivempi on parempi.
 
Taitaa sopia tämä kirjoitus parhaiten tähän osioon.

Meillä on olohuone ja keittiö samassa tilassa ja olohuoneen puolella n.70-80cm korkea pöytä. Eilen sitten kuorin porkkanoita tiskialtaan ääressä kun yhtä äkkiä kuulin Niklaksen huutavan "hyppää hyppää". Poika seisoo keskellä olohuoneen pöytää ja valmistautuu hyppäämään. Heitin porkkanan kädestä aika lujaa ja juuri ja juuri ehdin juosta 5 metrin matkan ja sain kopin pojasta ennen kun mätkähti maahan. Pikkasen säikähdin! Niin säikähti kaverikin, joka oli kylässä. Tuosta lapsesta on tulossa ihan hullu hurjapää kun aina pitää olla hyppimässä jostain alas.
 
Madie, onneks selvisitte säikähdyksellä! Mut ehkä se vielä joskus kerkee hypätä jostain alas jos et oo lähettyvillä niin jos se sit uskois ettei passais ihan mistä vaan hyppiä :D

Mä odotan kauhulla kans tota vaihetta kun poika alkaa kiipeillä. Vielä ei pääse kun sohville ja tv-tason päälle. Muut paikat on niin korkealla. Ja toihan on ihan normaalia että nää alkaa testata sitä mihin pystyyvät :D

Tulee mieleen tuosta Niklaksen hypystä se elokuva "big mama". :) Kun se poika siinä perheessä hyppii joka paikasta naamalleen alas eikä mitään käy :D
 
Joo sydän syrjällään saa vähän väliä olla. Joskus oon miettinyt, että pitäiskö antaa hypätä niin oppisi siitä, mutta en nyt oikeesti ole harkinnutkaan. Entä jos käviskin huonosti ja murtuis vaikka jalka.

Mutta tosiaan normaaliahan tämä tällainen huimapäisyys on :D Lapset kuvittelee pystyvänsä mihin vaan. Eiköhän se kiipeily teilläkin kohta ala Hemppa. Siinä on sitten tekemistä, kun ison mahan kanssa yrittää ottaa koppeja ;)
 
Sanoppa elä muuta :D Joskus nytkin poika juoksee niin kovaa karkuun että ihan itseä naurattaa kun lyllertää perässä eikä meinaa saada kiinni :D

Eilen kun pääsin kirjottamaan että meillä ei vielä kiipeillä nii jo yritti keittiön tuolille nousta, onneks ei vielä päässy ;D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top