pelottavia tilanteita

Sme

Puuhakas puhuja
En jaksanut etsiä nyt tätä aiempaa aihetta, joten uusi aihe...

juu eli äsken eli 2 h sitten vaihdoin eräässä ravintolassa vaippaa pojalle hoitotasolla...Yhtäkkiä poika mätkähti mahalleen lattialle suoraan noin reilun metrin korkeudelta...en kerennyt nappaamaan kiinni...seisoin ite 10 cm päässä hoitotason keskikohasta...Onnex oli terkkula ihan vieressä niin vein paniikissa toisen tarkistettavaksi...huuto ja itku oli kyllä sellaista matalaa sydämeen käyvää, ei sellaista selkeää kimeää kipuitkua...

päästiin aika nopeaa sisälle ja taidettiin selvitä säikähdyksellä...poskeen taitaa tulla mustelma ja silmä voi turvota umpeen...suojarefleksit ei siis 6 kk iässä toimi niin mätkähti suoraan mahalleen, poski vissiin osui eeltä...

en oikein kerennyt huomata kun nappasin vauhilla pojan syliin...enemmän taisin ite olla paniikissa kuin poika...

lääkäri tarkisti refleksit ja toiminnot...ei ollut selkeitä aivotärähdyksen oireita, mutta nyt päivän ja ensi yön poika pitää herättää 2 h välein hereille niin että poika katsoo minuun päin silmiim kunnolla ja sit voi antaa nukkua uudelleen...ensi yö tulee olemaan aika vähäuninen, mutta yx yö sinne tänne kunhan vaan poika on kunnossa...

Vieläkin oon ihan paniikissa ja tärisen, kun aattelen koko ajan mitä olis voinut käydä...niin ei kyl åitäisi koskaan aatella, tulee vaan enemmän huono olo...

Onnex näyttää että selvittiin sen suuremmitta vahingoitta pelottavasta tilanteesta...huomenna fysioterapeutti voi katsoa et raajojen toiminta ok...lääkäri sanoi että menkää ihmeessä sinne niin fysioterapeutti näkee eron edelliseen kertaan...

ainiin ja uneliaisuutta ja oksentelua pitää myös tarkkailla...
 
Toivotaan että säikähdyksellä selviätte,
niin ja muutamalla naarmulla.
Zemppihalitus täältä sinne !!
 
kiitos ginessa...

mikäli poika tulee äitiinsä yhtään niin lääkärikäyntejä tulee useita tapaturmien takia...mie oon ollut penskana jatkuvasti polvet muroilla yms...jalat kun kulki 5 m aivojen eellä...

on muuten vaikeaa kirjoittaa teksitä vapisevilla käsillä...
 
Tsemppiä Sme! Toivottavasti selvisitte säikähdyksellä! Näitä säikähdyksiä tulee varmaan sitten olemaan loppuelämämme täynnä. Sydän sykkyrällä pelkää pienen puolesta! Ei sitä ikinä pysty kaikkea ennakoimaan. 
 
pikkuisen hymyilee jo ja hieman leikkii leluillaan...mutta suuhun ei vie mitään lelua...eikä syö mitään..ei kiinteitä, ei maitoa, vettä menee taikamukista muttakun sieltä tulee huonosti niin...hörpyyttämällä ollaan saatu hieman nesteitä toiselle...poski on turvoksissa...annoin panadolia aiemmin ja nyt laitoin nukkumaan kun sain puoväkisin 20 ml maitoa ja tippa sosetta toiselle+ vettä hieman...sit onkin 2 h päästä herätettävä poika ja tarkistettava tilanne...toiv. nukahtaa uudelleen hyvin...

Kauheat itsesyytökset ja jossittelut käynnissä...Mieskin sanoi et parempi kuin jätät noi humputtelut yms...silleen et mennään vaan kahestaan liikenteeseen...tai siis ainoastaan yhdessä pojan kaa...

johan mä tulisin mökkihöperöksi täällä kotona, joten en suostu kyseiseen "heittoon"...johan mun itseluottamus on jo kärsinyt ja jos tollaiseen alistun niin....no voitte kuvitella uskaltaisinko enää llähteä pojan kaa kahestaan minnekään...asiasta kyllä vielä keskustellaan miehen kaa, mut sit kun oon rauhoittunut hieman etten pillitä hetkessä...vaan osaisin rakentavasti keskustella...

Varmaan jollei huomenna aamupäivästä ala syömään jotain niin soitan terkkulaan/yksityiselle et mitä tehdä...
 
Voimia!!! emoticon Toivottavasti kaikki on jo taas hyvin!

Itteäkin pelottaa koko ajan, että tyttö muksahtaa jostain lattialle, nyt kun se yhtäkkiä oppi kääntymään vatsalleen!
 
Tsemppiä Sme. Se on käsittämätöntä miten nopeesti noi pikkuset kääntyy ja liikkuu, vaikka eivät vielä liiemmälti liikukaan. Toivottavasti vaavin olo on jo parempi.
 
kiitos kaikille...yö oli raskas, mutta klo 5 jälkeen syötiin 170 ml maitoa ja klo 8 jälkeen normiannos puuroa ja äsken reilu desi maitoo joten taidetaan olla toipumaan...

käytiib aamusta fysioterapeutilla jase ei löytänyt liikeradoista yms kipeitä pisteitä...poskikon on enää hieman turvonnut ja pieni jälki näkyy iskukohdasta...

mieskin on jo rauhoittunut, kait sekin säikähti pahasti...

noo mutta katselen viel pojan vointia tän päivän ja ens yö varmaan nukutaan paremmin...emoticon
 
Poika on ok...syö ja leikkii normaalisti...joten taidettiin selvitä säikähdyksellä...ei mennyt poskikaan mustaksi...

nyt alkaa olla jo surkuhupaisaa...Taidan jäädä kotiin loppuviikoksi...

Eilen aamulla meinattiin pojan kaa jäädä rekan alle autolla...Vastaantuleva rekka väisti jotain idioottia joka oli jäänyt autonsa kanssa tienreunaan vaikka pysäkille matkaa varmaan 20 m...no rekka lähti liirtoon ja yhtäkkiä näin kuinka rekka tulee kylkimyyryä tien leveydeltä vastaan...Ei muuta kuin liinat lukkoon ja ohjata autoa tien penkkaan....sit kun sain oman auton pysäytettyä niin ootin silmät kiinni milloin rekka rysähtää...Sit kun avasin silmät niin rekka oli jäänyt 3-4 m päähän autosta...en oo eläissäni ollut yhtä pelästynyt tilanteesta, en ees keskiviikkona kun poika putosi...

Auton keula oli hangessa, mutta onnex pehemeää lunta...sit soitin miehelle et pääsiskö tuleen parin työkaverin kaa auttamaan autoa pois hangesta kun en saanut sitä ajamalla pois...Autoon ei tullut naarmuakaan ja meille ei käynyt kuitenkaan..poika nukkui koko tilanteen ajan...
 
JÄRKYTTÄVÄÄ !

Onneksi selvisitte taas säikähdyksellä.. tai voiko tota sanoo "säikähdykseksi selviämistä"
Huh.
Huh......
sanaton olen.
 
Järkyttävää, ihan kylmät väreet kulki kun luin tuon Sme:n viestin.
Onneksi olette kunnossa!
 
Kylläpä siellä on nyt ollut säikähdystä toisen perään, onneksi kuitenkin on kaikki kunnossa, sme!
 
Hui! Mun sydän hakkaa teidänkin puolesta. Ihan pahin mahdollinen painajainen liikenteessä tuommoinen! 
 
Minä olen joutunut työni puolestra huomaamaan, että nämä pikkuiset pääsevät todella usein yllättämään vanhempansa ja putoilevat hoitopöydiltä tai muualta. Omalle kohdalle ei ole sattunut tapausta, jossa olisi huonommin käynyt. Täytyy tunnustaa, etten ole ihan ymmärtänyt, miten näin voi päästä tapahtumaan, en ennenkuin meidän neiti 3kk kierähti alas kodinhoitohuoneen hoitoalustalta, 80 cm korkeudesta pää edellä kivilattiaan. Onneksi en itse ollut kotona, koska kuulisin sen kumahduksen varmaan joka yö unissani. Mieheni soitti heti sairaalaan, ei syytä mennä näytille ellei tule selkeästi oireita, eli oksentelua, tajunnantason heikkenemistä. Ja kyllähän me molemmat tämä jo ammattiemme puolesta tiedettiin, mutta piti saada varmuus. Eikä oman lapsen kanssa näköjään osaa toimia samalla tavalla kuin työtään tehdessä... Tapahtumaa seuraava yö oli elämäni kamalin, en uskaltanut nukkua minuuttiakaan, silittelin neitiä, joka piti minua koko ajan kädestä kiinni ja välillä varovaisesti herättelin.
 
Sme, onneks tosiaan taisitte selvitä säikähdyksellä. Yllättävän usealle on käyny noita putoamisia ja yleensä niistä ei oo lapselle tullu mitään suurempia vaurioita. Täytyy iteki alkaa oleen hieman aiempaa varovaisempi...
 
Hanibööki ku ei täällä enää yleensä käy niin niiden Isabellakin oli pudonnu hoitopöydältä. Mut onneks selvinny säikähdyksellä hekin.

Mut Sme : noi kylmät väreet mitkä monet muutkin kuvasivat tuntemuksiski tuon rekkatouhun jälkeen, osuvat oikein hyvin täälläkin tuntemuksiin. Huh huh. Onneksi selvisitte säikähdyksellä.
 
Takaisin
Top