Pelottaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Myy92
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea plussanneille :)

Itse plussasin pari päivää sitten selkeät tummat viivat, viikkoja on nyt siis jtn 4+ jotain en nyt muista tarkalleen. Eli ihan alussa ollaan vielä...
Päivää ennen menkkoja oli vaan sellainen tunne et nyt tais tärpätä, vaikka en sitä olisi uskonut koska raskautumismahdollisuuksia ei ollut useita, vain yks kerta.

Mutta siis mua kans pelottaa ihan järjettömän paljon ja pakko oli tulla hakemaan ns. vertaistukea tällaiselta palstalta.
Lopetettiin miehen kans ehkäisy syksyllä-14, kun vauva ollut jo tovin haaveissa.
Raskauduin heti seuraavasta kierrosta. Vkolla 10 tehtiin varhaisultra, koska mulla oli ollut hyvin pientä tuhruavuotoa aina välillä. Ultrassa ei löydetty kohdusta mitään. Menin tarkempaan ultraan sairaalaan, jossa kohdusta löytyi tyhjä ruskuaispussi ja istukka. Ei sikiötä. Sit otettii raskaushormoonit verestä mitkä oli jtn 27 000.. Lääkärit oli ihmeissään ja epäilivät Moolaa tai kohdunulkoista. Kävin parin pvän päästä viel uudelleen testeissä ja hormoonit vain nousi vaikka mitään elämää ei kohdussa näkynyt. Päädyttiin tekemään kaavinta nukutuksessa, jotta sisällön saisi patologin tutkittavaks. Seksikielto tuli vähäks aikaan, sillä varauksella, jos patologin löydös olisi paljastunut Moolaksi.
Muutamaan kertaan piti käydä vielä otattamassa verestä r-hormonit. Oli hyvin laskussa.

Patologin tutkima löydös paljastui onneksi tuulimunaksi.
Eka km kaavinnalla siis n.vkolla 11 dg keskeytynyt keskenmeno. :/ Tuulimunastahan ei koskaan tule sikiötä. Istukka hormooneineen huijaa kroppaa luulemaan, et jee musta tulee vihdoin äiti ja saan oman lapsen.. Sen vuoksi tuulimunaraskauksia ei kuulemma edes lasketa raskaudeksi, koska sikiötä ei ikinä kehity.. Mutta voin sanoa, että rankka kokemus se oli. Enkä toivoisi sitä kenellekkään. Rankkaa oli myös miehelle. :/

Tulin sitten uudelleen raskaaksi maaliskuussa, mikä meni kesken spontaanisti 5-6 vkolla. Alkoi pienenä tuhrutteluna ja sit alkoi menkkamaisen runsaana. Ei mitään kipuja tässäkään.

Kummassakaan edellisessä raskaudessa mitkä on päättynyt keskenmenoon, ei oo ollut noin vahvaa testiviivaa,kun nyt vaikka ne on tehty reilu viikkoa myöhemmin.
Joten toiveet on taas korkealla. Pelko ja pettymys vaivaa tosin mieltä, enkä henkisesti tiedä kuinka selviäisin vielä kolmannesta km. Ystävät ei oikein ymmärrä, koska heille ei oo kenellekkään tullut yhtään keskenmenoa. Kaikki on mennyt hyvin ja ovat saaneet terveitä lapsia. Ihana heille <3 ja olen kyllä iloinen heidän puolesta...

Suru ja katkeruus kulkee väkisinkin omassa arjessa ja kova pelko taas tässä alkavassa raskaudessa :(


Mutta toivoa ei saa menettää, toivottavasti tämä pieni (tai pienet) pysyisi matkassa loppuun asti ja syntysi terveinä <3
 
Rankkoja kokemuksia, itsellä km ennen esikoista ja siitä jo 7 vuotta. Silti välillä pelottaa. Mies on ollut ihanasti tukena ja vakuuttelee et kaikki on hyvin. :happy093.Kyl se aina saa hetkeks mielen rauhoittumaan.
Eli uskokaamme vaan siihen että kaikki on hyvin ja menee just niinku pitää!:love017
 
Peukut kaikkille että pikkuset pysyy matkassa mukana ihan loppuun asti. :Heartred Ite oon saanu mielenrauhan ainakin yhdessä asiassa, melkeen viikon ajan tullut rusehtavaa vuotoa mutta tänään se on loppunut. Tiedä sitten mitä tuo "vuoto" tarkoitti?? Mutta olen ainakin onnellinen kun se loppui :):happy:
 
  • Tykkään
Reaktiot: Sjh
Kiitos susanne <3.
Myy, olisko voinu olla kiinnittymisvuotoa. Meitä ainakin lääkäri varotteli että semmoinen on täysin normaalia ja usein loppuu 5-6 viikolla.
 
Muokattu viimeksi:
Onko teillä plussanneilla ollut alusta asti sellainen olo et musta tulee nyt äiti? Sellainen täysi varmuus että kaikki menee hyvin?

Ekalla kerralla mulla oli vaan sellainen fiilis että en olisi raskaana vaikka olin raskaana. No toisaalta se oli tuulimunaraskaus, että eihän siitä vauvaa olisi saanut vaikka kuinka olisi toivonut....(Samoin äitini oli nähnyt sellaista unta et tässä ei hyvin käy, kertoi siitä mulle myöhemmin.. )

Toisesta oli 50/50 fiilis.. kroppa ei tuntunut täysin valmiilta.

Mutta äitini oli nähnyt nyt unta ennen plussausta, että saan lapsen ja sanoin äitille, etten ainakaan vielä tästä kierrosta, koska ollaan vaan harrastettu kerran seksiä.. Meni työvuorot kyllä niin kertakaikkisen ristiin mieheni kans kk ajan.. . Jos äitini olisikin oikeassa.. Olishan se ihanaa <3

Mulla itsellä on ollut tarkka "vaisto" kavereiden raskauksien suhteen.. Oon tiennyt niiden raskauksista ennen kuin ne on kertonut ja parhaan ystäväni kertoessa alkuraskaudesta, sanoin suoraan hänen odottavan kaksosia. Hän sitten soittikin heti ultran jälkeen, että siellä on kaks sikiötä. <3
Sukupuolet yhtä lukuunottamatta mennyt nappiin.. vaikka sehän nyt onkin 50-50 mahdollisuus ;)

Yhden ystäväni sukupuolesta oli sanottu ultrassa että olisi poika, sanoin et on kyllä tyttö ja tyttöhän sieltä tuli :)


No joo nää mun jutut lähtee pursuilemaan kun innostun kirjoittamaan. Sori.
 
Mul ei oo yhtään sellai olo että musta tulee nyt äiti. Äiti? Mitä se tarkottaa !? Oon aivan hukassa ajatusteni kanssa :S nyt mennään 8+5 ja en tiedä.. pahoinvointi on melkein kokonaan lakannut (toivottavasti kokonaan) mut toisaalta mietityttää että onkohan se nyt sit huono vai hyvä merkki.. nooh.. vielä pitäis odottaa pari viikkoa ultraan.. 11+1 olis ultra aika kunnalliselle puolelle. Mun vanhemmat on tosiaan lörpötelleet tästä raskaudesta sinne.tänne vaikka oon kieltänyt että ei saa ja me kerrottiin teille luottamuksella ja muille sitten kun on turvallista.. mut ei sitäkään kunnioitettu.. nyt sitten tietää jo nekin ihmiset joiden en edes itse tiedä tietävän.. joten onpa kivaa.. en ota mitään vastuuta kyllä sit jos tämä menee kesken että kuka kertoo sitten huonot uutiset.. oon aivan hukassa.. pelottaa olla raskaana ja pelottaa että onko kaikki hyvin ja entä jos ei? Ja entä jos on ? Tuleeko minusta todella äiti.. :o
 
Minä olin suunnitellut kesää sillä periaatteella, että koska lapsettomuusklinikalla on tauko kesällä, niin minäkin sitten vietän railakasta kesää ja teen kaikkea sellaista, mitä ei raskaana tai raskautta yrittävänä saa tehdä -- mutta nyt sitten tärppäsikin, juuri ennen klinikan kesätaukoa. :happy093 Joten, ei, en osannut arvata, että juuri tästä kierrosta tärppäisi.

Vielä en luota siihen, että tästä tulisi lapsi. Laskeskelin, että elokuun alussa alkaa olla keskenmenoriski jo sen verran matala, että voisi jo alkaa uskoa, ja silloin myös nuo sikiöseulonnat on tehty. Siihen asti voi tapahtua mitä tahansa.

En minä nyt tuota keskenmenoa niinkään pelkää, ennemminkin ajattelen, että jos niin käy, niin sitten niin oli tarkoituskin käydä, ja turha sitä on sen enempää miettiä. Ja jos niin käy, niin sitten voinkin viettää railakasta kesää ja tehdä kaikkea raskaana olevilta kiellettyjä juttuja taas muutaman kuukauden, ennen kuin tiukka yrittäminen alkaa uudestaan.
 
Mietin että mihin ketjuun jaan tarinani ja tämä tuntui jotenkin sopivalta.

Täällä yks epäuskoinen ja pelokas ensimmäisen plussannut. Jätettiin ehkäisy pois lokakuussa -14 ja sovittiin että tulee kun on tullakseen. Eipä ole pienintäkään merkkiä raskaudesta ollut ennen tätä, mutta nyt.. Kuukautiset tuli viikon myöhässä, hyvin niukkoina ja ilman normaaleja kuukautiskipuja. Ja sitten ne vaan jatkui ja jatkui. Heiluteltiin peittoakin kuukautisten aikana aika aktiivisesti mikä vähän hämmensi, kun yleensä ei haluta sitten tippaakaan vuotojen aikaan. 11 päivän vuodon jälkeen töissä kuoppaista tietä ajellessani huomasin rintojen aristuksen olevan vieläkin päällä (yleensä loppuu heti kun kuukautiset on alkanut) ja päätin tehdä testin päivän päätteeksi. Niin epätodellista kuin se olikin niin testi näytti hailakkaa plussaa. Piti huudella mieskin tarkistamaan tilanne "tuutko kattomaan onko tässä nyt nää viivat vai näenkö harhoja" ja siinähän ne oli. Ja samaa näytti seuraavana ja sitä seuraavanakin aamuna kun testailin hämmentyneenä.

Vuoto loppui 12 päivän kohdalla ja soittelin neuvolaan, neuvolantäti siellä oli kovin optimistisena että jos ei kipuja ole ollut ja niukat kuukautiset niin hyvin mahdollista että raskaana olen. En vaan uskalla innostua, en sitten millään, vaikkakin selviä oireita on, (väsymys, rintojen arkuus, hajut, kuvotus, itkuherkkyys, vatsan polttelu....ym...) eivätkä ne ole mihinkään kadonneet vaikka vuotokin loppui. Nyt olisi rv7+3..

Ensi viikolla on normaali gynekäynti ja 8.7 ensimmäinen neuvola. Miten voi miten pitäisi pystyä luottamaan siihen että oireet on todellisia raskausoireita eikä psyykkeen luomaa illuusiota.

Pelottaa ihan järjettömästi että sitä putoaa vielä korkealta ja kovaa.

Tsemppiä kaikille muille pelokkaille!
 
Täällä yks ketä pelottaa myös, mutta kuitenkin on "musta tulee äiti" -fiilis, ja oon tosi onnellinen ja ilonen pikkuasukista :) Ahdistaa kun on tosi paljon kaikkea enkä oo vielä oikein kenellekkään asiasta kertonu, stressi pukkaa päälle ja pitäis olla sadassa paikassa samaan aikaan... pelottaa että nää mielialanvaihtelut (oon tosiaa hermot kireellä joka asiasta,eilen siitä että lakana oli huonosti sängyssä) vaikuttaa asukkiin negatiivisesti :( yritän nukkua aina ku alkaa ärsyttää mut joka kerta se ei onnistu, ulos meen tuulettuu tai musiikkia kuuntelee. Tänää ei oo ollu muutaku aamulla huono olo, nännit kyllä tosi turvoksissa ja kipeet. Huomenna neuvolaan ja jos sais parin viikon päähän varhaisultran ja näkis onko siellä mitään :)
 
Tänään oli se pelätty ja odotettu varhaisultra rv 6+1 ja menin ultraan sillä mielellä, että ihan varmasti on tuulimuna (ei oo juurikaan raskausoireita, ei edes turvotusta vatsassa, vain tissit on kipeet), ja kun r-testien viivat alkoi tällä viikolla näyttään haaleampia viivoja, niin olin jo ihan varma, että kesken meni.

Mutta kyllä siellä vaan herne oli kohdussa ja syke näkyi!!
Oikea ihmeraskaus kyseessä, sillä tämä plussaus tuli munatorvettomalta puolelta ja yhdellä ainoalla peittojen heiluttelulla otolliseen aikaan!

Hieman kivi vierähti sydämeltä, mutta tätä keskenmenopelkoa ei karista kannoilta mikään, viime syksynäkin syke löytyi ja viikkoa myöhemmin alkio kuitenkin menehtyi tietämättäni...
 
Mua alkoi nyt pelottaa reilun viikon päässä oleva np-ultra.. :S entä jos siellä ei olekaan mitään? Tai jos se on mennyt kesken jo vaikka 3 viikkoa sitten.. kun oksentaminenkin loppui kuin seinään.. on toki edelleen muita oireita reilusti mutta pelottaa ja jännittää.. käsittääkseni sen pitäisi sit (11+1) jo näyttää ihan ihmisen näköiseltä eikä miltään toukalta saati epämääräiseltä pallerolta. Miten ihmeessä tässä pitäis pysyä järjissään :(
 
Bb tiedän tuon pelon tunteen. Tsemppiä piinaavan pitkiin päiviin ♡ Mulla on 9pv varhaisultraan ja piinailen kanssa.. ihmeellisen seesteinen on ollut tämä raskaus edelliseen verrattuna mutta kyllä sitä aina välillä kaikkea mieöeen juolahtaa että onkohan kaikki hyvin masussa..
 
Mä sain bb kunnallisesta. Niinku johki kirjotin ni neuvolan sijainen hommas mulle poriin ajan tammikuisen myöhäisen keskenmenon vuoksi.

Tulee maksamaan sen reilu 30e polimaksun mut on se halvempi kuin yksityinen.
 
Susannne, onnekas :) mä en kyennyt kustantamaan nyt yksityisellä. Eikä ne neuvolassa edes ehdottaneet mitään kun en sellaista pyytänytkään. Mut ei se auta kun odotella ja toivoa että siellon kaikki ihan kunnossa. :) ainakin oireet on olemassa. Oksentamaan en vaan oo enää joutunut ja siitä oon kyllä ihan kiitollinen ja toivon ettei joudukaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top