Pelottaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Myy92
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Myy92

Jostain jotain jo tietävä
Voi kun kaikki voisi mennä hyvin tämän raskauden suhteen. Sanonpahan vain että nyt pelottaa! Tänään tein raskaustestin joka näytti positiivisen selkeän haamuviivan, kuinka ihanaa se onkaan mutta, nyt kun muistelee mitä 6kk sitten tapahtui niin pelko on ja kova. Tosiaankin ensi kuussa olisi pitänyt olla pienen papusen la mutta kaikki ei mennyt niin hyvin kuin kuviteltiin.
Keskenmeno ihan puskista, viikoilla 14 oli pikkunen kuollut mutta huomattiin vasta viikolla 16 kohtu kyllä jatkoi kasvamista mutta ei pikkunen.

Keskenmenon seurauksena kun sairaalasta sai sen lääkkeen mikä auttaa kehoa synnyttämään niin koitui semmoiseksi että synnytin kotona vessaan tuloksena istukan repeytyminen ja monta litraa verta tuli menetettyä ja kiirreellisenä tapauksena kiidätettiin sairaalaan.

Miten raskaudesta voi nauttia ilman että pelkää että jotain samanlaista tapahtuu?
 
Onpa sulla myy rankka kokemus takana :( Varmasti pelottaa tuollaisen jälkeen, mutta onneksi noin tapahtuu vain todella, todella harvassa raskaudessa! Varmaan neuvolassa voi pyytää ylimääräisiä käyntejä, että pääsee kuuntelemaan sydänääniä tiheämmin sitten, kun on ajankohtaista? Tai jos kotidopplerilla saisi mielenrauhaa, kunhan ei liian aikaisilla viikoilla ala sen kanssa kuuntelemaan. Tsemppiä! Uskon, että tämä raskaus menee sulla oikein mallikkaasti :Heartred
 
Niin tokihan sitä voi pyytää tiheämpiä käyntejä ja kotidopleria vaan mietin että kuinka kovassa käytössä tulisi olemaan että saisin mielenrauhan :) Mutta kiitos tsempeistä niitä kyllä tarvitaan :)<3
 
Myy92, mä ymmärrän sua niiiiiin hyvin. Mä plussasin tänään. Jotenkin hassun rauhallinen fiilis; ainakin vielä.

Meillä pitäis olla nyt 12 päiväinen pienokainen. Tammikuussa rv 20+ mentiin rakenneultraan jossa todettiin kkm. Rv14+ olin vielä neuvolassa kuulemassa sydänääniä ja pienoisemme oli sitten kuollut josain rv15+ tienoilla..
 
Raskautuminen sinällään on jo suuren suuri ihme jos sitä alkaa tarkemmin miettimään.
Pelot kuuluvat tietyllä tapaa ( kohtuudella ) osaksi raskautta, ehkä se tekee samalla sitä leijonaemo viettiä. Halua suojella pientä!
Jos pelot alkavat käydä vallitseviksi,löytyy aina joka ikisessä vaiheessa uutta pelättävää ja kierre on loputon jopa lapsen syntymän jälkeen.
Toisinaan niillä peloilla alkaa lietsomaan ympäristöään ja saa muutkin pelkäämään omia mietintöjänsä.

Itseäni pelottaa ja mietityttää tietyt asiat myös, mutta yritän pitää mielessäni etten pysty vaikuttamaan juuri ollenkaan siihen mitä mahassa tapahtuu.

Toivotaan ettei nyt kenenkään pelot kävisi toteen ja mietitään edes kerran päivässä sitä miten onnekkaita me oikeasti saadaan ollakaan :) ..Välillä pitää myös hymyillä, ei muuten jaksa :)

Vauvan tuoksua kaikille <3
 
Myy92, täällä myös yksi paniikkiodottaja! Ensimmäinen raskauteni päättyi viime syksynä keskeytyneeseen keskenmenoon ja nyt pelottaa aivan vietävästi että historia toistaa itseään.

Olen yrittänyt pitää itseni niin kiireisenä etten ehdi murehtia ja aina kun mustat ajatukset nousee päähän oon yrittänyt muistella jossain joskus lukemaani tsemppilausetta, "olet raskaana kunnes toisin todistetaan" ja että etukäteen murehtiminen ei auta ketään. Surraan sitten jos on jotain surtavaa, siihen asti yritän parhaani mukaan iloita siitä että ylipäätään tulin raskaaksi.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Sjh
Tämä alkuraskaus on niin kamalan stressaavaa aikaa kun vaan toivoisi niin että kaikki menee hyvin ja aika matelee ♡
 
Onneks oon nytten jotenki saanu sisäistettyä asian että oon raskaana ja mennää päivä kerrallaan. Varmempi olo tulee toki olemaan kun on mennyt rv 16 ohi ainakin nytten kun miettii toki voihan silloin ajatella ihan eri tavalla.
Tässäkin huomaa sen että kun esikoista odotti niin nautittiin ja mentiin vain virran mukana mutta, nyt taas on jotenkin höntti olo sitä ei osaa edes selittää kunnolla :bored:

Toki kun pääsee ensimmäiseen neuvolaan ja ultraan niin voihan se olla että olokin helpottuu? :Heartbigred
Mutta nyt otan neuvoista kiinni ja nautin tästä raskaudesta ja yritän olla stressaamatta kauheesti :love017
 
Itselläni ei ole taustalla toistaiseksi km:ää mutta esikoista odottaessa olin paljon rennompi ja osasin nauttia raskaudesta.Tällä hetkellä olen hermoraunio, mietin koko ajan onko kaikki hyvin, onko mahassa edes elämää. Olen jotenkin paljon epävarmempi tämän raskauden suhteen enkä oikein osaa nauttia oireettomasta raskaudesta( väsymystä kyllä löytyy ja tietyt ruuat ja hajut oksettavat) mutta paljon pienimmillä oireilla mennään mitä esikoista odottaessa. Mies kyllä yrittää lohduttaa että kyllä kaikki siellä hyvin ja helmikuussa saadaan toinen vauvan kotia <3 mutta on tämä varsinkin alkuraskaus samaan aikaan ihanaa mutta niin pelottavaa.
 
Mä olen todennut että vanha sanonta vaan on totta että tieto lisää tuskaa. Edellisen raskauden jälkeen oon opiskellu sairaanhoitajaksi ja ollut työharjoittelussa vastasyntyneiden teho-osastolla ja tehnyt keikkaa naistentautienosastolla niin nyt mä tiedän vielä paljon enemmän tapoja miten asiat voi mennä pieleen ja mullehan tietysti tapahtuu ne kaikki... Eli juu en todellakaan nauti helposta ja oireettomasta alkuraskaudesta vaan mietin aina pahinta mahdollista skenaariota.
 
Tieto todellakin lisää tuskaa! Ja kaikkein paras paikka hakea faktatietoa on monesti nää keskustelupalstat :D
Ja ylipäätään googlen kautta saa seottua myös ihan kätevästi.
 
Myy92, täällä myös yksi paniikkiodottaja! Ensimmäinen raskauteni päättyi viime syksynä keskeytyneeseen keskenmenoon ja nyt pelottaa aivan vietävästi että historia toistaa itseään.

Olen yrittänyt pitää itseni niin kiireisenä etten ehdi murehtia ja aina kun mustat ajatukset nousee päähän oon yrittänyt muistella jossain joskus lukemaani tsemppilausetta, "olet raskaana kunnes toisin todistetaan" ja että etukäteen murehtiminen ei auta ketään. Surraan sitten jos on jotain surtavaa, siihen asti yritän parhaani mukaan iloita siitä että ylipäätään tulin raskaaksi.


Tiikerikuu: ihan sama juttu, itsekin hoen tuota: "raskaana kunnen toisin todistetaan" itselleni. :p Viime syksyinen ensimmäinen pidemmälle edennyt raskaus, jossa jo sykkeetkin löydettiin päättyi myös keskeytyneeseen keskenmenoon (ilman MINKÄÄNLAISIA keskenmeno-oireita) ja vaadittiin kauhea rumba, jotta tilanne saatiin normalistoitua (lääkkeellinen tyhjennys, 3 kaavintaa ja kohtutulehdus). Tänä keväänä olin uudelleen raskaana, mutta raskaus oli kohdunulkoinen ja metotreksaatit ei auttanutkaan, vaan jouduin laparoskopiaan ja menetin samassa syssyssä vasemman munatorveni. :(

PIKKASEN vaikeaa yrittää ottaa rennosti plussatuloksen kanssa, kun kaikki on tähän mennessä mennyt moninkertaisesti persiilleen (noiden lisäksi jo monen monta kemiallista takana)... :sad001

Tämä plussaus tuli TÄYSIN puskista, tässä kierrossa ei raskautumisen pitänyt olla mahdollista, koska ovis oli juuri sillä "väärällä" puolella (jossa ei ole enää munatorvea jäljellä). Oltaisiin siis menty inseminaatioon, mutta kontrolliultrassa lääkäri sanoi, ettei raskautuminen ole mahdollista ja jätimme hoidot kesken. Jollain ihmeen kaupalla se plussaus silti tapahtui ja nyt pelottaa ihan vietävästi olenko "oikeasti" raskaana, missä se raskauspesäkse tällä kertaa sijaitsee ja MITEN TÄMÄ ON YLIPÄÄTÄÄN MAHDOLLISTA?! :eek: Käytännössähän munasolun on pitänyt irrota ja kulkeutua jonkun vatsaontelon kautta toiselle puolelle ja sen terveen puolen munatorvi on sitten siirtänyt (toivottavasti) hedelmöittyneen munasolun kohtuun?! Ja hauskaa tässä on vielä se, että peittoja heilutetiin TASAN KERRAN siinä vähän ennen kierron puoliväliä... ihan scifikamaa. :grin
 
Maryshka, oho, sulla on kunnon taistelija kyydissä! <3

Ymmärrän niiiin hyvin kaikkia tässä ketjussa. Onnistuin vihdoin puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen tulemaan raskaaksi mutta sain heti viidennellä viikolla keskenmenon. Kävin gynellä eilen ja totesi että kaikki on hyvin ja menkat tulossa, uutta yritystä kehiin vaan. Nyt tuntuu jo ihan kaukaiselta että koskaan olinkaan raskaana. Optimistinen olo on kyllä nyt, kun tiedän että pystyn ylipäänsä tulemaan raskaaksi ja että keskenmenon jälkeen raskautuu helposti, mutta tiedän että kun plussa uudelleen tulee niin tulen olemaan ihan hermoraunio varmaan ihan synnytykseen saakka. Näitä juttuja kun lueskelee foorumeilta niin tuntuu ettei kyllä missään nimessä voi tuudittautua turvallisuuteen edes sen 12. viikon maagisen rajan jälkeen. :/ Vaikka luin jostain, että jo sen jälkeen kun sydänäänet kuuluu eli viikolla 6 yleensä, raskaudella on 90% todennäköisyys jatkua normaalisti.

Onnea kaikille kauheasti ja tsemppiä pelkojen kanssa elämiseen! Sitähän se vanhemmuus kai on, tästä lähtien ootte aina huolissanne jälkikasvustanne. :)

EDIT: Oho, tää olikin laskettu aika helmikuussa -ryhmän alla, etusivulta vaan bongasin aiheen. No ei kai tuo haittaa. :P
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on aina välillä ja sekin ihmetyttää että tullut nyt melkeen viikon ajan rusehtavaa vuotoa ei paljoa onneksi kuitenkaan. Vähän pelottaa kun edellisessä keskenmenossa tuli muutaman pv ajan rusehtavaa vuotoa mutta missään vaiheessa ei semmosta kunnon veristä..
 
Myy92 ootko soittanu neuvolaa ja kertonu sun huolesta ehkä vois ultrata? Toivottavasti on harmitonta kumminkin :hug013
 
Kävin tiistaina mittauttamassa hCG:n verestä, arvo oli ihan hyvä (3194), oli ihan asteikolla viikkoihin nähden eli sen puoleen saattais ollakin "oikea" raskaus kyseessä. :smiley-angelic001 Arvo oli mielestäni liian korkea viitatakseen kohdunulkoiseen; ainakin kun vertaa juuri pari kk sitten olleeseen munatorviraskauteen, jossa arvo oli korkeimmillaankin (rv 7+) vain 3500 ja nyt oli jo ennen rv 5 melkein samat lukemat. :rolleyes:

Tänään aamulla kävin uudelleen verikokeissa ja nyt paniikissa odottelen tuloksia ja mitä lääkäri niistä tuumaa. :nailbiting: :smiley-ashamed004
Tulokset pamahtaa tekstarina kännyyn joskus puolen päivän jälkeen ja iltapäivän aikana jonkun pitäis hormonipolilta mulle soitella ja kertoa lääkärin tulkinta tuloksiin. Kiva odottaa noita lääkäreiden puheluita töissä; varsinkin kun on asiakaspalvelutyössä ja hyvällä säkällä puhelu tulee JUURI silloin, kun palvelen jotakin. Siitä sitten pitää singahtaa johonkin rauhalliseen paikkaan puhumaan... helppoo. :confused:
 
Miten kyllä soittamista mutta toisaalta neuvola on 10.7 joten sinnekkään ei olisi enää pitkä aika ja myös kun vuotoa ei ole tullut paljoa ja tänään on enemmän raskausoireitakin alkanut ilmestymään :)
 
Tätä foorumia selailtuani tämä ketju tuntui niin omalta. Testi näytti plussaa :happy093(ja kahta viivaa ja raskaana 2-3) ensimmäisen kerran tasan viikko sitten ja yhä edelleen tänä aamuna. Silti pelkään kuollakseni että menkat alkavat ja tämä on liian hyvää ollakseen totta. Takana meillä on 2,5v yrittäminen ja lapsettomuushoidot. Ja nyt tämä ensimmäisen keinohedelmöityskierroksen toinen pakastealkiosiirto tärppäsi. On vaikea uskoa, että ehkä selviäisimme näin vähällä. Minä kun näin itseni vielä viidenkin vuoden päästä hakkaamassa päätäni seinään negatiivisten testien kanssa. Tietenkin monia asia voi vielä mennä pieleen... Hoitojen kanssa on jonkin verran normaalia suurempi riski keskenmenoihin tai kohdunulkoisiin (minkä jokainen lääkäri ja hoitaja ystävällisesti muistaa mainita). Meillä istutettiin kaksi alkiota, koska olivat melko huonokuntoisia.Tietenkin jännittää saammeko yhden vai kaksi pikkuista, mutta myös mikäli molemmat kiinnittyivät ja toinen menisi kesken, se hyvin todennäköisesti vie toisen mennessään.

Olen siis aivan onnesta soikea ja kauhusta kankea vuorotellen ja välillä yhtäaikaakin.
 
Takaisin
Top