Pelot
- Ketjun aloittaja Unelma_
- Aloituspäivämäärä
Voi ei, Noaidi. Olen pahoillani.
Mun pitäisi torstaina mennä neuvolaan työpaikkaa vastaapäätä, mikä ei suoranaisesti ehkä pelota, mutta en todellakaan haluaisi, että kukaan töistä näkee mun käyvän siellä vielä tässä vaiheessa. Mitenkähän sitä naamioituisi?
Tuola olikin ehdotettu jo pipo ja huppu plus sitte vielä maski naamalle
Voimia Noaidi
Kiitos tsempeistä kaikille! Hormonit, imetys yms. varmaan vaan tehneet tepposia, sillä ultrassa ei löytynyt rinnoista eikä kainaloista mitään. Eli nyt voin huokaista ja nauttia tästä alkuraskauden jännityksestä ennen kuin pahoinvoinnit alkaa!:D
Täällä 5+6 ja pyyhkiessä tullut haalean vaaleanpunaista vuotoa eilisestä asti. Ei kuitenkaan alushousuihin asti 
Yritä nyt tässä olla ajattelematta muuta, kun pahinta..
Edit. menkkamaisia jomotuksia on ollut plussaamisesta lähtien. Kestävät noin 10 min kerrallaan. Muuten ei kipuja/kramppeja. Viime sunnuntaina 5+1 antoi digi 3+ eli ainakin siihen asti HCG noussut mukavasti.
Yritä nyt tässä olla ajattelematta muuta, kun pahinta..Edit. menkkamaisia jomotuksia on ollut plussaamisesta lähtien. Kestävät noin 10 min kerrallaan. Muuten ei kipuja/kramppeja. Viime sunnuntaina 5+1 antoi digi 3+ eli ainakin siihen asti HCG noussut mukavasti.
Muokattu viimeksi:
Täällä 5+6 ja pyyhkiessä tullut haalean vaaleanpunaista vuotoa eilisestä asti. Ei kuitenkaan alushousuihin asti
Edit. menkkamaisia jomotuksia on ollut plussaamisesta lähtien. Kestävät noin 10 min kerrallaan. Muuten ei kipuja/kramppeja. Viime sunnuntaina 5+1 antoi digi 3+ eli ainakin siihen asti HCG noussut mukavasti.
Minulla tosiaan sama homma ja hieman on myös jomotuksia ollut päivittäin. Kävin vuodon takia HCG-verikokeessa pari päivää sitten ja siellä arvot olivat viikkoihin nähden tosi hyvällä tasolla. Nyt ei auta kuin pitää pää kylmänä ja toivoa parasta!
Itse odotan, kuin kuuta nousevaa että olisi riskiviikot ohi, ja ekat ultrat myös... Sit voisi hetkeksi hengähtää..
Kesäisen keskenmenon takia pelottaa, että tämäkin menee kesken. Eikä pelkoa levittänyt joskus 7+ viikolla ollut verenvuoto. Maanantaina kuitenkin ultrassa kaikki oli hyvin. Kohdusta löytyi verenpurkauma, joka lääkärin mukaan todennäköisesti aiheutti vuodon, mutta josta ei ole haittaa raskaudelle.
Parin viikon päästä on nt-ultra, ja jos siinä on kaikki hyvin, niin voi vähän huokaista helpotuksesta.
Parin viikon päästä on nt-ultra, ja jos siinä on kaikki hyvin, niin voi vähän huokaista helpotuksesta.
Metsinkäine
Silmät suurina ihmettelijä
Tässä raskaudessa mieli ja pelot heilahtelee ees sun taas. Välillä olo luottavainen ja toisessa hetkessä jännittää kaikki :angelic:
Rv 12 menossa enkä jotenkin usko että tämä on edes totta. Parit positiiviset raskaustestit tehnyt ja klassiset oireet. Mutta silti, en jotenkin usko että siellä voi oikeasti olla sikiö. Ehkä ultra konkretisoi tämän?
mangoes
Oman äänensä löytänyt
Mullakin on epätodellinen olo. Oon ajatellut et kunhan sen näkee ultrassa niin uskaltaa ja voi uskoa että tää on totta :)
Mä sanoin miehelle yks päivä että mitähän jos mä vaan kuvittelen? Jos vauvakuume meni liian pitkälle ja nyt kuvittelen kaiken
no mieskin kyllä näki ne positiiviset raskaustestit, että jos ne oli kuvitelmaa nii hänkin sit kuvitteli
Mullakin on epätodellinen olo. Oon ajatellut et kunhan sen näkee ultrassa niin uskaltaa ja voi uskoa että tää on totta :)
Mä sanoin miehelle yks päivä että mitähän jos mä vaan kuvittelen? Jos vauvakuume meni liian pitkälle ja nyt kuvittelen kaiken
Haha ihan sama juttu! Epäilen että kuvittelen : D Tuntuu jotenki että on huijari eikä siellä mitään ole
tänään kyllä ultrassa näkyi vauva, että eiköhän se siellä ole
Mua pelotti eka ultra ihan järjettömästi. Oli nyt joulun jälkeen, ja koko joulu meni vähän sen takia ”pilalle”, kun takaraivossa kokoajan, että jos onki jotain, et on menny kesken tai onkin hirveet turvotukset tai mitä vaan. Mutta kaikki oli onneksi kunnossa. Mieskin totesi illalla, et oot vähän erilainen kun edellisinä päivinä. :D
Ilmeisesti vastasin jonnekin muualle, vaikka piti tänne laittaa. Asiaan...
Kyllä on ollut pelkoja. Raskaus on ollut todella vaikea. Olen ollut yhteensä sairaslomalla yli kaksi kuukautta. Viimeisimpänä sattumuksena rauta-arvojen romahdus ja taas viikon sairasloma. Koko raskauden ajan on ollut paljon kipuja, yleistä huonoa oloa ja voimattomuutta. Olen pelännyt keskenmenoa, edelleen pelkään välillä. Pelkään myös, etten selviä itse hengissä. Pelkään tulevaa synnytystäkin vähän. En muista, että olisin aiemmissa raskauksissa pelännyt. Toki en ole aiemmin ollut näin huonossa kunnossa. Mitenköhän sitä osaisi luottaa siihen että kaikki menee hyvin?
Kyllä on ollut pelkoja. Raskaus on ollut todella vaikea. Olen ollut yhteensä sairaslomalla yli kaksi kuukautta. Viimeisimpänä sattumuksena rauta-arvojen romahdus ja taas viikon sairasloma. Koko raskauden ajan on ollut paljon kipuja, yleistä huonoa oloa ja voimattomuutta. Olen pelännyt keskenmenoa, edelleen pelkään välillä. Pelkään myös, etten selviä itse hengissä. Pelkään tulevaa synnytystäkin vähän. En muista, että olisin aiemmissa raskauksissa pelännyt. Toki en ole aiemmin ollut näin huonossa kunnossa. Mitenköhän sitä osaisi luottaa siihen että kaikki menee hyvin?
Oletko puhunut näistä peloista neuvolassa? Voisit sitä kautta päästä juttelemaan psykologin kanssa.
Ei ole tullut mieleen. Olen ehkä liikaakin sellainen "pärjään aina" tyyppi ja vieraille ihmisille on vaikea puhua ainakaan mistään henkilökohtaisesta tai arasta asiasta. Mies on ihana ja isona tukena käytännön tasolla ja henkisesti. Harkitsen jos avaisin asiaa neuvolassa.
Minulla on sellainen vika, että on aina pakko pärjätä itse. Ekassa neuvolassa kuitenkin mainitsin, että kun on taustalla yksi keskenmeno, niin pelottaa että tämäkin menee kesken. Minulle suositeltiin käyntiä psykologilla. Jono oli aika pitkä, mutta lopulta pääsin sinne, ja on ollut ihan hyvä käydä siellä puhumassa. Suosittelen puhumaan neuvolassa peloista, terveydenhoitaja on alansa ammattilainen, ja hänellä voi hyvinkin olla tietoa, joka auttaa hälventämään pelkoja, tai sitten hän voi laittaa lähetteen esim. psykologille tai pelkopolille.
Ehkä pelkopoli voisi olla sellainen paikka minne tahtoisin. Viime ultrassa lääkäri ottikin sen puheeksi, sillä puhuin siitä miten synnytys jännittää tai pelottaa se että vauva on liian iso. Viimeisimmässä synnytyksessä kätilö sanoi jotain ajattelematonta ja asia jäi kummittelemaan mieleeni. Luulen, että loppuraskautta kohti oma vointi paranee (pitäisi ainakin)ja saan sitä kautta luottamusta siihen, että selviän tästäkin. Nyt kun oma olo on jatkuvasti voimaton ja kurja niin se heijastaa ajatuksiin ja tunteisiin.