Pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja RvD
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
RvD

RvD

Näppärä viestien naputtelija
Heinämammat 2016
Kärsiikö täällä monikin raskauden aiheuttamista peloista liittyen synnytykseen, keskenmenoon tai muuten vaan raskauden kulkuun?

Itelläni oli varsinki raskauden alkuvaiheessa hirvee pelko keskenmenosta... ja ehkä edelleenkin on. Edellinen raskaus kun meni kesken ja rakenteellisten virheiden takia mulla on suuri mahdollisuus saada keskenmeno alkuraskaudesta. Lapsen näkeminen ekaa kertaa ultrassa kuitenki vähän hellitti pelkoa, muttei täysin poistanu. Tarkkailen vähän liianki tarkkaan kehon tuntemuksia ja pelästyn aika herkästi. Hyvä esimerkki oli eilisilta, jollon vatsaan sattu niin, että rojahdin polvilleni ja ylös päästyäni alko hirvee supistusten sarja. Menin aivan paniikkiin, et nytkö mä sen lapsen menetän ja kävinki näyttämässä masuani päivystyksessä. Hukkareissa onneks, sillä kaikki oli mainiosti.

Toinen pelko liittyy synnytykseen, sillä pelkään joutuvani sektioon. Monet taitaa pelätä enemmän alatiesynnytykseltä, mut omassa mielessäni sektio olis pahin vaihtoehto. Mua kammoksuttaa ajatus, että joku avaa mun vatsan ja kaivaa lapsen käsillään ulos sisuksista. Voin kuvitella, et monelle sektio taas tuntuu helpoimmalta ja vähiten pelottavimmalta vaihtoehdolta, sillä alatiesynnytykseenki liittyy omat riskinsä ja haasteensa.

Kolmas pelko liittyy mun työhön, sillä teen fyysistä työtä. Olen keskustellu johdon kanssa siitä, voisko mun työtaakkaa jotenki helpottaa, sillä raskaiden taakkojen nostelu, veto, työntö ja painaminen alkaa tuntua jo pahalta. Johtoporras anto kaks vaihtoehtoa: joko suoriudun nykysistä tehtävistä tai menen lääkäriin hakemaan sairaslomaa. Nyt mua pelottaa jos mulle tai lapselle aiheutuukin jotain vahinkoa mun työssä.
 
Minulla kans vaivasi alkuun keskenmenon pelko. Ensimmäinen yritys meni kesken, mikä jäi sitten vähän kummittelemaan taustalle. Ensimmäisen kolmanneksen aikana en oikeastaan uskaltanut edes ajatella raskauttani ja kotona siitä ei juurikaan puhuttu. Nyt on kuitenkin jo hieman helpottanut tuo pelko, jotta saadaan uusia pelkoja tilalle...

Kivut.. Jos kävelen liian reippaasti tai liian pitkiä lenkkejä, kohdun reunamille alkaa sattua niin paljon, että joudun raahautumaan loppumatkan mummokumarassa. Ilmeisesti ne kohdun kiinnikkeet kipeytyvät. Minulla nuo kipuilut alkoivat hyvin aikaisilla viikoilla ja pelkäänkin, että pääsenkö loppuajasta edes sängystä ylös. Äidilläni oli samanlaisia kipuja kahdessa viimeisessä raskaudessaan ja minua odottaessa hän joutui jäämään sairaslomalle kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Kai tuommoiset joissain määrin voi periytyä ?

Kipuun liittyy minulla myös pelko synnytyksestä. Kipukynnykseni on ihan kohtalainen, mutta en osaa käsitellä kovia kiputiloja ja joudun helposti paniikkiin. Osittain tuo panikointi johtuu myös siitä etten koe hallitsevani sitä kipua. Tietääkö kukaan mitään harjoituksia tai jotain millä voisi jotenkin yrittää päästä eroon tuosta kipupaniikista ? Itse pelkään vähän molempia synnytystapoja, ehkä hieman enemmään juuri alatiesynnytystä. Minulle olisi ihan kamalaa kuitenkin joutua hätäsektioon. Vaikka tuskin se suunniteltu sektiokaan sen hienommalta tuntuisi. Jotenkin en osaa luottaa kirurgien ammattitaitoon käsienpesussa ym. :D

Kuulostaa vähän hassulta, ettei työnantajalla muka ole antaa sinulle muita vaihtoehtoja.. Tai luulis että saisit edes vähän valita niitä työtehtäviä kevyimmästä päästä.. En tosin tiedä mitä käytännössä teet, mutta luulisi että aina olisi jokin muu vaihtoehto kuin sairasloma..
Itselle tuli mieleen, että jos varsinkin loppuraskaudesta tekee suuria ponnisteluja ja fyysisesti raskaita juttuja (lähinnä sellaisia joissa käyttää myös vatsa/selkälihaksia paljon) niin voikohan siitä tulla harjoitussupistuksia ? Ja jos niitä tulee liikaa niin voikohan siitä käynnistyä sitten synnytys ?
Minä varmaan jäisin RvD:n tilanteessa sairaslomalle, mutta eikös erityisäitiyslomallekin voi jäädä jos työnantajalla ei ole tarjota kevyempää työtä ? Ainakin joskus luin Kelan sivuilta jotain tuon tapaista äitiyslomasta.. En sitten tiedä lyhentääkö erityisäitiysloma jotenkin niiden kaikkien rahojen saamisaikaa sieltä loppupäästä.. Kannattaa varmaan selvittää tuollainenkin vaihtoehto.
 
Taitaa raskausaikaan aina liittyä pelkoja, enemmän tai vähemmän. Mä mietin myös alussa sitä keskenmenoa aika paljon, varsinkin sillon kun tuli verta yhdessä vaiheessa. Vähemmän taidan stressata kun ekalla kerralla, tosin esikoinen pitää kiireisenä eikä ehdi ajatella raskautta niin paljon. Aina tietysti miettii sitä että onko kaikki hyvin esim.vauvan rakenteissa. Siksi rakenneultra jännittää melkoisesti. Sen jälkeen pystyy ehkä olemaan vähän rennompi jos kaikki näyttää hyvältä.

Synnytys onkin sitten asia erikseen. Mun eka synnytys oli tosi traumaattinen kokemus ja edelleen se on päivittäin mielessä. Mulla tuli pahat vauriot ja pitkään kesti että sain itseni kuntoon joten kuten. Tämän vauvan haluan syntyvän sektiolla enkä ole valmis joustamaan tuosta asiasta yhtään. Pelkopolille on varmaankin suunta, en voi odottaa tämän asian kanssa sinne loppuraskauteen asti kun asia vaivaa koko ajan. Se mietityttää kovasti että kuinka kovasti joudun sektiosta taistelemaan vai irtoaako se helposti mun taustoilla. En halua pahentaa kenenkään pelkoja alatiesynnytystä kohtaan mun kirjoituksella, itse kun kuulun siihen pieneen epäonniseen vähemmistöön jolle käy näin.
 
Mulla oli myös alussa hirveä keskenmenon pelko. Tai no, vielä nyttenkin vähän turhan neuroottisesti kyttään kaikkia mahdollisia oireita ja omaa vointia. Ukkoakin jo tympäisi jossain kohtaa kun jokaista ilmavaivaa olin googlettamassa... Taitaa olla lähes jokaisella olemassa ainakin pieni pelko keskenmenosta, siitä ettei saakaan sitä omaa pikkuista syliinsä.
 
Esikoista odottaessa muistan pelänneeni enemmän, että jotain kamalaa tapahtuu joko mulle tai vauvalle.. Nyt oon vaan ajatellu että kohtalo päättää!! Ja en tosiaan oo ( vielä ainakaan) osannu pelätä tai jännittää mitn... Sitä vaan uskoo et kaikki on ja menee hyvin ja jos ei, niin sitten sillä on joku tarkoitus!
 
Jenniy_: Olin itekin vähän hämmästyny siitä, ettei työnantaja ollu valmis joustamaan työnkuvassa. Vaihtoehtona on siis vaan sairasloma, jollen nykyisestä pestistä pysty selviytymään. Olen leipomossa hommissa ja työhön kuuluu mm. täysien pinnojen työntämistä/vetämistä, peltikärryjen työntämistä (voivat painaa melkein 100 kg), painavien patojen kuljettamista, kurottelua, jatkuvaa kävelyä, seisomista ja peltikasojen/taikinoiden/jauhopussien nostelua. Joustamattomuus voi osin johtuu siitä, että alkuvuodesta mun työajoissa jo joustettiin siirtämällä mut lähinnä päivävuoroon... Ja päivävuorossa kun ei oo hirveesti vaihtoehtoja.
Oon ottanu selvää kans tuosta erityisäitiysvapaata, mut mun työ ei kuitenkaan täytä noita kriteereitä. Monikaan lääkäri ei suostu kirjottaa todistusta eritysiäitiysvapaaseen pelkän raskaan fyysisen työn takia, vaan työhön pitää liittyä esim. kemikaaleja, väkivallan uhka, säteilyvaara tai tupakkaaltistus. Mutta tässä nyt katsotaan viikko kerrallaan. Olen vaan luonteeltani vähän liian tunnollinen, enkä aina ymmärrä tarpeeks ajoissa jäädä sairaslomalle. Toivottavasti edes tuo mahassa oleva pulla muistuttelee jos äidillä menee liian kovaa...
 
Mun pitäisi käydä kuulemma neuvolapsykologilla, koska edellisessä raskudessa ja synnytyksessä oli niin rankkoja juttuja. En vielä pelkää, koska tiedän että tänään on vielä kaikki hyvin.

Jennly_ kun synnytät, et pelkää tai mene paniikkiin, vaikka sinulle olisikin joskus käynyt niin jonkun muun kiputilan kanssa. Jos kivut käy sietämättömiksi, saatavilla on tosi tehokkaita kivunlievityksiä. Voit valmistautua monella tavalla, mikä itsestäsi vain tuntuu mukavimmalta: kaikki liikunta, jooga, meditointi, hengitysharjoitukset, laulaminen jne.
 
Mua pelottaa keskenmeno edelleen jonkin verran, vaikka on se helpottanut np-ultran jälkeen ja nyt, kun tuntee välillä pieniä liikkeitä :Heartred Viime kesän km jätti mut todella pelokkaaksi, meillä ei suunniteltu mitään ennen sitä ekaa ultraa. Mieskin oli todella varovainen ajatellesaan raskautta silloin alussa, kun ei halunnut sitten pettyä toistamiseen. Vieläkin joka kerta vessaan mennessä tarkistan paperin, ettei vaan ole tuhrua tai verta tullut niinkuin sillon kesällä. Jospa se ru taas helpottais oloa lisää. Yritän kovasti juuri ajatella, että jos vauva on tullakseen se tulee, jos ei ole meidän tarkoitus saada tätä pienokaista, niin en sille mahda mitään kuitenkaan.

Samoin kuin RvD pelkään sektiota enemmän kuin alatiesynnytystä. Oon nähnyt videon kummastakin tavasta, ja sektio kammoksutti enemmän. En epäile ollenkaan, etteikö kirurgit osaa asiansa, ne on kuitenkin ammattilaisia. Mua vaan kammottaa kuinka kipeäksi se haava jää sitten sen jälkeen, entäs jos se tulehtuu, miten pystyn liikkumaan jne. Ja kauheinta olisi hätäsektio, koska pelkään nukutusta ihan valtavasti. Tää nyt on näin ensiodottajan pelkoja, kun ei ole kokemusta kummastakaan. Oon itse syntynyt sektiolla ja paras kaverini on synnyttänyt kahdesti sektiolla, joten siitäkin selviää. Jotenkin hieman harmittais sektiossa myös se, ettei siinä pääse heti tutustumaan vauvaan. Toisaalta, mieshän siinä sitten ottaa ohjat käsiin vaavin kanssa, mikä on varmasti hänelle suurenmoinen kokemus. Onneksi on näin nykyään, äitini kertoi silloin 80-luvulla, kun mut leikattiin ulos ei mun isää otettu mitenkään huomioon, hän joutui leikkausalin ulkopuolelle ja vasta monen tunnin jälkeen sai nähdä minut.


RvD: Tuo työnantaja joustamattomuus tuntuu kyllä oudolta, oletko jossain liitossa tai onko jotain työturvallisuushenkilöä jolta voisit kysyä vielä asiasta? Siksi vaan ihmettelen, koska työturvallisuuslaissa lukee näin:

2 luku 11§
Jos työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua raskaana olevalle työntekijälle tai sikiölle erityistä vaaraa, eikä vaarate- kijää voida poistaa, työnantajan on pyrittävä siirtämään työntekijä raskauden ajaksi tälle sopiviin työtehtäviin.

Tuon työturvallisuuslaki asiakirjan löytää tästä linkistä, jos haluat itse lukea:
http://www.tyoturva.fi/files/1196/Tyoturvalaki_suomi.pdf

Toivottavasti, jotenkin selviää tuo, ei kai sitä voi raskaita tavaroita kantaa äippälomaan asti :( Yhdessä Vauva lehdessä oli juttua raskaana olevista, jotka teki raskasta fyysistä työtä, yksi niistä oli tehtaassa ja hänet siirrettiin pois painavien tavaroiden käsittelystä.
 
Minä pelkään, etten ykköstyypin diabeteksen takia saa synnyttää ns. normaalisti.. Kaikki kyselevät jatkuvasti, että koska sut leikataan. Ahdistaa muutenkin, kun lääkäri sanoi, ettei vauvaa päästetä täysiaikaiseksi. Eli siis, heti kun vaan keuhkot on kypsät niin synnytys käynnistetään. Sen takia tunnen itseni epäonnistuneeksi.. Pyysin jopa mieheltäni anteeksi sitä etten ole "normaali"! En halua joutua sektioon. En pidä ketään muuta sektiolla synnyttänyttä epäonnistuneena joten en oikein ymmärrä tätä pelkoa..

Ja tietysti pelkään myös keskenmenoa ja keskiviikon rakenneultraa. Syytän itseäni jo valmiiksi kaikesta poikkeavasta mitä siellä voi selvitä! Tiedän, että se on turhaa, mutta jotenkin etsin itsestäni vikoja koko ajan.
 
Mun pelko on etten mahdu synnytyssairaalaan synnyttämään. :rabbit Eikös ole aika hassu pelko? Tiedän että tarvitsen sairaalan tai muuten mulle ja vauvalle käy huonosti. Kipua en kuitenkaan pelkää. Vastaava kipu muun syyn takia voisi traumatisoida, mutta synnytystä ei muistele pahalla. Yhden tehneenä tiedän että saatan tarvita kiireellisiä lääketieteellisiä toimenpiteitä oman henkeni pelastamiseksi.
 
Kissankello: Jep, laissakin on ihan kohta, että raskaana olevan naisen taakkaa pitää tarvittaessa helpottaa... mutta mutta... mun esimiehet on nimensä mukasesti miehiä ja niiden käsitys raskaudesta on hyvin vääristyny. Koska "joku on joskus pystyny olemaan samoissa tehtävissä, ku minä nyt ihan äitiyslomaansa asti", niin ilmeisesti kaikkien pitäs pystyä samaan. Tässä nyt on tullu esiin muitaki omituisia juttuja (esim. kesäloma on laitettu kohtaan, jollon mun pitäs alottaa äitiysloma), että pakko ottaa yhteyttä jo liittoon... Jotenki vaan hirveen stressaavaa alkaa tässä vaiheessa tappelemaan tälläsistä asioista, ku haluais keskittyy ihan muihin juttuihin.
 
Mä pelkään raskaushepatoosia, koska mulla oli se ekassa raskaudessa ja se uusii 50-70% todennäköisyydellä. Paskinta siinä on se kun siihen ei voi millään ruokavaliomuutoksella tai millään muullakaan elämäntapa-asialla vaikuttaa mitenkään.

Mä elättelen toivetta, että ekassa raskaudessa sen olis laukaissut mun loppuraskaudessa syömä flunssa ja antibioottikuuri ja jos nyt ei mitään tollasta ylimäärästä maksarasitetta tule niin voisin tuurilla sen välttääkin. Mutta vaikea uskoa niin hyvään tuuriin.
 
Liittoon vaan yhteyttä RvD, sulla on lain määräämä oikeus turvalliseen työpaikkaan! Todella ikävää kyllä, että joudut taistelee jostain, mikä pitäisi olla selvä juttu. Hirmusti jaksamista ja toivottavasti asia selviäis mahdollisimman nopeasti, että pääset vaan keskittymään raskaudesta nauttimiseen :Heartred
 
Tsemppiä RvD. Jaksat kyllä tuon taistelun läpi. Tärkeintä on että teet töitä joka päivä vain vointisi mukaan. Oli tilanne kuinka kurja tahansa, et saa riskeerata oman ja vauvasi terveyttä. Mikään ei oikeuta sitä.

Kesälomasi ei voi olla päällekkäin äitiyslomasi kanssa. Se on laitonta. Jos äitiyslomasi alkaa kesälomakaudella, niin silloin en ole varma onko työnantajallasi velvollisuutta antaa sinulle kesälomaa ennen äitiyslomasi alkua. Siinä tapauksessa saisit pitää kesälomasi heti äitiys ja vanhempainvapaasi jälkeen. Vain täys kahjo työnantaja toimisi niin, koska sinulla olisi suuri riski päätyä kuitenkin kesän aikana sairauslomalle, joten heidän etunsa olisi antaa sinun pitää lomasi pois. Kysy liitosta tuota kesäloma-asiaakin. Siitä voit olla kuitenkin varma että työnantajallasi ei ole oikeutta pistää äitiyslomaa ja vuosilomaa päällekkäin. Sen ehdit kuitenkin selvittää myöhemminkin. Nyt on tärkeintä ettet joudu tekemään liian raskasta työtä. Se pitää hoitaa heti.
 
RvD, inhottava tilanne sulla. Luulis ettei tällästä enää nykyaikana tapahdu mutta niin vaan tapahtuu! :sad001 Tsemppiä ja toivottavasti asiat kääntyy parhain päin.
 
Kamala pelko keskenmenosta vaivaa edelleenkin. Ihan alussa olin aivan vauhkona asian kanssa, mutta sitten joskus parisen viikkoa sain itseni rauhoitettua. Nyt on alkanut muutama päivä sitten taas kamala pelko keskenmenosta.

Suoraan sanoen tämä koko raskaus on yhtä helvettiä, enkä ymmärrä miten tästä muka voisi/pitäisi nauttia.
Malttamattomana, mutta kauhulla odotan ensi viikon rakenneultraa. Pelkään kamalasti että jotain on vialla.

Pelkään myös, että jos kaikki nyt meneekin hyvin niin synnytyksessä tapahtuu jotain kamalaa.
Tai että lääkärit/kätilöt mokaa jotain todella pahasti. Kamlaa olisi kans jos joutuisin sektioon. Kokisin itseni tosi epäonnistuneeksi jos sektio tehtäisiin. Haluaisin kuitenkin synnyttää alateitse.

Ärsyttää kun en edes halua vieläkään kertoa koko raskaudesta kenellekkään, koska pelkään kaiken menevän huonosti ja sitten joutuisin taas kertomaan kaikille. En jaksaisi sitä taas. Piilottelu on jo melko vaikeaa.

Vaatteita tai mitään tavaraa vauvalle en myöskään uskalla ostaa vielä, ja oikeasti ärsyttää että kaikki hankinnat jää sitten kuitenkin siihen loppukesälle jolloin se tuntuu kummasti jo rahatilanteessa.

Toivon oikeasti että koko raskaus olisi jo ohitse ja mulla olis terve vauva sylissä.
Noin, sainpahan avauduttua..... :grin
 
Toivottavasti RvD:n työtilanne nyt selviää. Kurjia tuommoset asiat :(

Minä Raketti todellakin pistän kaiken niiden kipulääkkeiden varaan.. Mutta voihan se olla että tätäkin miettii ja pelkää ihan turhaan etukäteen, varsinkin kun synnytykseen on vielä aikaa melko reilusti, ja kaikki meneekin suht hyvin eikä jää traumoja. Onneksi siellä sitten on oma mies tukemassa :)
 
Jennly_, minäkin olen valmis mihin tahansa kivun lievitykseen. Epiduraali on mielettömän tehokas. Sain siitä helpotuksen muutamaksi tunniksi ja pystyin nukkumaan supistusten läpi ja sen aikaa synnytys eteni tosi hyvin. Harmikseni sitten tuli ongelmia eikä toinen enää tehonnut. Kovat kivut kokeneena tiedän että niistä selviää kyllä.
 
Eiköhän selviä :) Täytyy vaan sitten lähempänä syksyä tsempata itseä ja oon jo onneksi löytänyt vähän sellaista musiikkia, mitä kuunnellessa ajatukset saa kokonaan pois tästä hetkestä. En tiedä paljonko tuo sitten auttaa synnytyssairaalassa ja supistuksissa ja tuleeko sitä edes kuunneltua, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top