Mä nyt en ihan varsinaisesti synnytystä pelkää, vaan lähinnä niitä jääräpäisiä kätilöitä siellä. Eka synnytys mulla oli tosi lempeä ja selvisin siitä kaasulla ja selkään laitettavilla pistoksilla, jotka helpottivat selkäkipua. olisivatko tuolloin -95 ollut papuloita nimeltään. Synnytys kesti 9h.
Mutta sitten toinen synnytys olikin nopea ja todella repivä, kesti 3,5h ja en ehtinyt saada mitään kipulääkkeitä, kun lääkäri oli imukuppisynnytyksessä. Synnytys meni ihan huurussa ja en oikeasti pystynyt edes kaasua hyödyntämään. Kätilö sai kuulla kyllä kaikki suomenkieliset kirosanat ja kun veri ei meinannut millään alkaa hyytymään synnytyksen jälkeen, paineli mun kohtua todella rajusti. siitäkin huusin sille naama punaisena.
Kolmannessa synnytyksessä sanoin haluavani epiduraalin heti, kun pääsin sairaalaan. En saanut, koska synnytys kesti 2,5h, ei ehditty antaa. Sain kuitenkin kohdunkaulan puudutuksen, joka teki synnytyksestä paljon, paljon kivuttomamman. Tässä tulee siis kuvioon toi kätilöiden jääräpäisyys. Hoki vaan, ettei edpiduraalia voi vielä antaa, kun vasta tunti sit tulit sairaalaan. Suostu tarkistaa kuitenkin kohdunsuun, mutta olin jo niin auki, että epiduraali oli myöhäistä.
Neljännessä sama juttu. synnytys kesti 1h 15min. Okei, lyhyt aika kärvistellä, mutta kun avautuminen tapahtuu noin nopeasti, niin koko tapahtumaa ja kipua ei ehdi yhtään hallita millään. kaasua haukoin minkä älysin, mutta loppu mentiin ihan sisulla. Kätilö sanoi, kun pyysin epiduraalia, ettei voi vielä antaa tarkastamatta edes kohdunsuuta. Kun sitten ilmotin, että ponnistuttaa, niin oli ihan hoo-moilasena, ettei voi kyllä olla totta. Suostu kuitenkin kohdunsuuta vilkasemaan ja pyysi kaverin paikalle ja sitten ponnistettiin.
Nyt meinasinkin sanoa neuvolassa, jotta mun sinne tietoihin täytyy kirjata, että heti kun pääsen sairaalaan, niin mulle täytyy antaa se epiduraali.